Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii tehokkaampia toimia EU:n Suomelle asettamien ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi vuonna 2030. Kannustamalla kuluttajia tekemään vähähiilisiä valintoja voidaan edistää päästövähennystavoitteiden kustannustehokasta toteutumista ja vähentää tuontitavaroihin liittyviä päästöjä maamme rajojen ulkopuolella. Ilmastopaneelin raportin tavoitteena on tunnistaa kulutusvalinnat, joilla suomalaiset voivat jouduttaa päästöjensä vähentämistä verrattuna ilmastopolitiikassa tällä hetkellä linjattuihin kuluttajien toimiin, ja joihin yhteiskunnan kannattaisi suunnata tuki- ja ohjauskeinoja kuluttajien toimien vaikuttavuuden lisäämiseksi. Tarkasteluun valittiin toimia kotitalouksien kulutuksen eri osa-alueilla, jotka ovat 1) ruoka, 2) asuminen, 3) liikkuminen ja 4) muu kulutus, johon on sisällytetty tavarat ja palvelut. Kotitalouden kulutus koostuu yksityisestä kulutuksesta ja julkisesta yksilöllisestä kulutuksesta.
Kotitalouksien aiheuttamat päästöt on arvioitu yksityiskohtaisesti Suomen kansantalouden ympäristölaajennetulla panos-tuotosanalyysiin perustuvalla ENVIMAT-mallilla vuoden 2015 tilanteessa. Kotitalouksien asukasta kohti lasketun hiilijalanjäljen arvioitiin olleen silloin noin 9 hiilidioksidiekvivalenttitonnia (t CO2-ekv.), josta noin puolet syntyy tuonnin vaikutuksesta ulkomailla. EU:n ilmastotavoitteiden toteutuessa päästöt vähenevät kotimaassa vuoden 2015 tasosta vuoteen 2030 noin 54 %, josta taakanjakosektorin päästöt vähenevät 44 %. Kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljen arvioitiin pienenenevän samalla aikavälillä kokonaisuudessaan 39 %, jolloin asukasta kohti laskettu hiilijalanjälki olisi 5,3 t CO2-ekv. vuonna 2030. Kotitalouksien kulutuksen arvioon liittyy suuria epävarmuuksia etenkin tuontituotteiden osalta, mutta arvio antanee käsityksen muutoksen suuruusluokasta.
Liikennevalinnoilla kuluttajilla on hyvät mahdollisuudet tuottaa enemmän päästövähennyksiä kuin mitä ilmastopolitiikka tällä hetkellä kohdistaa kuluttajien toimiin. Suurin kuluttajien lisäpäästövähennyspotentiaali liittyy kuitenkin ruokavalintoihin, etenkin jos merkittävä osa kuluttajista siirtyy ravitsemussuositusten mukaisiin kasvispainotteisempiin ruokavalioihin. Kotimaan päästöt eivät kuitenkaan välttämättä pienene, ellei ruoka- ja maatalouspolitiikassa reagoida kulutuksen muutoksiin.
Asumisen osalta öljylämmityksestä luopumisella arvioitiin olevan yhteensä 0,3 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin lisäpäästövähennyspotentiaali jo tehtyihin politiikkapäätöksiin nähden. Sähkön ja kaukolämmön tuotannon päästöjen nopean vähenemisen ansiosta muut asumisen osa-alueen lisäiset päästövähennysmahdollisuudet jäävät öljylämmitystä vähäisemmiksi vuoteen 2030 mennessä. Kuluttajien tekemien asuinrakennusten energiatehokkuustoimenpiteiden merkitystä kuitenkin korostaa se, että ne edesauttavat energiamurroksen toteuttamista koko yhteiskunnassa ja ovat myös keino pienentää kotitalouksien kuluja.
Huomattava osa muun kulutuksen eli tavaroiden ja palvelujen päästöistä syntyy ulkomailla. Muun kulutuksen osuuden kuluttajien hiilijalanjäljestä on arvioitu olevan vielä vuonna 2030 noin 1,8 t CO2-ekv. asukasta kohti, kun päästöt ovat vähentyneet ilmastopolitiikan suunnitelmien mukaisesti. Osuus on suurin neljästä kulutuksen osa-alueesta, kun LULUCF-päästöjä ei ole mukana. Terveys- ja koulutuspalveluita lukuun ottamatta muut kulutusluokat tällä osa-alueella ovat enemmän tai vähemmän tarveharkintaisia. Ostamalla vain tarpeeseen kuluttajat voivat merkittävällä tavalla pienentää hiilijalanjälkeään. Suuresta potentiaalista huolimatta kuluttajien toimien kokonaisvaikutus jää todennäköisesti vähäiseksi etenkin kotimaassa, koska vain hyvin pienen osan suomalaisista voi kuvitella muuttavan kulutustottumuksiaan radikaalisti tällä alueella.
Sellaisten ruokatuotteiden, tavaroiden ja palveluiden, joiden hiilijalanjäljet ovat ryhmänsä pienempiä, valintaan liittyy suuri lisäpäästövähennysmahdollisuus, mikäli suuri joukko kuluttajia ryhtyy ostamaan niitä. Tällöin yhä suurempi joukko yrityksiä reagoi vähähiilisen kysynnän kasvuun vähentämällä päästöjään nopeammin. Tähän liittyvää päästövähennyspotentiaalia ei kuitenkaan pystytty tässä yhteydessä arvioimaan. Kuluttajien pitäisi saada nykyistä paremmin tietoa ruoan, tavaroiden ja palveluiden hiilijalanjäljestä ostopäätösten tueksi.
Kotitalouksien kulutuksen kasvihuonekaasupäästöjen lopputulokseen vaikuttaa olennaisesti se, mihin kotitalouksien käytettävissä oleva raha ohjautuu. Päästöjen kompensointi ja päästövähennysten edistäminen sijoitustoiminnalla tarjoavat etenkin varakkaammille kuluttajille mahdollisuuksia hiilijalanjälkensä pienentämiseen. Päästöjen kompensoinnin tueksi tarvitaan kuitenkin vielä uskottavia pelisääntöjä, ja tietoa piensijoittajien sijoitustoiminnan vaikuttavuudesta tulee lisätä.
Raportissa arvioitujen kuluttajien valintojen avulla päästöt vähenisivät kokonaisuudessaan noin 3,7–4,3 Mt CO2-ekv. eli ne tuottaisivat vähennyksiä 0,7–0,8 t CO2-ekv./asukas lisää ilmastopolitiikan nykyisten linjausten mukaiseen päästöjen kehitysuraan verrattuna. Päästövähennyksestä noin 40 % liittyy terveyssuositusten mukaiseen kasvispainotteisempaan ruokavaliomuutokseen. Kokonaisuudessaan työssä hahmotellut lisätoimet pienentäisivät kotimaisten päästöjen lisäksi merkittävästi päästöjä myös ulkomailla. Ilmastopolitiikan ja tässä työssä tunnistettujen lisätoimien yhteisvaikutuksesta kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki pienenisi 48 % vuoden 2015 tasosta ja yli 60 % vuoden 2005 tasosta, mikä ylittäisi ensimmäisen keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa asetetun tavoitteen kulutuksen hiilijalanjäljen puolittamisesta. Lisäisten toimien jälkeen kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki asukasta kohti olisi noin 4,6 tonnia vuonna 2030. Arvioissa ei ole mukana maankäyttösektorin päästöjä, koska niiden arviointiin ei ole kunnollista aineistoa saatavilla.
Työ toi selvästi esiin toimivan ilmastopolitiikan merkityksen kuluttajien hiilijalanjäljen pienentämisessä: kuluttajan hiilijalanjälki pienenee, vaikkei kuluttaja tietoisesti pyrkisi vähentämään aiheuttamiaan päästöjä. Toisaalta nykyiset politiikkatoimet eivät näytä riittävän turvaamaan Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista. Tämä korostaa raportissa tunnistettujen kuluttajien vähähiilisten valintojen merkitystä jo pelkästään kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa. Kotitalouksien yhteenlasketun lisäpäästövähennyspotentiaalin muun kuin ruoan kulutuksen osalta arvioitiin olevan Suomessa vuonna 2030 noin 1,5 miljoonaa tonnia CO2-ekv. ilmastopolitiikan nykyisten linjausten mukaiseen päästöjen kehitysuraan verrattuna. Lisävähennyspotentiaalista asumisen toimien osuus on 32 %, liikkumisen osuus 49 % ja muun kulutuksen osuus 19 %.