Esittelyssä Heikki Lehtonen: ”Maatalouden vihreän siirtymän tulisi pitää sisällään bisnesmahdollisuuksia”
Tutkimusprofessori Heikki Lehtonen on kiinnostunut menetelmistä, joilla maatalous ja maanomistajat saadaan mukaan ilmastotalkoisiin. Hän uskoo, että vihreään siirtymään saadaan merkittävää lisävauhtia, jos siinä nähdään myös taloudellisia mahdollisuuksia.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Heikki Lehtonen vietti lapsuutensa keskisuomalaisella maatilalla. Myöhemmin 1990-luvun laman aikana hän pohti Otaniemessä diplomityönsä aihetta ja innostui maatalouteen liittyvästä tulevaisuusmallintamisesta. Aihe osoittautui tärkeäksi viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomi tuoreena EU:n jäsenenä alkoi omaksua maatalouden toimintamalleja muualta Euroopasta.
Maatalousekonomiaan perehtynyt Lehtonen tuo Ilmastopaneeliin erityisesti maa- ja elintarviketalouden laaja-alaista ymmärrystä. Häntä kiinnostavat keinot, joilla maataloussektori saadaan aktiivisesti edistämään ilmastotoimia.
”Vihreä siirtymä ei toteudu, ellei siinä nähdä taloudellisia mahdollisuuksia. Ihmisiä ei voi käskyttää ja työntää sellaiseen suuntaan, jossa he varmasti häviävät. Tärkeää on, että toimet ovat hyväksyttäviä.”
Turvepellot tuottavat puolet maatalouden päästöistä
Lehtosen mukaan maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin leikata ennen kaikkea toimilla, jotka liittyvät turvepeltoihin ja kotieläintuotantoon.
Vaikka turvepellot kattavat vain noin 11 prosenttia Suomen peltoalasta, ne aiheuttavat yli 50 prosenttia maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä.
Päästöt syntyvät, kun märkä turvemaa kuivataan ojittamalla. Tämän seurauksena maaperästä alkaa haihtua hiilidioksidia. Päästöjä voidaan vähentää nostamalla vedenpintaa pellolla niin, että tavanomainen viljely tai kosteikkoviljely on mahdollista.
Lehtonen muistuttaa turvepeltojen hyödyistä.
”Osassa Suomen maatiloja tuotanto loppuisi välittömästi ilman turvemaita. Nämä toimivat myös vettä puskuroivina viljelysmaina kuivien vuosien aikana.”
Lehmien määrä on vähentynyt
Naudoista lähtevä metaani puolestaan aiheuttaa noin kahdeksasosan maatalouden päästöistä ja neljä prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.
Metaanipäästöjä voidaan vähentää eläinrehun lisäaineella, jolloin päästöistä leikkautuu jopa kolmasosa.
”Lisäaineeseen liittyneissä tutkimuksissa ei ole toistaiseksi ilmennyt haitallisia vaikutuksia eläimiin. Lisäainetta saaneiden lehmien maitoa ja lihaa ei kuitenkaan hyväksytä luomutuotteiksi, eikä ainetta käytetä vielä Suomessa”, Lehtonen sanoo.
Nautaeläinten määrä Suomessa on jo pitkään vähentynyt. Yhtenä tekijänä on se, että saman maitomäärän tuottamiseen tarvitaan nyt pienempi määrä lehmiä. Pienemmästä lehmäkannasta syntyy vähemmän vasikoita, ja lopulta lihaakin tulee vähemmän.
”Tämä tehokkuuden kautta saatava hyöty ei poista sitä, etteikö naudanlihan syöntiä tarvitsisi vähentää. Suomessa kulutettavasta naudanlihasta viidesosa tuodaan ulkomailta. Jos tämä osuus vähennettäisiin, sillä ei olisi edes vaikutusta kotimaiseen tuotantoon.”
Tulevaisuuden ruoantuotantomallit ovat vielä auki
Lehtonen on kiinnostunut maatalouden ja elintarviketuotannon yhteiskunnallisesta ohjauksesta ja siitä, mitä suomalaiselle ruoantuotannolle tapahtuu tulevaisuudessa.
”Tulevaisuuden tuotantomallit ovat auki. Nuorempi sukupolvi ei pidä suuriin yksiköihin ja fossiilienergiaan nojaavasta maataloudesta.”
Lehtosen mukaan nykyinen ruokajärjestelmä tuottaa ruokaa halvalla, mutta se ei toimi kestävästi ympäristön eikä viljelijöiden kannalta.
Päättäjät joutuvatkin lähitulevaisuudessa vastaamaan suuriin kysymyksiin, kuten mitkä ovat maa- ja elintarviketalouden kilpailuedut jatkossa, millainen tuotanto koetaan hyväksyttävänä sekä miten omavaraisia ja markkinalähtöisiä haluamme olla.
Lehtonen näkee myönteisenä sen, että kaikkiin muutoksiin ei tarvita poliittista ohjausta.
”Suomessa on esimerkiksi hyvä hiiliviljely-yhteisö, ja elintarvikealan yrityksillä on omia vastuullisuus- ja ilmasto-ohjelmiaan.”
Hyvää on myös se, että viljelijöillä ja maanomistajilla voi olla vaihtoehtoisia toimeentulomahdollisuuksia esimerkiksi aurinko- ja tuulivoiman sekä biokaasun tuottajina.
Vapaa-aikanaan Lehtonen nauttii luonnosta. Aiemmin hän harrasti lenkkeilyä, mutta on joutunut sitä vähentämään. Tilalle ovat tulleet kävelylenkit.
”Kävelen ja katselen pilviä ja puiden latvoja mielelläni – joskus jopa kesken työpäivän. Suosittelen tätä muillekin!”