Fossiilisia päästöjä on vähennetty Suomessa verrattain nopeasti, koska käytössä on ollut vaikuttavia ohjauskeinoja ja energiamurros on edennyt vauhdikkaasti. Puhtaan sähkön tuotanto tarjoaa Suomen teollisuudelle kilpailuetua ja houkuttelee uusia investointeja.
Vaikka myös muiden sektoreiden päästöjen vähentäminen vaatii edelleen toimia, Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen haaste kulminoituu maankäyttösektoriin, jonka ilmastotoimia ei ole edistetty tehokkaasti.
– Korjaavat toimenpiteet tulee ottaa viipymättä käyttöön erityisesti maankäyttösektorilla. Tutkittua tietoa toimien suunnittelun ja toimeenpanon tueksi on onneksi runsaasti, sanoo Ilmastopaneelin puheenjohtaja, tutkimusprofessori Jyri Seppälä.
Suomen hiilineutraaliuspolku -muistiossa arvioidaan hiilineutraaliuden saavuttamista ja sen keinoja. Arvio Suomen maankäyttösektorin tilanteesta -raportissa tarkastellaan EU:n LULUCF-velvoitekausia 2021–2025 ja 2026–2030.
Metsien käytön on muututtava, jotta ilmastotavoitteet saavutetaan
Hiilineutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2035 mennessä on Ilmastopaneelin arvion mukaan mahdollista. Fossiilisia ja muita kuin maankäyttösektorin päästöjä voidaan vähentää kymmenessä vuodessa noin 18 miljoonaan tonniin (CO₂-ekv.). Lisäksi tarvitaan vastaavan suuruiset maankäyttösektorin ja teknologisten nielujen tuottamat hiilidioksidin poistumat.
Maankäyttösektorilla uusia toimia ja ohjauskeinoja tarvitaan eniten, koska viimeaikainen kehitys ei ole ollut asetettujen tavoitteiden mukaista. Maankäyttösektorin päästöjä olisi mahdollista merkittävästi vähentää ottamalla käyttöön lisätoimia erityisesti turvemailla ja metsien käsittelyssä sekä metsäkatoa hillitsemällä.
– Maankäyttösektorilla on runsaasti hyödyntämättömiä mahdollisuuksia hiilinielun vahvistamiseksi ja maaperäpäästöjen hillitsemiseksi. Valitettavasti niiden käyttöönotossa on viivytelty, mikä lisää hakkuiden vähentämistarvetta, sanoo Ilmastopaneelin varapuheenjohtaja, tutkimusprofessori Raisa Mäkipää.
Ilmastopaneeli arvioi, että 61–64 miljoonan kuution hakkuumäärä yhdessä muiden maankäyttösektorin toimien kanssa vahvistaisi nielun tasapainoon suhteessa päästöihin. Metsäteollisuuden ainespuu ei vähenisi samassa suhteessa, koska energiantuotantoon ohjautuvan ainespuun osuus on pienenemässä.
– Kasvaneet hakkuumäärät ovat keskeisin syy metsien hiilinielun katoamisessa ja metsien muuttumisessa päästölähteeksi. Hakkuiden vähentäminen pienentää puuston poistumaa ja lisää puuston biomassavarastoa ja kasvua, mikä ylläpitää myös maaperän hiilivarastoa, sanoo Ilmastopaneelin jäsen, johtava tutkija Sampo Soimakallio.
Myös taakanjakosektorin päästöjen vähentämiseen tarvitaan laajasti lisätoimia. Liikenne on taakanjakosektorin suurin päästölähde. Liikennepäästöjen vähentäminen kulkutapasiirtymillä ja autokannan sähköistyksellä taakanjakosektorin päästötavoitteiden varmistamiseksi on taloudellisestikin kannattavaa.
– Tieliikenteen päästöjä voidaan vähentää nopeimmin uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitetta suurentamalla ja autokannan sähköistyksellä. Sähköistymisen nopeuttamiseksi tarvitaan johdonmukaista taloudellista ohjausta ja viestintää, jotta sekä uusina että käytettyinä hankitaan vain täyssähköautoja, sanoo Ilmastopaneelin jäsen, professori Heikki Liimatainen.
Hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttää lisäksi, että päästökauppasektorilla toimivien suurten päästäjien puhtaat investoinnit etenevät suotuisassa aikataulussa ja teknologisia hiilinieluja toteutuu vuoteen 2035 mennessä.
Suomi on jäämässä kauas EU:n maankäyttösektorin ilmastovelvoitteista
Suomen ilmastopolitikan suuri haaste on saavuttaa EU:ssa yhteisesti sovitut maankäyttösektorin eli LULUCF:n sitovat velvoitteet.
– Jo nyt on selvää, että Suomi ei saavuta ensimmäisen kauden LULUCF-velvoitteita, eikä ole saavuttamassa nykyisillä toimillaan toisenkaan kauden velvoitteita, mutta siihen voidaan vielä vaikuttaa ja muuttaa suunta. Suomella on mahdollisuus ryhtyä välittömästi korjaaviin toimiin ja samalla pienentää velvoitteissa epäonnistumisen taloudellisia riskejä, toteaa Jyri Seppälä.
Ensimmäisellä velvoitekaudella eli vuosina 2021–2025 maankäyttösektorin tulisi olla laskennallisesti nollapäästöinen. Ilmastopaneelin raportissa arvioidun mukaisesti Suomen viidessä vuodessa kertynyt alijäämä on kuitenkin noin 110 miljoonaa tonnia.
Mikäli jäsenmaa ei täytä tai saa hyvitettyä joustoilla tai ostoyksiköillä ensimmäisen kauden LULUCF-velvoitettaan, jäljelle jäänyt laskennallinen päästö siirtyy LULUCF-sektorilta taakanjakosektorin velvoitteeksi. Jos Suomi pystyy hyvittämään maankäyttösektorin alijäämää vain osittain, jäljelle jäävä alijäämä uhkaa syödä taakanjakosektorin aikaansaannokset sekä aiotut päästökauppasektorin joustohyödyt. Päästövähennysten kustannukset ovat taakanjakosektorilla korkeammat kuin maankäyttösektorilla.
Toisella velvoitekaudella eli vuosina 2026–2030 Suomen tulee saavuttaa maankäyttösektorin raja-arvot, jotka tiukentuvat lineaarisesti vuosittain. Jos runkopuuhakkuiden määrät pysyvät viime vuosien suuruisina, alijäämää syntyy toisella velvoitekaudella jopa 46 miljoonaa tonnia. Jos hakkuumäärät kasvavat ilmasto- ja energiastrategiassa esitetyn perusskenaarion mukaisesti, alijäämä voi olla jopa 86 miljoonaa tonnia.
Suomi voi saavuttaa vuoden 2030 velvoitteensa, mikäli hakkuita maltillistetaan selvästi alle 70 miljoonaan kuutiometriin vuodessa ja muut maankäyttösektorin toimet otetaan viipymättä käyttöön.
Lisätiedot:
- Suomen ilmastopaneelin julkaisuja 1/2025: Suomen hiilineutraaliuspolku – Arvio hiilineutraaliuden saavuttamisesta ja sen keinoista
- Suomen ilmastopaneelin raportti 1/2025: Arvio Suomen maankäyttösektorin tilanteesta – Tarkastelussa EU:n LULUCF-velvoitekaudet 2021–2025 ja 2026–2030
- Ilmastopaneelin kannanotto: Hiilineutraalius 2035 on perusteltu ja saavutettavissa oleva tavoite