Viime aikoina on eri medioissa esitetty aloitteita sisällyttää maatalouden biomassojen sitoma hiili nieluna ilmastoraportointiin. Tämä aiheutti tutkijayhteisössä hämmennystä ja kirvoitti vastineita (mm. Helsingin Sanomissa julkaistun mielipiteen 3.4.2016), joissa esitettiin perusteluja sille, että vuosittain korjattavien biomassojen sitoma hiili on raportoinnin ulkopuolella. Koska yhteisymmärrystä ei näyttänyt löytyvän, niin pari viikkoa sitten keskusteluun osallistuneet osapuolet kokoontuivat keskustelemaan aiheesta. Ja kuinka ollakaan, syy erilaisiin näkemyksiin löytyi yksinkertaisesta väärinkäsityksestä: kasvihuonekaasuraportoinnin arvostelijat olivat olettaneet, että päästöinä on raportoitu biomassan hajoamisen päästöjä. Jos näin olisi, olisi toki perusteltua vaatia myös hiilen sidonnan raportointia. Raportointi kuitenkin perustuu siihen yksinkertaistukseen, että lyhytkiertoisten biomassojen hiilen sidontaa tai siitä vapautuvaa hiilidioksidia ei lasketa, koska sama hiili kiertää noin vuoden kiertoajalla systeemissä ja nettovaihto on pitkällä aikavälillä lähellä nollaa. Tätä me tutkijat emme osanneet selittää, koska kenellekään ei tullut mieleen, että taustalla olisi noin iso väärinkäsitys.
Tämä osoitti taas kerran, että tietoa ilmastoasioista tarvitaan myös yksinkertaistetussa muodossa suomen kielellä. Kaikki olennainen tieto päästöjen raportoinnista toki löytyy Tilastokeskuksen vuosittain julkaisemasta 500-sivuisesta inventaarioraportista sekä vielä massiivisemmista IPCC:n raportointiohjeista, joissa yllä kuvattu periaate hiilidioksidipäästöistäkin selitetään. Ei kuitenkaan voida olettaa, että tiedon tarvitsija aina löytää oikean tiedon näistä lähteitä, joten meillä tutkijoilla on osaltamme vastuu siitä, että ilmastokeskustelussa puhutaan oikeista ja merkityksellisistä asioista.
Tutkijan työssä yleensä antoisinta on tieteellinen julkaiseminen ja hankalinta tulosten yleistajuistaminen. Meille Ilmastopaneelin jäsenille yleistajuistaminen kuuluu toimenkuvaan, mutta aikaa siihen tuntuu jäävän kovin vähän. On vielä matkaa siihen, että jokainen tuottaja, ruoan ja ruokapalveluiden välittäjä ja kuluttaja tuntisi omien valintojensa vaikutuksen maatalouden ilmastopäästöihin.
Käytyäni läpi maatalouden päästövähennysmahdollisuuksia olen tullut siihen tulokseen, että helppoja ja tehokkaita keinoja ei oikeastaan ole. Maataloustuottajien päätehtävä on tuottaa ruokaa, ja siitä tulee aina päästöjä muodossa tai toisessa oltiinpa missä maailmankolkassa hyvänsä. Suomalainen kuluttaja haluaa kotimaista ruokaa ja vastuullinen tuottaja pyrkii käyttämään resurssit mahdollisimman järkevästi, tuottamaan hyviä satoja ja huolehtimaan maaperän kunnosta, mikä koituu myös ilmaston hyväksi. Tukijärjestelmien kehittäjillä on puolestaan oma vastuunsa, jotta ilmastoasiat tulisi huomioitua järjestelmiä suunniteltaessa.
Myös kuluttajat tarvitsevat paljon nykyistä enemmän tietoa valintojen pohjaksi. Vaikka kotitalouksien ruokahävikkiin on kiinnitetty viime aikoina paljon huomiota, ei läheskään kaikille ole vielä selvää, minkälaisia ympäristövaikutuksia liittyy esim. tuotantopanosten käyttöön. Ruokahävikkiä ajatellaan ehkä vain jäteongelmana. Toisaalta osaratkaisu voi olla yksinkertaisesti jo isovanhempien tähdentämä säästäväisyysideologia yhdistettynä nykyajan tekniikkaan: kännykän ruokaohjesovelluksella voi helposti hakea käyttötarkoituksen jääkaapissa viimeistä käyttöpäivää lähestyvälle ainekselle ja ravintoloidenkin ylijäämäruokaa on alettu välittää sovelluksen avulla. Ruokaostosten kohdalla valintojen tekeminen menee joskus monipolviseksi. Olen joskus kuvitellut mielessäni kännykkäsovelluksen, josta voisi ruokakauppaan mennessään valita, ostanko tänään ilmastoviisaasti, eläinten hyvinvointia korostaen vai kenties reiluja tuotteita. Sovellus sitten johdattaisi oikeiden tuotteiden luo. Tällaiset ratkaisut odottavat sitä, että tuotteiden vaikutukset todella osattaisiin kiistattomasti osoittaa.
Uutena Ilmastopaneelin jäsenenä olen käytettävissä maatalouden ilmastokysymyksiin liittyvässä keskustelussa!