Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii voimakkaita toimia lähivuosikymmeninä. Aina viime vuoteen asti globaalit kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet vuosi vuodelta. Vuonna 2014 CO2-päästöjen kasvun arvioitiin pysähtyneen (Oliver ym. 2015). Tällä hetkellä on kuitenkin epäselvää kuinka pysyvästä muutoksesta on kyse. Muutos olisi tarpeen, sillä haasteena on saada päästöt laskemaan riittävän nopeasti globaalilla tasolla samalla kun kehittyvät taloudet ja kehitysmaat varaustuvat. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n 13.4.2014 julkistamien skenaarioiden mukaan kasvihuonekaasupäästöjä tulee vähentää globaalisti 40–70 prosenttia vuoden 2010 tasosta vuoteen 2050 mennessä, jotta poliittisesti asetettua kahden asteen lämpötilanousua maapallolla ei ylitetä.
Suomen ilmastopaneelin mukaan kauaskatseista politiikkaa olisi ennakoida toimia, jotka ennen pitkää ovat väistämättömiä. Kiirehtiminen kasvihuonekaasujen nollapäästöisyyteen on Suomenkin suunta, koska Suomi on muiden teollisuusmaiden tavoin sitoutunut (UNFCCC, 3. artiklan periaate) vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään köyhiä maita nopeammin. Suomi on Euroopa-neuvoston päätöksellä sitoutunut vähentämään 80-95 prosenttia päästöjään vuoteen 2050 mennessä (Työ- ja
elinkeinoministeriö 2013). Suomen päästövähennykset eivät kuitenkaan päättyne tähän, sillä globaalit
päästövähennyspolut, joilla on hahmoteltu maapallon lämpötilanousun pitäminen kahden asteen rajoissa, edellyttävät päästöjen vähentämistä edelleen vuoden 2050 jälkeen (van Vuuren ym. 2011).
Kehittyneille maille näköpiirissä olevat kasvihuonekaasupäästöjen nollatavoitteet 2070 – 2080 mennessä muodostavat erityisen haasteen, sillä kaikkien päästölähteiden voimakkaaseen vähentämiseen ei ole tiedossa ratkaisuja (etenkin ruoan tuotannon alueella). Vähäisiin nettopäästöihin pääseminen on mahdollista poistamalla kasvihuonekaasuja ilmakehästä esimerkiksi lisäämällä metsien hiilinieluja ja pitkäaikaisia hiilivarastoja.
Suomen energia- ja ilmastopolitiikassa metsillä on erityisen tärkeä rooli. Metsäenergian lisääminen on keskeinen keino, jolla Suomi pyrkii eroon fossiilisista polttoaineista. Puun energiakäytöstä syntyvät päästöt ovat olleet Suomen tapaisille maille Kioton ilmastosopimuksessa ”nollapäästöisiä”, jos samaan aikaan metsien hiilinieluille asetetut tavoitteet pystytään saavuttamaan ja metsämaata ei hävitetä. EU:n päästövähennystavoitteissa metsäenergian päästöjä ei otettu huomioon. Tilanteeseen saattaa tulla muutos jo lähitulevaisuudessa. Erityisesti EU:ssa on nähty, että maankäyttösektorin päästöt, jossa myös metsien hiilitaseet nieluineen ovat mukana, tulee sisällyttää tavalla tai toisella EU:n tulevaan ilmastopolitiikkaan.
Metsät näyttelevät myös merkittävää roolia Suomen biotalousstrategiassa. Metsästä pyritään saamaan
uudet kasvun eväät hiipuneelle vientiteollisuudellemme. Tämän muutos tulisi tehdä samalla kun Suomen tulee täyttää kansainväliset ilmastositoumukset. Suomelle on siis erityisen tärkeää, että metsiin
kohdistuvat strategiset linjaukset ja kauaskantoiset investointipäätökset perustuvat oikeaan ymmärrykseen metsiemme roolista ilmastonmuutoksen hillinnässä, näin myös liittyen mahdollisiin uusiin ilmastopoliittisiin ratkaisuihin kansainvälissä sopimuksissa. Päätöksentekoa tukevan tietoaineiston luominen on kuitenkin osoittautunut hankalaksi, siillä tutkijajoukosta löytyy sekä metsien hyödyntämisen voimakkaita puolestapuhujia sekä kriittisiä henkilöitä, jotka kyseenalaistavat metsin hyödyntämisen edut ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Tätä taustaa vasten ilmastopaneeli päätti vuoden 2014 lopulla tehdä selvityksen, jonka tarkoituksena oli koota nykytietämys metsiemme hiilinielujen kehityksestä ja metsien hyödyntämisen ilmastovaikutuksista (Seppälä ym. 2015). Ilmastopaneelin työn tueksi tehtiin kolme erillistä taustaraporttia, jotka on julkaistu omina itsellisinä osina tässä julkaisussa.
Ensimmäinen taustaraportti (osa 1) kokoaa asiantuntijakyselyn tulokset metsien hyödyntämisen ilmastovaikutuksista. Ilmastopaneeli lähestyi suomalaisia metsäalan tutkijoita kyselyn avulla ja järjesti erikseen tutkijoiden kesken huhtikuussa 2015 työpajan. Yhteenvedossa on tuotu myös esiin tutkijoiden näkemykset tärkeimmistä tutkimusaihealueista.
Toinen taustaraportti (osa 2) vetää yhteen nykytietämyksen siitä, mitä metsämallit kertovat Suomen hiilinielujen ja -varastojen tulevasta kehityksestä. Suomen metsien ilmastovaikutus kulminoituu metsien hiilinielujen kehittymiseen. Raportissa paneudutaan metsien hiilitaseen kehitystä kuvaavien valtakunnan tason mallien ominaisuuksiin, eroihin, niiden tulosten taustalla oleviin oletuksiin ja tuloksiin. Lopuksi raportissa tuodaan monipuolisesti esiin mallien epävarmuudet ja arvioidaan mitkä tekijät määräävät Suomen metsien hiilinielun kehityksen lähitulevaisuudessa.
Ilmastopaneelin metsiä koskeva selvitystyö paneutui tässä vaiheessa vain ilmastokysymyksin, eikä metsien käytön muita hyöty- tai haittavaikutuksia käsitellä loppuraportissa. Suomen metsien hyödyntäminen perustuu siitä saataviin hyötyihin, minkä takia ilmastopaneelin kolmas taustatyö (osa 3) täydentää ilmastopaneelin loppuraporttia tuomalla esiin miksi ja miten yhteiskuntatieteet ja erityisesti taloustiede ovat hyödyksi arvioitaessa metsien käyttöä ilmastonmuutoksen hillinnässä.