Suomi on sitoutunut merkittäviin päästövähennyksiin, ja tämä koskee myös rakennettua ympäristöä. Tämä raportti kokoaa uusimman tutkimustiedon suomalaisten yhdyskuntien kestävyydestä ilmastonmuutoksen näkökulmasta – yhdyskuntien mahdollisuuksista kehittyä hiilineutraaliin suuntaan ja niiden kyvystä ja mahdollisuuksista sopeutua ilmastonmuutokseen.
Yhdyskuntien kestävyys syntyy ratkaisuista ja toimista, joita tehdään niin rakennettua ympäristöä suunniteltaessa ja toteutettaessa, kuin asukkaiden sitä päivittäin käyttäessäkin. Kestävyyttä tarkasteltaessa onkin huomioitava sekä kestävyyden ekologinen, sosiaalinen että taloudellinen ulottuvuus.
Energian käyttö (sisältäen liikenteen) aiheuttaa noin 80 prosenttia Suomen kasvihuonekaasujen
päästöistä. Energian kysyntä, ja sen riippuvuus taloudesta, vaikuttaa erittäin paljon kasvihuonekaasujen
päästöihin. Energia- ja ilmastostrategiamme tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä ja
edistää talouden rakenteellista muutosta, jotta olisi mahdollista saada aikaan merkittäviä päästövähennyksiä jo seuraavalla vuosikymmenellä ja saavuttaa vähäpäästöinen yhteiskunta 2050
mennessä. Kyseessä on merkittävä paradigman muutos.
Tehokkaan energiakehtjun mahdollistaja on älykkäät energiaverkot, tämän vuoksi on tärkeää, että myös rakennettu ympäristö ja erityisesti rakennukset suunnitellaan ja toteutetaan niin, että energiaverkkojen älykkäiden ja pienempiä päästöjä tuottavien ratkaisujen käyttö on mahdollisimman helppoa ja pystytään ottamaan käyttöön heti.
Yhdyskuntarakenteella on hyvin moniulotteisia vaikutuksia rakennusten, perusrakenteen ja liikenteen aiheuttamaan energian kulutukseen ja vastaaviin kasvihuonekaasupäästöihin. Vaikutusketjut voivat olla aika suoraviivaisia (kuten yhdyskuntarakenteen tiheyden vaikutus etäisyyksiin ja sitä kautta liikenteen määriin) mutta joskus myös aika monimutkaisia (kuten yhdyskuntarakenteellisen sijainnin kautta valikoituvien talotyyppivalintojen vaikutukset elämäntapoihin ja sitä kautta liikkumistottumuksiin ja henkilöauton käyttöön).
Rakentamistehokkuus, rakennustyypit ja niihin kytkeytyvät energiantuotantotavat kuten mahdollisuus kaukolämpöön (yhdistettyyn lämmön ja sähkön tuotantoon) tai joukkoliikennejärjestelmään vaikuttavat syntyviin kasvihuonekaasupäästöihin. Yhdyskuntarakenteen muoto ja rakennettujen alueiden tehokkuus vaikuttavat liikenne- ja yhdyskuntateknisten verkkojen suhteelliseen määrään ja sitä kautta materiaalien ja energiankulutukseen ja päästöihin sekä rakentamis- että ylläpitovaiheissa.
Yhdyskuntarakenteella on selvä vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin. Suomen suurimpien kaupunkiseutujen osalta vähennys on vuoden 2050 tilanteessa yli 7 miljoonaa CO2ekv tonnia vuodessa, joka vastaa noin 10 % tämänhetkisistä Suomen kasvihuonekaasupäästöistä ja perusuran yhdyskuntarakenteen khk-päästöistä vuonna 2050 noin 3 % (22,9 milj. tonnia CO2-ekv.). Tämä ei sisällä rakennuskannan energiatehokkuuden parantumisesta aiheutuvia vähennyksiä.
Henkilöliikenteen hiilidioksidipäästöihin vaikuttaminen yhdyskuntarakenteella on suurin kasvuseuduilla, jossa uutta yhdyskuntarakennetta luodaan. Metropolialueen eri rakennevaihtoehtojen aiheuttamat erot henkilöliikenteen hiilidioksidipäästöjen osalta ovat suurimmillaan noin 15 % suhteutettuna alueen koko väestöön ja noin 30 % oletetun väestölisäyksen osalta.
Liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä lyhyellä aikavälillä tehokkaimpia toimenpiteitä ovat ne toimenpiteet, jotka edistävät ajoneuvokannan uudistumista energiatehokkaammaksi, polttoaineiden uusiutuvan energiaosuuden kasvattaminen (polttoaineiden elinkaaren ominaispäästöjen pienentäminen) sekä ajotapoihin vaikuttaminen. Kohtuullisen nopeasti saadaan päästövähennyksiä kasvattamalla joukkoliikenteen kulkutapaosuutta siellä missä joukkoliikenteellä on jo toimintaedellytykset eli riittävän tiheästi asutuilla,keskisuurilla ja sitä suuremmilla kaupunkiseuduilla. Myös ajoneuvojen täyttöasteen kasvattamisella sekä yksityisautoilussa että joukkoliikenteessä saavutetaan kustannustehokkaasti päästövähennyksiä.
Pidemmällä aikavälillä liikenteen päästöihin voidaan vaikuttaa matkasuoritetta vähentämällä. Yhtäältä matkasuoritetta voidaan vähentää yhdyskuntarakennetta eheyttämällä, jolloin työ- ja asiointimatkojen matkasuorite alenee. Eheä yhdyskuntarakenne mahdollistaa myös päästöjen kannalta paremman kulkutapajakauman; suuremmilla kaupunkiseuduilla joukkoliikenteen käyttömahdollisuus paranee ja pienillä kaupunkiseuduilla pyöräilylle ja jalankululle tarjoutuu paremmat edellytykset. Toisaalta matkasuoritetta voidaan vähentää elintapojen muutoksella erityisesti vapaa-ajan matkojen osalta.
Rakennuskannassa energian käyttöön vaikuttavat muutokset ovat hitaita ja niiden seuraukset ovat pitkäaikaisia. Rakennuskannassa tehtävien muutoksien on ensisijaisesti pienennettävä primäärienergiankulutusta ja sitä kautta vähennettävä päästöjä. Tämä on tärkeää, sillä myös uusiutuva energia on luonnonvara, jota tulee käyttää säästeliäästi. Rakennuksia, hajautettua energiantuotantoa ja koko energiajärjestelmäämme on tarkasteltava kokonaisuutena.
Rakennuskannassa voidaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä pelkästään parantamalla olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuutta ja rakentamalla uudisrakentaminen energiatehokkaasti noin 21-33% (21-33 000 GWh) pienentyminen energiankulutuksessa ja 45-52% (9,7-12 000 106 CO2) pienentyminen CO2 päästöissä.
Ihmisten kulutustottumusten muutoksilla on suuri vaikutus päästöjen vähentämiseen, mutta olennaisesti niiden toteutumiseen vaikuttavat myös teknologian mahdollisuudet sekä kuluttajien toimintaa ja päätöksiä ohjaavat päättäjien toimenpiteet. On arvioitu, että kulutusperusteisista kasvihuonekaasupäästöistä peräti 75 %:iin voidaan vaikuttaa kuluttajien omilla valinnoilla (Baiocchi et al., 2010). Realistisempi arvio käytännössä toteutuvasta säästöpotentiaalista kuluttajan käyttäytymisen muutoksilla on 17 % päästövähennys (Fisher & Irvine, 2010). Suomessa on arvioitu, että keskivertokuluttaja voi puhtaasti henkilökohtaisilla valinnoillaan, kuten yksityisautoilun vähentämisellä, asuinpinta-alan pienentämisellä, uusiutuvan energian suosimisella ja ulkomaanmatkojen vähentämisellä, pienentää hiilijalanjälkeään 25 –40 %.
Koska ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen toimintavastuiden jakaminen, toimien ajoittaminen ja hillintä- ja sopeutumistavoitteiden yhteensovittaminen ei aina ole ongelmatonta, Ilmastopaneeli halusi tuoda yhteen keskeisiä yhteiskunnan toimijoita keskustelemaan näistä haasteista ja miettimään yhteistyössä ratkaisuja niihin. Paneelin elokuussa 2013 järjestämään työpajaan osallistui 26 rakennetun ympäristön alueella vaikuttavaa asiantuntijaa. Edustettuina olivat niin eri ministeriöt, rakentamisen etujärjestöt, kansalaisjärjestöt, kuntasektori kuin tutkimussektorikin. Työpajan tulokset kuvaavat hyvin ilmastonmuutokseen liittyvän päätöksenteon kompleksisuutta sekä priorisoinnin vaikeutta.
Yleisesti ryhmät pitivät tärkeänä että kaikki ilmastonmuutoksen hillintäkeinot tulisi heti ottaa käyttöön. Kaiken kaikkiaan kolmessa ryhmässä neljästä koettiin, että lähes kaikki hillintäkeinot tulisi ottaa mahdollisimman pian käyttöön. Tosin oli myös havaittavissa, että kaikissa ryhmissä suosittiin alkuun pehmeämpiä toimia kuten asennekasvatusta – kovempien toimien käyttöönotto tulisi ajankohtaisesti vasta siinä vaiheessa, jos tarpeeksi suuriin päästövähennyksiin ei olla päästy parin vuosikymmennen päästä. Näitä, usein yksityistä kuluttajaa koskevia toimia, kuten henkilökohtaista päästökiintiötä, koettiin tarvittavan vasta lähempänä vuosisadan puoltaväliä.
Keskeiseksi tulokseksi pienryhmissä nousi esille jonkilaisen suuremman kulttuurinmuutoksen tarve. Kansallisen ja kuntatason viranomaistoimijoiden lisäksi yritysten rooli koettiin tärkeäksi. Lisäksi kaikissa ryhmissä korostettiin, että kansalaisen henkilökohtaisilla valinnoilla on huomattava vaikutus päästöjen suuruuteen eikä heitä saisi unohtaa ilmastotalkoissa.
Tärkeimmiksi sopeutumistoimiksi ryhmissä nousivat erilaiset rakennustekniset toimet, joiden avulla voidaan parantaa asumismukavuutta ilmasto-olojen muuttuessa. Ääri-ilmiöt nähtiin toisaalta tärkeinä motivoimaan hillintätoimia. Sopeutumistarpeen tarkastelu hillintätoimien näkökulmasta koettin haastavaksi, vaikkakin yleisesti sopeutumisen tärkeyttä korostettiin.