Professori Sirkku Juhola on ollut mukana Ilmastopaneelissa jo ensimmäisellä ja toisella kaudella. Nyt yhden kauden tauon jälkeen Juhola palaa paneeliin. Ilmastonmuutoksen sopeutumisen asiantuntija Juhola kertoo, että hillintää ja sopeutumista ei pitäisi nähdä toistensa vastakohtina – kumpaankin tarvitaan, yhtäaikaisesti.
Helsingin yliopiston kaupunkiympäristöpolitiikan professori Sirkku Juhola on rakentanut tutkijan uraansa monitieteisessä ympäristössä: hän on toiminut useiden tieteenalojen parissa ja tutkinut esimerkiksi globaalia päätöksentekoa YK-yliopistossa sekä tehnyt kehitystutkimusta paikallisella tasolla Afrikassa.
”Kansainvälisen politiikan ja kehitystutkimuksen jälkeen olen työskennellyt maatieteiden, insinööritieteiden ja yhteiskuntapolitiikan ja filosofian laitoksilla. Nyt työskentelen professorina bio- ja ympäristötieteiden tiedekunnassa Viikissä.”
Juhola tiivistää, että kokemuksen laaja-alaisuudesta huolimatta hänen tutkimuksensa on rajautunut politiikkaan ja yhteiskuntaan.
”Suuri osa työtäni on kattanut näkökulman siitä, miten yhteiskunta ja ympäristö nivoutuvat yhteen. Kiinnostuksenkohteenani on yhteiskunnan ja ympäristön muutos”, Juhola tiivistää.
Hän on tehnyt tutkintonsa Isossa-Britanniassa, jossa oli mahdollista yhdistää kansainvälinen politiikka ja kehitystutkimus.
”Kandiseminaareista lähtien samoissa tilaisuuksissa olivat yhdessä taloustieteilijät, maantieteilijät, kielitieteilijät ja kansainvälisen politiikan opiskelijat. Se sai ymmärtämään, miksi ihmiset lähestyvät jotain kysymystä tai ilmiötä eri näkökulmista. Yksi tieteenala ei tee autuaaksi”, Juhola sanoo.
Sopeutumisen iso muutos on vasta tulossa
Juhola kertoo, että ilmastonmuutos on ollut hänen tutkimuksessaan aiheena jo pitkään mukana: Hänen väitöskirjansa käsitteli ympäristöasioita Afrikassa, post doc -vaiheessa taas sopeutumispuoli alkoi nousta tieteenalana vuoden 2007 jälkeen.
”Yhteiskunta muuttaa ilmastoa ja ilmastonmuutos muuttaa koko yhteiskuntaa, ja se on ilmiönä suuri haaste. Ilmastonmuutos vaikuttaa arkeemme ja toimiimme konkreettisesti. Isompi muutos on vasta edessä”, Juhola sanoo.
Juholan mukaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen kysymys nähdään usein hieman väärin: ajatellaan, että sopeutumista tarvitaan vasta sitten, kun kaikki on tehty hillinnän eteen.
”Sopeutumisesta puhuminen ei tarkoita sitä, että hillintää ei enää tehdä. Globaaleja ja paikallisia ilmastonmuutoksen vaikutuksia on tärkeää tutkia, jotta saadaan selville, millä tavoin haasteisiin voidaan vastata”, hän sanoo.
Juhola kertoo, että Suomessa sopeutumistutkimuksissa pisimmälle on viety suorien vaikutusten tutkiminen. Tutkimuksia on tehty esimerkiksi siitä, millaisia vaikutuksia ilmastonmuutoksella on mahdollisiin tulva-alueisiin, satokasveihin tai metsätalouteen.
Asiantuntijatiedon rooli on kasvanut tiedepaneelien avulla
Juhola on ollut Ilmastopaneelissa myös kahtena aiempana kautena, kun paneeli aloitti toimintansa.
”Kahdesta ensimmäisestä kaudesta jäi innostunut ja kollegiaalinen tunnelma. Ilmastolain myötä paneelin asema on muuttunut, ja ajan kanssa paneeli on vakiinnuttanut paikkansa”, Juhola sanoo.
Hän näkee tiedepaneelien nousun kiinnostavana kehityksenä Suomessa.
”Olemme menossa siihen suuntaan, että asiantuntijatiedolla on oma roolinsa. Kehitys on hyvä, mutta yhteiskunnallisissa päätöksissä on hyvä muistaa tasapaino asiantuntijatiedon ja demokraattisen päätöksenteon välillä. Monet ilmastonmuutokseen liittyvät päätökset ovat myös arvovalintoja, joissa laajempi kansalaiskeskustelu on tarpeen”, Juhola sanoo.
Tutkijatyön ulkopuolella Juholan voi löytää pyörän selästä pitkältä lenkiltä. Hän on kestävyysurheilija ja triathlonisti, jolla on kokemusta niin MM-kisoista kuin Ironman-täysmatkan kilpailustakin. Juhola on myös kaksinkertainen maastotriathlonin Suomen mestari.
”Kestävyysurheilu vaatii ajan optimointia ja pitkäjänteisyyttä samoin, kuten tutkijan työ: esimerkiksi työmatkat juoksen ja pyöräilen. Samalla, kun urheilu rasittaa kroppaa, pää lepää”, Juhola sanoo.