Esittelyssä Anne Toppinen: ”Puurakentaminen on hyvä ilmastoteko, jota myös arvostetaan”
Metsäekonomisti Anne Toppinen tutkii puurakentamiseen ja metsänomistukseen liittyviä asenteita. Hän haluaa Suomen kaupunkeihin lisää ilmastoystävällisiä puukerrostaloja.
Helsingin yliopiston varadekaani sekä metsäekonomian ja markkinoinnin professori Anne Toppinen on pitkän linjan yliopistoihminen. Hän on perehtynyt metsään liittyviin vastuullisuus- ja kestävyyskysymyksiin talous- ja liiketaloustieteen näkökulmasta. Hän aloitti professorin virassaan vuonna 2008 ja on myös johtanut kestävyystieteen HELSUS-instituuttia vuosina 2018-2022.
Viime vuosina Toppinen on tutkinut vähähiilistä asumista, metsäteollisuuden vastuullisuuskäytäntöjä ja sitä, miten metsänomistajat suhtautuvat ilmastotoimiin.
Puutaloja ja viihtyisiä lähiöitä
Toppinen tuo Ilmastopaneeliin muun muassa puurakentamisen ymmärrystä.
Puurakentamisesta on tullut yksi keino kirittää vähähiilistä asumista, etenkin Pohjoismaissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Ranskassa ja Itävallassa.
”Olen kiinnostunut siitä, millaisia asenteita ja esteitä puurakentamiseen liittyy”, Toppinen sanoo.
Toppisen mukaan Suomen kaupunkimaisista kerrostaloasunnoista vain noin viisi prosenttia on puusta rakennettuja. Ruotsissa vastaava luku on 20 prosenttia.
”Vahvasta tahtotilasta huolimatta puurakentaminen ei ole valtavirtaistunut. Tilannetta helpottaisi se, että kunnat ja kaupungit korostaisivat ilmastokestävyyttä maankäytön suunnittelussaan. Ja esimerkiksi asunnonvälittäjillä olisi laaja ymmärrys aiheesta.”
Toivoa silti on, sillä kaksi kolmasosaa suomalaisista kuluttajista pitää tärkeänä sitä, että puuta käytetään asuinrakennuksen päämateriaalina.
Toppinen on ollut mukana perustamassa strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa kuusivuotista DeCarbon Home -hanketta, jonka avulla kiinnitetään erityistä huomiota kasvojenkohotusta ja energiatehokkuutta kaipaaviin lähiöihin ja haja-asutusalueisiin.
”Puun avulla voitaisiin tehdä esimerkiksi 1960- ja 1970-luvun lähiöitä viihtyisimmiksi.”
Ilmastotoiveiden ja -tekojen välillä voi olla ristiriita
Toppinen on kiinnostunut myös ilmasto-oikeudenmukaisuuteen liittyvistä kysymyksistä.
Hän on tutkinut esimerkiksi metsänomistajien suhtautumista ilmastopolitiikkaan ja sitä, millaisia ilmastotoimia he pitävät hyväksyttävinä ja millaisia eivät.
Toppinen törmää ilmasto-oikeudenmukaisuuteen myös työssään, jossa hän kohtaa paljon ilmastonmuutoksesta huolestuneita opiskelijoita.
”He eivät näe tulevaisuutta kovin valoisana. Toisaalta opiskelijoiden – ja myös muiden kansalaisten – toiveiden ja ilmastotekojen välillä voi olla ristiriita. Moni ilmastoahdistuksesta kärsivä ihminen saattaa esimerkiksi matkustella paljon, eikä se ole ilmastokestävä elämäntyyli.”
”Toisaalta kaikilla ei ylipäänsä ole varaa tehdä kestävän kehityksen mukaisia kulutuspäätöksiä arjessaan.”
”Tästä nousee esiin isoja kysymyksiä. Ovatko ilmastopoliittiset toimet riittävän tehokkaita, jotta toivottuja muutoksia saadaan aikaan sekä yrityksissä että kotitalouksissa? Ja koetaanko ilmastopolitiikka yhtä oikeudenmukaiseksi kaikissa kansalaisryhmissä?”
Paljon hyvääkin myös tapahtuu, Toppinen muistuttaa.
”Kasviproteiinien käyttö ja kasvisruokavalio ovat yleistyneet viimeisen viiden vuoden aikana. Meillä on uusia vaihtoehtoja, ja niille on myös kysyntää.”
Toppinen kehuu myös rakentamisen ja asumisen energiatehokkuuden lisääntymistä sekä liikenteen asteittaista sähköistymistä. Etenkin jälkimmäistä on tuettu poliittisin päätöksin.
”Nämä ovat tärkeitä ihmisten arkeen liittyviä myönteisiä muutoksia. Toisaalta on hyvä kysyä, painottuvatko tuet liiaksi hyvätuloisille perheille.”
Porvoossa asuva Toppinen viihtyy vapaa-ajallaan veden äärellä. Kesäisin hän käy melomassa merellä ja Itä-Suomen järvillä. Myös retkiluistelu on lähellä metsäekonomistin sydäntä.
”Olen tällainen tyypillinen suomalainen mökki-ihminen. Luonnossa oleminen on hyvää vastapainoa tutkijan työlle. Tykkään myös laiskotella ja lukea dekkareita.”