Ilmastopaneelin raportti: Uudet laskelmat puoltavat tavoitetta saavuttaa hiilineutraalius Suomessa vuoteen 2035 mennessä

Ilmastopaneelin tuore raportti tarkastelee Suomen päästöbudjettia ja hiilineutraaliustavoitetta uusien, ilmastotieteen paremmin huomioivien laskentamenetelmien avulla. Tarkastelun pohjalta Ilmastopaneeli korostaa, että ilmastolakiin kirjattu hiilineutraalius vuonna 2035 on perusteltu tavoite.

Ilmastopaneelin aiemmissa arvioissa on käytetty inventaariolaskentaan perustuvaa lähestymistapaa, johon ilmastopolitiikka perustuu. Tuore raportti tarkastelee hiilineutraaliutta ja päästöbudjettia (eli kasvihuonekaasupäästöjen yhteismäärää) ilmastotieteellisen mallinnuksen ja IPCC:n tieteellisten raporttien määritelmien avulla. Tulosten perusteella Ilmastopaneelin suosituksia Suomen päästövähennyspoluksi ei ole syytä muuttaa.

Kyseessä tieteellisten menetelmien välinen tarkastelu

Ilmastopaneeli laati vuonna 2019 tarkastelun ja antoi sen pohjalta suosituksen vuonna 2021 Suomen globaalisti oikeudenmukaiseksi nettopäästöjen vähennyspoluksi, joka olisi sopusoinnussa Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitteen kanssa. Suomen ilmastolakiin kirjatut kansalliset päästövähennystavoitteet sekä tavoite saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä ovat yhdenmukaisia Ilmastopaneelin suosituksen kanssa.

Globaalin hiilinielun tarkastelutavat ja ilmastonmallinnus ovat kehittyneet Ilmastopaneelin aiemman suosituksen jälkeen. Sen vuoksi Ilmastopaneeli on nyt toteuttanut menetelmätarkastelun, jossa verrataan ilmastopolitiikan perustana olevaa kasvihuonekaasujen inventaariolaskentaan perustuvaa menetelmää ilmastotieteelliseen mallinnukseen. Tarkastelussa otetaan huomioon aikaisempaa paremmin muut kuin CO2-kasvihuonekaasut sekä niin sanotut epäsuorat nieluvaikutukset kokonaan uutena osana kansallisen päästöbudjetin laskentaa.

– Päästöbudjetti riippuu vahvasti siitä, käsitelläänkö epäsuorien nieluvaikutusten ja muiden kuin CO2-kasvihuonekaasujen osuus globaalilla vai kansallisella tasolla, kertoo raportin pääkirjoittaja, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Antti-Ilari Partanen.

Muut kuin CO2-päästöt ovat tässä yhteydessä metaani (CH4), dityppioksidi (N2O) ja fluoratut kasvihuonekaasut (F-kaasut). Epäsuorilla nieluvaikutuksilla tarkoitetaan esimerkiksi ilmaston lämpenemisestä ja kasvaneesta CO2-pitoisuudesta aiheutuvaa muutosta metsien kasvuun ja ilmaston lämpenemisen vaikutuksia maaperäpäästöihin verrattuna esiteolliseen ilmastoon.

Kolme kaaviota rinnakkain, eri menetelmien mukaiset päästövähennyspolut. — Kuva: Lineaariset päästövähennyspolut raportissa tarkastelluilla sovitustavoilla. Päästövähennyspolut on hahmoteltu siten, että ei-LULUCF-sektoreiden kumulatiiviset CO2-päästöt eivät ylitä niille vuosille 2020–2050 laskettua hiilibudjettia. LULUCF-sektorin nettopäästöt on pidetty vakiona, koska kyseessä on menetelmävertailu.

Hiilineutraalius vuonna 2035 on perusteltu tavoite ja sen toimeenpanosta tulee huolehtia

Hiilineutraaliustavoite ja siihen johtava nettopäästöjen vähennyspolku on vastaus kysymykseen, mikä on Suomen globaalisti oikeudenmukainen osuus globaalista IPCC:n määrittämästä 1,5 asteen tavoitteen mukaisesta hiilibudjetista.

Suomen ilmastolakiin kirjattu vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite on ensimmäisiä tieteeseen perustuvia kansallisia ilmastotavoitteita maailmassa.

– Se on maksukykyyn perustuvan oikeudenmukaisuusperiaatteen valossa perusteltu tavoite Suomen ilmastopolitiikalle myös ilmastotieteen mukaisen tarkastelun pohjalta, painottaa Suomen ilmastopaneelin jäsen, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Hannele Korhonen.

Vuoteen 2035 asetettua tavoitetta tukevat Ilmastopaneelin arviot toteuttamiskelpoisista ilmastotoimista hiilineutraaliuden saavuttamiseksi. Aika riittää hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen, kunhan luonnon ja teknologisen nielun vahvistamista kiirehditään ja päästövähennyksissä edetään riittävän nopeasti.

Fossiilipäästöjen vähentäminen etenee päästökauppasektorilla jopa ennakoitua nopeammin. Tämä voi mahdollistaa hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen maankäyttösektorin historiallista keskiarvoa alhaisemmalla nettonielutasolla. Päästövähennyksiä voidaan jouduttaa edelleen, ja on välttämätöntä vahvistaa nettonielua eli hiilidioksidin poistojen ja maaperän päästöjen summaa. Maankäyttösektorin kustannustehokkaat, päästöjä vähentävät ja nielua kasvattavat toimet tulee ottaa heti käyttöön. Maankäyttösektorin nettonielun kasvattamisen tueksi tarvitaan myös teknologisia nieluja.

Menetelmien välisessä vertailussa korostuvat muiden kuin CO2-päästöjen vaikutukset. Erityisesti metaani lämmittää ilmakehää erittäin voimakkaasti lyhyellä aikavälillä. Ilmastotoimia voikin olla tarpeen kohdentaa myös muille kuin CO2-kasvihuonekaasupäästöille 1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseksi.

Ilmastopaneelin näkemyksen mukaan hiilineutraaliuden saavuttaminen vuonna 2035 on Suomelle myös puhtaan siirtymän mahdollisuuksien lunastamisen näkökulmasta tärkeää.

Globaaliin ilmastopolitiikkaan tarvitaan harmonisointia

Nyt tehty menetelmätarkastelu osoittaa, että Pariisin sopimusta voidaan soveltaa maakohtaisesti eri tavoin silloinkin, kun se pyritään tekemään ilmastotieteellisesti perustellulla tavalla. Vaikka maat soveltaisivat samaa oikeudenmukaisuusperiaatetta, ei välttämättä saavuteta 1,5 asteen tavoitetta, sillä epäsuoran nieluvaikutuksen ja muiden kuin CO2-päästöjen huomioiminen tulisi myös tehdä samalla tavalla.

– Kansallisten tavoitteiden laskentaperiaatteiden tekeminen näkyväksi sekä laskennan harmonisointi maiden kesken voikin olla tarpeen YK:n ilmastopolitiikan kehittämisessä, sanoo Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja, Suomen ympäristökeskuksen professori Jyri Seppälä.

Seuraava YK:n ilmastokokous COP29 pidetään 11.–22.11.2024 Azerbaidžanissa. Seppälä osallistuu kokoukseen Ilmastopaneelin edustajana.