Esittelyssä Lassi Ahlvik: ”Vihreä siirtymä olisi hyvä toteuttaa oikeudenmukaisella tavalla”
Professori Lassi Ahlvik laskee datan avulla, millaisia menetelmiä valtion kannattaisi käyttää ilmastonmuutoksen torjunnassa, jotta vihreä siirtymä tapahtuisi mahdollisimman kustannustehokkaasti ja oikeudenmukaisesti.
Helsingin yliopiston ympäristötaloustieteen professori Lassi Ahlvik tutkii ilmastopolitiikkaa ja sen vaikutuksia talouteen. Hän väitteli vuonna 2016 Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta ja työskenteli sen jälkeen Norjan kauppakorkeakoulussa Bergenissä ennen kuin aloitti työnsä Helsingissä.
Ahlvik tuo ilmastopaneeliin taloustieteen osaamista. Hän on erityisen kiinnostunut ilmastopolitiikan ohjauskeinojen suunnittelusta siten, että ilmastotoimista saataisiin mahdollisimman kustannustehokkaita ja oikeudenmukaisia.
Data auttaa päättäjiä luomaan ohjauskeinoja
Ahlvik tutkii paraikaa vihreän siirtymän oikeudenmukaisuutta.
Erilaiset ilmastotoimet – kuten fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvien terveys- ja ympäristöhaittojen torjuminen – ovat välttämättömiä, jotta nykyihmisten ja tulevien sukupolvien oikeudet ja hyvinvoinnin edellytykset voidaan turvata. Toimilla voi kuitenkin olla monenlaisia vaikutuksia oikeudenmukaisuuteen, ja nämä tulee arvioida kattavasti.
Ahlvik etsii vastauksia muun muassa siihen, iskeekö ilmastopolitiikkaa kovimmin sellaisiin kansalaisiin, joilla on jo entuudestaan taloudellisia vaikeuksia, ja miten ilmastotoimien kielteisiä vaikutuksia voitaisiin kompensoida hyvän hallintotavan mukaisella reilulla ilmastopolitiikalla.
Esimerkiksi Suomen vuoden 2022 sähkökriisi toimi ”koeasetelmana”, jonka avulla voidaan tutkia energiaköyhyyttä ja sen vaikutuksia.
Vastaavanlaiseen tutkimukseen on Suomessa Ahlvikin mukaan poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet, sillä maassa kerätään laadukkaita yksilö- ja yritystason aineistoja, joita voi myös yhdistää toisiinsa.
”Datan avulla voidaan selvittää syy- ja seuraussuhteita. Sen avulla pystytään ikään kuin reaaliajassa seuraamaan, miten vihreä siirtymä ja talouden murros toteutuvat ja miten nämä muutokset vaikuttavat esimerkiksi kokonaisiin toimialoihin, yksittäisiin yrityksiin ja työvoimaan.”
Viime kädessä tilastollisten menetelmien avulla voidaan vaikuttaa myös siihen, millaisia erilaisia kannustimia yhteiskunnalla on käytössään. Ahlvikia kiinnostaa erityisesti ”ilmastopolitiikan arkkitehtuuri” eli ne ohjauskeinot, joita esimerkiksi Suomen valtionhallinto ja EU luovat yrityksilleen ja kansalaisilleen.
Päästökauppa on menestystarina
Euroopan unioni toistuu Ahlvikin puheissa tiuhaan. Unionin vuodelle 2050 asettama hiiilineutraaliustavoite saattaa olla kaukana tavallisen EU-kansalaisen nykyarjesta, mutta se on erittäin tärkeä etappi ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Ahlvik pohtii jo, millaisia ohjauskeinoja tulevien vuosikymmenten eurooppalaisilla päättäjillä on käytössään. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että mitä pidemmälle hiilineutraaliutta kohti edetään, sitä vaikeammiksi loppumetrit käyvät.
Maapallon tulevaisuus ei kuitenkaan ole kiinni pelkästään Euroopasta, Ahlvik muistuttaa.
”Väite, jonka mukaan kukaan muu ei tee mitään paitsi Eurooppa, ei enää pidä paikkaansa. Kiinassakin on jo otettu päästökauppajärjestelmä käyttöön, ja kaikkialla käydään kovaa kilpailua investoinneista.”
Päästökauppa on ylipäänsä yksi suurista ilmastotyöhön liittyvistä menestystarinoista.
”Se lääke toimii ja sitä otetaan. Seuraavaksi pitäisi tuplata annos”, Ahlvik sanoo.
Vapaa-ajallaan Ahlvik ei ole vielä löytänyt tapaa, jolla pääsisi täysin työstressistä eroon, mutta nauttii ulkoilusta ja siitä, että saa soittaa kitaraa lapsilleen.
”Olen soittanut kitaraa koko ikäni vaihtelevalla menestyksellä.”