Uusi ilmastopanelisti, VTT:n tutkimuspäällikkö Antti Arasto tuo paneeliin laajaa osaamista energiasektorilta. Araston mukaan kestävien energiamuotojen vastakkainasettelu pitäisi lopettaa, sillä tarvitsemme niitä kaikkia. Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa tärkeää on varautua erilaisiin tulevaisuuksiin ja tehdä varautumista lisäävää tutkimusta.
Suomen ilmastopaneelin uusi jäsen, VTT:n tutkimuspäällikkö Antti Arasto on energiaan liittyvien teemojen moniosaaja. Hän on tutkinut muun muassa biotaloutta ja aurinkoenergiaa. Arasto on työskennellyt myös CCS:n, eli hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioiden parissa ja tutkinut sen mahdollisuuksia esimerkiksi päästöintensiivisessä teollisuudessa.
”Olen vetänyt kansallista CCS-tutkimusohjelmaa, tarkastellut CCS-konsepteja ja myös väitöskirjani koski CCS:n hyödyntämistä terästeollisuudessa”, hän sanoo.
Tutkijataustan lisäksi Arastolla on kokemusta myös toiselta puolelta: hän on ollut mukana käyttöönottamassa voimalaitoksia.
Arasto kertoo, että ilmastonmuutoksen hillintä on ollut mukana hänen tutkimuksissaan aina, tavalla tai toisella.
”Energiajärjestelmät sekä cleantech ovat olleet isoimmat teemat urallani. Aiheet ovat nyt kovasti esillä, mutta niitä on tutkittu jo pitkään”, Arasto sanoo.
Lisää ymmärrystä tekojen vaikutuksista
Arasto haluaa keskittyä Ilmastopaneelissa energiajärjestelmiin liittyviin systeemisiin vaikutuksiin, eli käytännössä siihen, mitkä eri ratkaisujen todelliset vaikutukset ilmastoon ovat.
Hän ottaa esimerkiksi kiertotalouden: mitä laajemmin kierrätämme materiaaleja, sitä enemmän kierrätykseen tarvitaan energiaa. Energian kontekstissa lähes kaikki siis liittyy energiajärjestelmiin.
”Haluan lisätä ymmärrystä siitä, että kun teemme jotain, mikä sen vaikutus on. Kysymys kiinnostaa etenkin pragmaattisesta näkökulmasta: miten voimme priorisoida ilmastonmuutoksen hillintää ratkaisuissa, joita teemme nyt ja toisaalta huomenna?”, Arasto kysyy.
Puheet teoiksi
Arasto kertoo, että suuri osa ratkaisuista, joita tarvitsemme hiilineutraaliuteen vuoden 2035 aikajänteellä, tunnetaan jo. Siksi nyt pitäisikin siirtää puheet teoiksi.
”On hyväksyttävä, että emme tiedä aivan optimia asioista, mutta sitä voimme etsiä maailman loppuun asti. Fokus pitäisi saada nyt tekemiseen ja pois virheiden etsimisestä”, Arasto sanoo.
Energian kohdalla Arasto haluaa välttää suuntaa, jossa katse kohdistetaan vain yhteen ratkaisuun.
”Kyse ei ole siitä, minkä kestävän energiamuodon valitsemme ratkaisuksi. Tulemme tarvitsemaan niitä kaikkia, sekä parhaimpia ratkaisuja että vähän huonompia. Ratkaisujen kohdalla vastakkainasettelun aika on ohi: energian tarve on niin huima, että markkinaa on kaikelle. Sen vuoksi on täysin irrelevanttia jatkaa energiamuotojen, kuten aurinko-, bio- tai tuulienergian vastakkainasettelua.”
Araston mukaan iso kysymys tällä hetkellä on se, miten energiajärjestelmämme kestää muutoksia.
”Meidän on varauduttava erilaisiin tulevaisuuksiin”, hän sanoo.
Tutkimus auttaa varautumaan tulevaisuuteen
Hänen mukaansa tutkimuksen roolista välillä unohdetaan, että se luo perustaa asioille, joita emme tiedä tarvitsevamme ylihuomenna.
”Muutoksen äärellä, kuten nyt, tutkimus tuo resilienssiä ja lisää varautumista. Sen vuoksi on itseisarvo, että teemme tutkimusta, joka on laajemmalla pohjalla kuin pelkästään huomisen applikaatiot”, Arasto summaa.
Vapaa-ajallaan Arasto siirtää fokuksensa energia-asioista luontoon. Hän on ollut mukana partiossa 6-vuotiaasta asti ja viettänyt nuoruudessaan paljon aikaa metsässä telttaillen.
”Luonto on iso osa elämääni ja identiteettiäni. Purjehdus, kalastus, metsästys, kalliokiipeily sekä vapaalasku ovat minulle tärkeitä harrastuksia, ja niihin kaikkiin liittyy vahvasti luonto ja luonnossa oleminen”, Arasto kertoo.