Esittelyssä Risto Soukka: ”Elinkaarta tutkimalla saadaan selville, millainen ratkaisu on ympäristön kannalta paras”
Ympäristötekniikan professori Risto Soukka tutkii tuotteiden ja palveluiden elinkaarta. Hän on kiinnostunut myös vedyn hyödyntämisestä teollisuuden vihreässä siirtymässä.
Risto Soukka tuo Ilmastopaneeliin elinkaariajattelun ja vetytalouden osaamista mutta myös teknisten järjestelmien ymmärrystä. Hän pitää paneelin työtä erittäin tarpeellisena.
”Paneelin avulla ilmastoon liittyvät päätökset voidaan perustaa tutkittuun tietoon, eikä ratkaisuja tarvitse tehdä arpomalla.”
Insinööriuralle lähtenyt Soukka kiinnostui jo varhain energiakysymyksistä. Hän teki väitöskirjansa vuonna 2007 ja aloitti kestävyystieteen professorina LUT-yliopistossa vuonna 2010.
”Olen kehittänyt LUTissa erityisesti elinkaaritutkimusta. Hankin ensimmäisen elinkaariohjelman talolle jo vuonna 1997”, Soukka sanoo.
Elinkaariarvioinnilla tarkoitetaan menetelmää, jolla analysoidaan tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia. Menetelmä on tärkeä ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta, sillä se antaa muun muassa mahdollisuuden verrata erilaisia teknologisia ratkaisuja toisiinsa.
Esimerkiksi sähköautolla on elinkaarensa alkupäässä – eli tuotantovaiheessa – enemmän kielteisiä ilmastovaikutuksia kuin bensiinikäyttöisellä autolla. Tilanne kääntyy kuitenkin päälaelleen, kun päästötön sähköauto otetaan käyttöön fossiilisia polttoaineita kuluttavan bensa-auton tilalle.
Vetytalous synnyttää uudenlaisia polttoaineita
Vaikka tavalliset polttomoottoriautot vaihtunevat lähitulevaisuudessa sähköllä toimiviin kulkuneuvoihin, laivat ja lentokoneet tulevat ainakin toistaiseksi tarvitsemaan toisenlaisia energianlähteitä, kuten synteettisiä polttoaineita.
Soukka on mukana tutkimassa vetytaloutta, joka perustuu uusiutuvan energian – kuten tuuli- ja aurinkovoiman – avulla valmistettavaan vetyyn ja muihin polttoaineisiin. Lopputuotteena syntyy polttoaineita, joita voidaan käyttää kohteissa, joissa sähköenergian käyttö on vaikeaa.
”Yksi tärkeimmistä vedyn sovelluskohteista on teräksen tuotanto, josta yritetään tehdä ilmastoystävällisempää”, Soukka sanoo.
Vaikka vety palaa täysin päästöttömästi, siitä valmistettavien lopputuotteiden, kuten synteettisten polttoaineiden, ilmastovaikutukset riippuvat valmistustavasta – ja myös hyötysuhteet voivat vaihdella merkittävästi.
”Tässäkin yhteydessä elinkaariajattelu osoittaa, millaisilla menetelmillä saadaan ympäristön kannalta paras lopputulos.”
Hiilijalanjäljestä hiilikädenjälkeen
Soukka on käyttänyt elinkaarimenetelmien osaamistaan myös yritysten ilmastotoimien tukena.
Hän on ollut mukana LUT-yliopiston ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:n yhteishankkeissa, joiden kehittämällä menetelmällä yritykset voivat osoittaa, missä määrin niiden tuotteet ja palvelut pienentävät asiakkaan hiilijalanjälkeä.
LUT ja VTT kutsuvat tällaista tuotteiden ja palveluiden avulla aikaansaatua myönteistä ilmastovaikutusta ”hiilikädenjäljeksi”.
Hiilikädenjälkiajattelua voi periaatteessa viedä myös kansalliselle tasolle. Suomi voi kasvattaa kädenjälkeään esimerkiksi viemällä vihreää siirtymää edistäviä tuotteita ja palveluita muihin maihin.
”Se, että Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden ensimmäisten joukossa, antaa suomalaisille yrityksille edun ja mahdollisuuden löytää vientituotteita, jotka vähentävät hiilijalanjälkeä esimerkiksi Keski-Euroopassa”, Soukka sanoo.
Vapaa-aikanaan Soukka pelaa innokkaasti tennistä ja on osallistunut myös lajin veteraanisarjaan. Sarjapelit ovat tällä hetkellä kuitenkin tauolla, sillä hän on muuttanut Lappeenrannasta Kouvolaan.
”Tähänastisen elinkaareni aikana liikunta kaiken kaikkiaan on ollut minulle tärkeä rentoutumismuoto”, Soukka sanoo.