Raportissa tarkastellaan Suomen reilua osuutta ilmastotoimista ja siitä seuraavaa päästövähennyspolkua. Ilmastopaneelin aiemmissa arvioissa käyttämää inventaariolaskentaan perustuvaa lähestymistapaa verrataan ilmastotieteellistä mallinnusta ja IPCC:n tieteellisten raporttien määritelmiä paremmin vastaaviin lähestymistapoihin. Raportin tarkastelussa otetaan huomioon muut kuin CO2-kasvihuonekaasut sekä epäsuorat nieluvaikutukset osana ilmastonmallinnusta. Tarkasteluvälinä on vuodet 2020–2050. Raportti esittää Suomelle Ilmastopaneelin aiemmin käyttämän inventaariolaskennan suoran sovelluksen lisäksi kaksi päästövähennyspolkua (tapa 1 ja tapa 2), jotka ovat linjassa Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitteen kanssa. Analyysin tuloksia verrataan Ilmastopaneelin aiemmin antamiin suosituksiin kansallisesta päästövähennyspolusta ja hiilineutraaliustavoitteesta. Esitetyt päästövähennyspolut perustuvat lineaarisiin päästövähennyksiin, jotka jakautuvat tasaisesti vuosille 2020–2050.
Raportti käsittelee Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vaikutusta globaaliin ilmaston lämpenemiseen. Lähtökohtana on Pariisin sopimuksen osapuolien ilmastopolitiikan mukainen lähestymistapa, inventaariolaskennan suora sovellus. Siinä päästövähennyspolku lasketaan käyttämällä kasvihuonekaasuinventaarion mukaisia LULUCF-sektorin nettopäästöjä ja hiilibudjettiin sovitetaan kasvihuonekaasuinventaarion mukaisesti muut kuin CO2-kasvihuonekaasupäästöt. Kasvihuonekaasuinventaarion nettopäästöihin pohjaavaa reilua osuutta globaaleista ilmastonmuutoksen hillintätoimista voidaan käsitellä tarkastelemalla reilua hiilibudjettiosuutta tai osuutta ilmakehän lämmittämisestä. Raportissa käytetyllä jälkimmäisellä tarkastelutavalla muut kuin CO2-kasvihuonekaasut voidaan huomioida laskennassa tarkemmin. Epäsuorien nieluvaikutusten, eli ilmastonmuutoksen ja kasvaneen CO2-pitoisuuden vaikutus ihmiskäytössä olevilla mailla, arvioidaan perustuen kahteen tutkimukseen, joiden menetelmässä metsien kasvua hoidetulla metsämaalla mallinnettiin ilmastonmuutoksen kanssa ja esiteollisella ilmastolla, ja näiden simulaatioiden erotuksesta laskettiin epäsuorat nieluvaikutukset.
Tavassa 1 epäsuorat nieluvaikutukset ja muut kuin CO2-kasvihuonekaasupäästöt sovitetaan globaalilla tasolla. Tavassa 2 samat sovitukset tehdään kansallisella tasolla. Laskennan tulokset johtavat kummassakin tavassa pienempään päästöbudjettiin kuin Ilmastopaneelin aiemmalla menetelmällä. Erityisesti tavan 2 mukaiset tulkinnat ja tulokset vaatisivat Suomelta selkeästi tiukempaa ilmastopolitiikkaa tarkasteltavana ajanjaksona. Tavan 1 mukaan Suomen tulisi olla hiilineutraali vuonna 2037 ja tavan 2 mukaan jo vuonna 2029. Tavan 1 nykyistä hiilineutraaliustavoitetta myöhäisempi ajankohta johtuu pääosin päivitetystä IPCC:n hiilibudjettiarviosta. Muiden kuin CO2-päästöjen vaikutukset korostuvat kasvihuonekaasuinventaarion suoran sovelluksen ja ilmastotieteen kanssa yhteensopivampien menetelmien eroja vertailtaessa.
Tarkastelun lopputuloksena voidaan todeta, että maksukykyyn perustuvan oikeudenmukaisuusperiaatteen valossa Suomen vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite ei ole ainakaan liian kunnianhimoinen Suomen reiluksi panokseksi Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseen. Raportti tarjoaa alustavia tuloksia sen tarkasteluun, kuinka ilmastopolitiikan perustana oleva inventaariolaskennan mukainen lähestymistapa saataisiin paremmin vastaamaan ilmastotieteen mukaista lähestymistapaa.