Ilmastopanelisti, professori Jyri Seppälä on ollut mukana Ilmastopaneelissa sen alusta saakka. Suomen ympäristökeskuksen kulutuksen ja tuotannon keskuksen johtajana toimivan Seppälän mukaan Suomella on mahdollisuus toimia esimerkkinä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Se kuitenkin vaatii sanojen muuttumista teoiksi ja myös suomalaisten kulutustottumusten muuttumista.
Professori Jyri Seppälällä on monipuolisesti kokemusta tutkimuskentältä. Hän on erikoistunut elinkaariajatteluun perustuviin kestävyysarviointeihin, joita hän on tehnyt kulutuksen ja tuotannon alueella. Kohteet ovat vaihdelleet maa- ja metsätaloudesta erilaisiin teollisuusaloihin ja kattaneet kulutuksen eri alueita. Lisäksi hän on ollut aktiivisesti luomassa kuntien edelläkävijäverkostojen syntyä ilmastonmuutoksen ja resurssitehokkuuden alueella sekä ollut mukana tukemassa niiden toimintaa.
”Minua voisi kutsua ympäristöalan sekatyömieheksi, mikä on ollut mahdollista systeemianalyyttisen lähestymistapani ansiosta. Olen kiinnostunut monista asioista ja olen ollut siksi useissa Ilmastopaneelin hankkeissa mukana.”
Seppälä on motivoitunut Ilmastopaneelin työstä, sillä ilmastonmuutos täytyy saada hallintaan, ja Suomella on mahdollisuus toimia asiassa esimerkin näyttäjänä. Seppälän mukaan on paljon ympäristöongelmia, jotka johtuvat muusta kuin ilmastonmuutoksesta. Hän painottaa, että jos ilmastonmuutos pahenee, pahenevat myös muut ympäristöongelmat.
”Olen omassa työssäni päässyt tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti asioita ja päätynyt siihen, että monet tekemiset menettävät merkityksenä, jos ilmastonmuutosta ei saada hillittyä. On tärkeää ymmärtää, että ilmastonmuutoksen torjuntaan täytyy panostaa – se ei tule itsestään.”
Suomalaisten kulutustottumusten tulisi muuttua
Seppälä sanoo, että koronapandemian aikana on huomattu, kuinka ihmiset ovat valmiita muuttamaan elintapojaan, jotta virus saadaan kuriin. Vastaavaa tarvittaisiin Seppälän mukaan myös ilmastonmuutoksen hillinnässä.
”Olemme ilmastonmuutoksen kohdalla tekemisissä aika paljon suurempien vaikutusten kanssa, emmekä silti halua tai pysty muutamaan toimintatapojamme. Se on sinänsä luonnollista, sillä ihmiset ovat tottuneet ratkaisemaan ongelmia, jotka ovat tässä ja nyt. Tarkastelemme aina vain tämänhetkistä tilaa, joten meidän on vaikea ratkaista ongelmia etupainotteisesti tai sukupolvien yli.”
Seppälä sanoo, että kulutustottumusten muuttaminen on haastavaa, mutta se koskettaa erityisesti Suomea. Kulutustottumusten muuttamisessa ei pitäisi puhua niinkään elintason laskemisesta, vaan asioiden tekemistä uudella tavalla. Suomessa on eri tavalla mahdollisuus ottaa käyttöön puhdasta teknologiaa ja saada tietoa hiilijalanjäljen pienentämiseksi kuin kehitysmailla.
”Tilanne ei olisi hallittavissa, jos kaikki maailman maat kuluttaisivat samalla tavalla kuin suomalaiset. Meidän tulisi esimerkillämme näyttää, että muutos on mahdollista. On mahdollista elää hyvin ja samalla hoitaa tämä ilmastoasia kunnialla.”
Ilmastoasioissa esimerkkinä toimiminen tuo mahdollisuuksia suomalaiselle elinkeinoelämälle
Seppälän mukaan ihmisten tulisi ymmärtää, että Suomella on sekä historiallinen että vaurauteemme perustuva velvollisuus toimia ilmastonmuutoksen hillinnässä.
”Suomi ei tule yksin ongelmaa ratkaisemaan, mutta jos meidän tapaisemme maat eivät pysty tekemään muutosta, niin kuka pystyy. Esimerkkinä toimiminen antaisi myös paljon mahdollisuuksia elinkeinoelämällemme. Näyttää siltä, että yhä useampi suomalainen yritys on tämän jo mieltänyt.”
Seppälä onkin tyytyväinen siihen, että ilmastonmuutoksen hillintä on saavuttanut tietyn aseman suomalaisessa yhteiskunnassa.
”Ihmisten ymmärrys ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt. Nyt on tapahtunut ensimmäinen vaihe, eli asenteet ovat selkeästi muuttuneet. Nyt odotan vain, että toinen vaihe toteutuu. Siinä asenteet muuttuvat teoiksi sillä vauhdilla, että saavutamme vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen.”
Vapaa-ajallaan Seppälä nauttii luonnosta ja kuvaamisesta. Hän on harrastanut lintuja ja kuvannut niitä pienestä pitäen, ja nyt mukaan ovat tulleet uudestaan perhoset.
”Jalkapalloharrastukseni jäi, kun loukkaannuin, mutta luonnossa liikkuminen on jatkunut sitäkin innokkaammin. Lempipaikkojani ovat muun muassa Tuusulan järven ympäristö, Pohjois-Paippisen ikimetsät ja Nukarin Vantaanjoen koskialue.”