Suomen ilmastolakiluonnos on parhaillaan lausuntokierroksella, jonka jälkeen valmistellaan lopullinen hallituksen esitys eduskunnalle. Lain valmistelu pohjautuu hallitusohjelmaan ja se täydentää toteutuessaan EU-sääntelyä. Ilmastolain valmistelun lähtökohdat ja tavoitteet on linjannut energia- ja ilmastopolitiikan ministerityöryhmä. Lain valmisteluryhmässä on ollut mukana myös Suomen ilmastopaneelin asiantuntija. Lakiluonnosta voi luonnehtia informaatio-ohjauksen välineeksi, jossa keskeistä on kansallista ilmastopolitiikkaa edistävien suunnitelmien laatiminen. Suunnitelmat tehdään valtion viranomaisten toimien tueksi.
Ilmastopaneeli suositteli vuonna 2012 julkaistussa raportissaan nyt lausunnolla olevaa ilmastolakiluonnosta vahvempaa ja selkeämmin muihin lakeihin linkittyvää ilmastolakia. Kokonaisvaltainen, eri sektorit ylittävä lähestymistapa on välttämätön suunniteltaessa Suomen ilmastopolitiikkaa pitkällä aikavälillä. Kyse ei ole vain energiapolitiikasta, sillä ilmastopolitiikalla on merkitystä myös esimerkiksi asunto-, maatalous-, teollisuus- ja liikennepolitiikan kannalta. Jotta ilmastolaki edistäisi ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista, sen olisi täytettävä viisi perusehtoa:
1) Kokonaistavoitteen asettaminen
Laissa tulisi asettaa mahdollisimman yksinkertainen ja selvä kokonaistavoite, johon suunnitelluilla politiikkatoimilla pyritään. Lakiluonnoksen mukaan ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän tavoitteena on osaltaan varmistaa, että ihmisen toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ilmakehään vähentyvät Suomen osalta vuoteen 2050 mennessä vähintään 80 prosenttia verrattuna vuoteen 1990. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi voidaan pitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnittelussa luoda erilaisia skenaarioita. Keskeistä niissä on tarkastella Suomen kokonaispäästöjä, vaikka suunnitelmien politiikkatoimet kohdistuvatkin vain päästökauppasektorin ulkopuolelle.
2) Toimiva suunnittelu- ja seurantajärjestelmä
Lain suunnittelu- ja seurantajärjestelmän on viranomaisten vastuunjakoineen oltava mahdollisimman selkeä. Lakiluonnoksen suunnittelujärjestelmä perustuu kolmeen asiakirjaan: pitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaan, ilmastopolitiikan suunnitelmaan ja ilmastopolitiikan kansalliseen sopeutumissuunnitelmaan. Näiden asiakirjojen esikuvat on löydettävissä nykyisestä hallinnosta, joten lakiluonnoksen tarkoitus on ennen kaikkea vahvistaa ja koordinoida eri ministeriöiden harjoittamaa ilmastopolitiikan suunnittelua. Ministeriöiden välistä vastuunjakoa on pyritty selkiyttämään esimerkiksi yksilöimällä kunkin suunnitelman valmistelua koordinoiva ministeriö.
3) Eduskunnan ja yleisön osallistumismahdollisuudet
Ilmastopolitiikan suunnittelun ja toteutumisen seurannan on oltava läpinäkyvää ja avointa sekä eduskunnan että yleisön suuntaan aina kuulemisesta ja politiikan seurannasta tiedottamiseen. Suunnitelmia valmisteltaessa selvitetään niiden ympäristövaikutukset, unohtamatta taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Eduskunnalle annetaan suunnitelmista selonteot ja lisäksi sille toimitetaan ilmastovuosikertomukset.
4) Poliittinen vastuu päätöksenteosta
Valtioneuvosto päättää suunnitelmien pohjalta tarvittavista politiikkatoimista, kuten ministeriöiden ohjeistamisesta tai lain valmistelun aloittamisesta. Ilmastolaki olisi siis ennen kaikkea valtioneuvoston työkalu, jonka avulla se saa tarvittavat tiedot ilmastopolitiikan tekemiseen. Valtioneuvosto seuraa tavoitteiden toteutumista ja päättää seurannan perusteella tarvittavista lisätoimista.
5) Tieteellisen tiedon vaatimus
Suunnittelun ja seurannan on pohjauduttava parhaaseen mahdolliseen tieteelliseen tietoon ilmastonmuutoksen etenemisestä ja vaikutuksista. Keskeisessä roolissa tietolähteinä ovat yliopistot ja sektoritutkimuslaitokset, joiden lisäksi tietoa kootaan muilta keskeisiltä yhteiskunnallisilta toimijoilta, esimerkiksi kunnilta. Tieteellisen tiedon käsittelyn ja suunnittelun tueksi ilmastolakiluonnos sisältää säännöksen Suomen ilmastopaneelista. Kyse on nykyisen paneelin tavoin monitieteellisestä ja riippumattomasta asiantuntijaelimestä, joka asetetaan määräajaksi. Paneeli ei siis korvaa ilmastonmuutokseen liittyvää perustutkimusta, vaan se kokoaa ja erittelee tietoa ilmastopolitiikan suunnittelun ja seurannan sekä päätöksenteon tueksi.
Ilmastolaissa on kyse kokonaisjärjestelmästä, jossa edellä kuvatuista viidestä perusehdosta yhdenkin poisjättäminen vaarantaisi lakiluonnoksessa tavoitellun vaikuttavuuden ja ilmastopoliittisen suunnittelun onnistumisen. Onnistuessaan suunnitelmat antaisivat viranomaisille nykyistä paremman kokonaiskuvan ja siten valmiudet kohdata ilmastonmuutoksesta aiheutuvat kansalliset haasteet. Laki parantaisi myös kansallisen ilmastopolitiikan läpinäkyvyyttä ja hyväksyttävyyttä yhteiskunnassa. Kansallisen politiikan vahvistuminen puolestaan lisää parhaimmillaan Suomen vaikutusmahdollisuuksia EU:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla uusia ilmastotavoitteita asetettaessa.
