Noella on tuntuvia ilmasto- ja terveysvaikutuksia Suomessa. Noen, eli mustan hiilen, terveysvaikutukset syntyvät lähellä päästöpaikkaa esimerkiksi tiheään asutuilla pientaloalueilla. Ilmastovaikutukset muun muassa arktisille alueille aiheutuvat kaukokulkeutuneesta noesta.
Torstaina 22.5. julkistettiin Suomen Ilmastopaneelin selvitys nokipäästöjen synnystä, vaikutuksista ja vähentämisestä. Selvityksen tieteelliseen työhön ovat osallistuneet muun muassa Helsingin yliopisto, Suomen ympäristökeskus ja Ilmatieteen laitos.
Noki on yksi tärkeimmistä ilmastonmuutoksen tekijöistä. Suomen mustahiilipäästöjen ilmastovaikutus aiheutuu lähinnä lumelle laskeutuneesta noesta ja sen takia nopeutuvasta sulannasta. Siksi talviaikaiset päästöt ovat paljon merkittävämmät kuin kesäaikaiset.
”Suomen kesäaikaisten nokipäästöjen ilmastovaikutus on maailman mitassa promillen luokkaa, mutta lumelle laskeutuvasta noesta Suomi tuottaa jopa prosentin. Nokipäästöjen vähentäminen on nopea ja kustannustehokas toimenpide ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi”, linjaa akatemiaprofessori Markku Kulmala Helsingin yliopistosta.
Liikenteen päästöt vähenemässä, huomio puun pienpolttoon
”Suomen nokipäästöt aiheutuvat liikenteen päästöistä ja puun pienpoltosta. Liikennepäästöt tulevat vähenemään voimakkaasti uusien dieselajoneuvojen päästövaatimusten ansiosta. Puun pienpoltolle ei ole päästölainsäädäntöä, joten oikeiden polttotapojen merkitys korostuu etenkin taajama-alueilla. Reilut 50 % noen kokonaispäästöistä syntyy Suomessa puun pienpoltosta”, sanoo ilmastotutkimuksen yksikön päällikkö Ari Laaksonen Ilmatieteen laitokselta.
Huonon polton päästökertoimet ovat moninkertaisia puun normaaliin polttoon verrattuna. Yleisiä huonon polton tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi märän puun tai roskien polttaminen. Pienpolton päästöjä on mahdollista vähentää tehokkaasti olemassa olevilla teknillisillä keinoilla ja käyttöneuvontaa lisäämällä.
Kuivaa puuta, riittävästi palamisilmaa ja nuohottu tulisija
”Tulisijan käyttäjälle keinot hyvään palamiseen ovat yksinkertaisia. Niitä ovat kuiva ja puhdas puu, riittävä palamisilma ja säännöllisesti nuohottu tulisija. Päästöjen vähenemisen lisäksi polttopuuta kuluu vähemmän, tulisija pysyy puhtaampana ja kestää pidempään”, ohjeistaa Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Niko Karvosenoja.
Tulisijojen osalta käynnissä on jatkuvaa kehitystyötä. Kehittyneemmissä tulisijoissa palotila ja palamisilman syöttö on suunniteltu niin, että puun palaminen on tehokasta ja päästöt matalat. Kuiva puu ja käyttöohjeiden noudattaminen on tärkeää myös näiden vähäpäästöisempien tulisijojen osalta.
”Ilmastopaneelin perusajatus on eri tieteenalojen edustajien yhteistyö. Tarkastelimme myös nokiasiaa ilmaston ja tekniikan ohella elämäntavan näkökulmasta. Suomessa tulisijojen käyttöön vaikuttavat asumismuoto, lämmitysratkaisut, perinteet ja osaaminen”, pohtii yhteiskuntapolitiikan professori ja Ilmastopaneelin jäsen Marja Järvelä Jyväskylän yliopistosta.
”Tieto oikeista polttotavoista ei yksin riitä, sillä ihmisillä on erilaiset resurssit reagoida asiaan. Erityistä huomiota pitää kiinnittää kotitalouksien valmiuksiin tehdä omaan asumismuotoonsa sopivia vähäpäästöisiä lämmitysratkaisuja kohtuullisin kustannuksin”, hän jatkaa.
Taustaa
Selvityksen koko nimi on Musta hiili ilmastopakotteena: Päästöjen ja mahdollisten päästövähennysten globaalit ja alueelliset vaikutukset. Se on saatavilla Suomen Ilmastopaneelin verkkosivuilla osoitteessa www.ilmastopaneeli.fi.
Esimerkki puun pienpolton käyttöneuvonnasta on nuohoojien jakelema Opas puunpolttoon. www.hsy.fi/seututieto
Lisätietoja
Ari Laaksonen, Ilmatieteen laitos, puh. 029 539 5501,
Kysymyksiin vastaavat myös
Markku Kulmala, Helsingin yliopisto, puh. (09) 191 50756,
Niko Karvosenoja, Suomen ympäristökeskus, puh. 029 525 1264,
Marja Järvelä, Jyväskylän yliopisto, puh. 040 805 4141,
Ilmastopaneeli edistää tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua ilmastokysymyksissä.
Se antaa suosituksia hallituksen ilmastopoliittiseen päätöksentekoon ja vahvistaa monitieteellistä otetta ilmastotieteissä. Ilmastopaneelissa on mukana ilmastopolitiikan kannalta keskeisten tieteenalojen huippututkijoita.