Suomen sopeutumispolitiikassa tulee huomioida lisääntyvät ilmastoriskit laaja-alaisemmin – toimettomuus tulee kalliiksi

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät Suomessa jo nyt, ja tuleviin riskeihin kannattaa varautua. Ilmastopaneelin tuore raportti ja muistio korostavat tarvetta selkeyttää ja laajentaa kansallista sopeutumispolitiikkaa tutkittuun tietoon perustuen. Selkeät riskiarviointiin perustuvat tavoitteet ja toimenpiteet sekä indikaattoreihin nojaava seurantajärjestelmä ovat edellytyksiä sopeutumispolitiikan johdonmukaiselle kehittämiselle.

Ilmastopaneelin tuoreet julkaisut tarjoavat työkaluja Suomen sopeutumispolitiikan kehittämiseen. Sopeutumispolitiikan toimenpiteet tulee määrittää tutkittuun tietoon perustuvien ilmastoriskiarviointien pohjalta. Ilmastonmuutos aiheuttaa muutoksia ekosysteemeissä ja elinympäristöissä, joten ihmisten terveyden suojelun rinnalle nousee haaste elinympäristöjen ekologisesta tilasta huolehtimisesta. Vastuiden selventäminen valtion, kuntien ja yksityisen sektorin toimijoiden kesken auttaa politiikkatoimien suunnittelussa.

Ilmastonmuutos etenee nopeasti ja sopeutumista on edistettävä, vaikka muutosten voimakkuuteen ja tulevaisuuden kehityssuuntiin liittyy epävarmuuksia. Sopeutumispolitiikan avulla yhteiskunta varautuu ennakoivasti ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Muutokset Suomen luonnossa ovat merkittäviä – etenkin tunturiluonnossa muutos on erityisen nopeaa. Sopeutumisen ekologisesti kestävästä suunnasta ja yhteiskunnallisesta hyväksyttävyydestä olisi hyvä käydä laajaa keskustelua.

”Sopeutumispolitiikka ei saa jäädä lyhytjänteisen päätöksenteon jalkoihin. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumatta jättäminen tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin sopeutumistoimien edistäminen. Tehokas sopeutuminen ja riskeihin varautuminen hyödyttää kaikkia suomalaisia”, muistuttaa Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen.

Riskien arviointi ja toimenpiteiden vaikuttavuuden seuranta ovat sopeutumispolitiikan kehittämisen ytimessä

Ilmastopaneelin raportissa esitelty ilmastoriskien viitekehys tarjoaa työkaluja sopeutumispolitiikan ja sopeutumisen seurannan johdonmukaiseen kehittämiseen. Sopeutumiselle tulee määritellä selkeät tavoitteet, joita edistetään kustannustehokkaasti. Sopeutumisen vaikuttavuuden seurantaa voidaan edistää hyvin valittujen indikaattorien avulla.

Suomen kansallisessa ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmassa (KISS2030) eritellään sopeutumisen tavoitteet ja toimet sekä vastuutahot. Suunnitelmassa on myös tunnistettu seurantakeinoja, mutta vaikuttavuuden indikaattoreita ei ole toistaiseksi määritelty. Hallinnonala- ja toimialakohtaisten sopeutumisstrategioiden välillä on eroja johdonmukaisuudessa sekä riskikartoitusten kattavuudessa.

“Jotta kansallinen sopeutumispolitiikka olisi tuloksellista, suunnitelmien toimeenpanon etenemisen seurannan lisäksi tulisi ottaa käyttöön toimien vaikuttavuutta mittaavia indikaattoreita. Ne auttavat resurssien kohdentamisessa ja suunnitelmien päivittämisessä”, toteaa Suomen ilmastopaneelin jäsen, professori Sirkku Juhola.

Sopeutumispolitiikan tulee nojata kansallisessa sopeutumissuunnitelmassa esitettäviin ilmastoriskiarviointeihin. Riskiarviointien perusteella voidaan määrittää tarvittavat sopeutumistoimet sekä priorisoida niitä. Ilmastonmuutoksen vaikutusten seurantaa tulee kehittää edelleen, jotta sopeutumispolitiikkaa voidaan paremmin suunnitella ja mukauttaa ilmastonmuutoksen edetessä.

“Vaikka sopeutumistoimien vaikuttavuudessa on tietoaukkoja, toimeen voidaan ryhtyä määrittelemällä tavoitteita sekä lyhyellä että pidemmällä aikavälillä. Sopeutumissuunnitelmia kannattaa toteuttaa jatkuvan kehittämisen periaatteella ja arvioida etenemistä säännöllisesti”, Juhola korostaa.

Tutkimustieto sopeutumispolitiikan tavoitteiden ja toimenpiteiden perustana

Ilmastopaneelin raportissa tarkastellaan esimerkkitapausten kautta, miten ilmaston lämpenemisen ja lisääntyvien helleaaltojen aiheuttamiin terveys- ja ympäristöriskeihin voidaan varautua. Esimerkkitapaukset näyttävät, miten sopeutumispolitiikan tavoitteita ja toimenpiteitä voidaan hahmottaa riskimallinnuksen ja tutkimusaineiston avulla. Tarkastelua voidaan laajentaa myös muiden julkishyödykkeitä koskevien sopeutumistoimien suunnitteluun.

Helleaaltojen aiheuttamien ennenaikaisten kuolemien rajoittamista tarkastellaan asuntojen koneellista viilennystä ja kuntien viheralueita lisäämällä. Esimerkkikaupungeiksi on valittu Helsinki, Turku ja Oulu, jotta alueelliset erot tulisivat huomioiduiksi.

Kolmas esimerkkitapaus käsittelee muuttuvan ilmaston vaikutusta jokiekosysteemiin. Ilmastonmuutos uhkaa ekosysteemien toimintaa ja luonnon ihmisille tuottamia hyötyjä eli ekosysteemipalveluja. Kansallista sopeutumispolitiikkaa tulee laajentaa, jotta voidaan varautua myös ilmastonmuutoksen luonnonympäristöihin aiheuttamiin vaikutuksiin ja riskeihin.

“Sopeutumispolitiikan tueksi tarvitaan maantieteellisesti kattavampaa ja ekologisesti tarkempaa mallinnusta ekosysteemien tilan kehityksestä, sopeutumistarpeesta ja tehokkaimmista sopeutumistoimista. Sopeutumisen ekologinen kestävyys ja pitkän aikavälin vaikutukset tulee huomioida laajemmin”, sanoo Ollikainen.


Koneellinen viilennys ja viheralueet vähentävät helleaaltojen aiheuttamia terveysriskejä

Vanhimmat ikäluokat (yli 65-vuotiaat) ovat alttiita ilmastonmuutoksen aiheuttamille terveysriskeille. Kuumuuteen liittyvän ylimääräisen kuolleisuuden on arvioitu lisääntyvän Suomessa 1–4 prosenttia vuosisadan loppuun mennessä, jos ilmastonmuutoksen hillintä epäonnistuu ja globaali keskilämpötila nousee 2–4 celsiusastetta. Ilmastopaneelin tuoreessa raportissa analysoidaan sopeutumatta jättämisen kustannuksia, kun Suomen väestö ikääntyy. Helsingissä ennenaikaisten kuolemien määrä nousee huippuunsa vuonna 2050, kun taas Turussa ja Oulussa huippu on vuosisadan lopussa.

Kuva 1. Kuvassa ylhäällä ilmaston lämpenemisen riskeille alttiiden ikäryhmien (64-75-vuotiaat ja yli 75-vuotiaat) arvioitu kehitys Helsingissä, Turussa ja Oulussa vuosina 2020-2100. Alhaalla ilmaston lämpenemisen aiheuttamien ennenaikaisten kuolemien määrä. *RCP-skenaariot kuvaavat erilaisia ilmastollisia kehityskulkuja kasvihuonekaasupäästöjen näkökulmasta. Lukuarvo kuvaa, kuinka paljon säteilypakote (wattia per neliömetri) on kasvanut vuonna 2100 verrattuna esiteolliseen aikaan (Moss ym., 2008).

Helleaaltojen aiheuttamien ennenaikaisten kuolemien rajoittamista tarkastellaan raportissa kahdella tapaa: asuntojen koneellista viilennystä ja kaupunkien viheralueita lisäämällä. Analyysin perusteella lisääntyvien helleaaltojen aiheuttamiin terveysriskeihin tulisi varautua tarjoamalla viilennys koko haavoittuvalle väestölle. Kaupunkien lämpösaarekkeiden, eli alueiden, joilla lämpötila nousee ympäröiviä alueita korkeammaksi, voimakkuutta voidaan pienentää viheralueita lisäämällä. Analyysin mukaan kaavapohjainen viherryttäminen on kannattava sopeutumistoimi erityisesti Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomessa viherryttäminen tulisi tehdä kohdennetusti.


Lisätietoja: