Ilmasto- ja energiastrategiassa tulee vastata ilmaston muutoksen hillintä- ja sopeutumishaasteisiin samoin kuin talouden muuttumisesta tuleviin haasteisiin. Energian käyttö aiheuttaa noin 80 prosenttia Suomen kasvihuonekaasujen päästöistä, kun liikenteen energiankäyttö lasketaan mukaan. Energian kysyntä ja sen riippuvuus taloudesta vaikuttavat voimakkaasti kasvihuonekaasujen päästöihin. Strategian tavoitteena voidaan katsoa olevan mm. vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä ja edistää talouden rakenteellista muutosta, jotta olisi mahdollista saada aikaan merkittäviä päästövähennyksiä jo
seuraavalla vuosikymmenellä ja saavuttaa vähäpäästöinen yhteiskunta (Low Carbon Society)
vuosisadan puoliväliin mennessä. Tämä merkitsee päästöttömän energiatuotannon rinnalle yhteiskunnan yleistä resurssien käytön tehostumista, jossa primäärienergian käytön vähentäminen on keskeisellä sijalla.
Energian tuotanto ja käyttö muodostavat järjestelmän, jossa on kytkentöjä eri osasektorien välillä ja toisaalta kytkentöjä energiavaroihin. Yhdellä osasektorilla tehdyt muutokset, kuten päästönrajoitustoimet, vaikuttavat usein muihin osasektoreihin ja jopa päästöihin muissa maissa. Edellä kuvatun tapaiset kytkennät voivat heikentää toimenpiteen päästönvähennysvaikutusta merkittävästi. Samalla toimenpiteen kustannustehokkuus voi alentua. Strategiassa tulisikin kiinnittää huomiota saavutettaviin kokonaispäästöjen vähennyksiin ja toisaalta eri sektoreilla tehtävien toimien kustannustehokkuuteen ja rakenteita uudistavaan vaikutukseen.
Tärkeää olisi pyrkiä ohjauskeinojen tasapainoiseen kokonaisuuteen, jossa päästökauppasektorilla päästökaupan merkitys olisi keskeinen ja jossa ei-päästökauppa- ja LULUCF-sektoreilla olisivat käytössä kustannustehokkaat kansalliset ohjaustoimet. Energia- ja materiaalitehokkuutta edistävät toimet ovat myös merkittäviä pitkän aikavälin rakenteellisten uudistusten toteutumisessa.
Suomen tulisi vaikuttaa EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaan niin, että päästökauppaa ohjaa aktiivisesti ilmastotoimenepiteisiin. Päästökaupan riittävän korkea hinta toisi talouteen myös laajan signaalin, jonka perusteella voidaan eri aloilla suunnitella mm. uusiutuvan energian käytön lisäämistä ja
energiatehokkuuden parantamista. Kotimaiset tukitoimet fossiilisten polttoaineiden vähentämiseksi tulisi kohdentaa päästökauppasektorin ulkopuolelle todellisten päästövähenemien aikaansaamiseksi.
Tämän selvityksen yhtenä tavoitteena on tunnistaa sellaisia toimenpiteitä, joilla on mutkikkaita vaikutusketjuja. Nämä voivat vaikuttaa toimenpiteiden tehokkuuteen kokonaispäästöjen vähentämisessä. Rajallisten voimavarojen takia työ on rajattu kolmeen keskeiseen aihepiiriin, joista kustakin on tämän yhteenvetoraportin lisäksi kirjoitettu oma raporttinsa:
Metsäenergian lisäämisen vaikutus kokonaispäästöihin. – Nykyisessä ilmastoneuvottelujen ja ilmastopolitiikan aihepiirissä on monia avoimia kysymyksiä, joista useat koskevat bioenergian ja ekosysteemin hiilivarastojen käyttöä. Aihepiirissä käydään myös tieteellistä keskustelua, jossa arvostellaan nykyisiä käsittelytapoja. Keskustelun valossa on mahdollista, että bioenergian ja biomassan käyttöä koskevia laskentasääntöjä muutetaan kansainvälisissä sopimuksissa, EU:n direktiiveissä tai EU:n muussa sääntelyssä. Tämän vuoksi olisi Suomessa perusteltua varautua myös tällaisiin bioenergian ja biomassan käyttöä koskeviin laskentasääntövaihtoehtoihin, etenkin kun metsien pitkäkiertoinen biomassa on keskeinen osa Suomen teollisuuden ja energiantuotannon resurssipohjaa.
Sähkön ja lämmön yhteistuotanto sekä lämpöpumput osana rakennusten energiajärjestelmää – Sähkön ja lämmön yhteistuotanto (CHP, combined heat and power) on vähäpäästöinen tapa tuottaa yhdyskuntien lämmitys. CHP:n päästövaikutusten arvioinnissa tulee muistaa että vaihtoehto CHP:llä tuotetulle sähkölle on sekä pohjoismaisella markkinalla että tulevaisuuden yhdentyvällä Euroopan sähkömarkkinalla yleensä hiililauhdesähkö, jossa lämpöä ei oteta talteen hyötykäyttöön. Tämä huomioiden CHP-lämmön järjestelmätason päästöt ovat tuntipohjaiseen markkinatarkasteluun perustuen pienemmät kuin yleisesti arvioidaan maa- ja ilmalämpöpumpulle, koska lämpöpumput pienentävät pienipäästöistä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa, mutta lisäävät suuripäästöistä sähkön erillistuotantoa. Lämpöpumput ovat Suomessa CHP-kaukolämpöä vähäpäästöisempiä järjestelmätasolla vasta silloin, kun päästöoikeuden hinta nousee yli 50 – 100 euron/tonniCO2 eli ilmastopolitiikka on hyvin kunnianhimoista. Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa on kuitenkin järkevää siirtyä hallitusti kohti suurempaa uusiutuvan energian osuutta ottaen huomioon yhtenä reunaehtona kannattavuus päästökaupan oloissa. Energiajärjestelmän suunnittelussa on tehokkaan päästöjen vähentämisen lisäksi huomioitava riittävä oman, vähäpäästöisen sähköntuotantokapasiteetin turvaaminen erityisesti talviaikana. Lisäksi kysynnän hintajoustoon tulisi panostaa kaikilla sektoreilla, ja tuoda pörssin hintasignaalit suoraan tai jopa jyrkennettynä kuluttajille.
Rakennetun ympäristön hajautetut energiajärjestelmät – Rakennuskannassa energian käyttöön vaikuttavat muutokset ovat hitaita ja niiden seuraukset ovat pitkäaikaisia. Rakennuskannassa tehtävien muutoksien on ensisijaisesti pienennettävä primäärienergiankulutusta ja sitä kautta vähennettävä päästöjä. Tämä on tärkeää, sillä myös uusiutuva energia on luonnonvara, jota tulee käyttää säästeliäästi. Rakennuksia, hajautettua energiantuotantoa ja koko energiajärjestelmäämme on tarkasteltava kokonaisuutena. Lämpöpumpuilla ja biomassan perustuvilla tuotantotavoilla on edellytykset integroitua osaksi rakennetun ympäristön hajautettua energiajärjestelmää sopivimmin sähkön ja lämmön yhteistuotantoon perustuvien kaukolämpöverkkojen ulkopuolella. Lämpöpumppujen ilmastoystävällisyyden kehittäminen vaatii kuitenkin ratkaisuja, jolla talviaikainen sähkönkulutus voidaan minimoida. Aurinkoenergian käyttö jäähdytetyissä rakennuksissa on suositeltavaa, sillä silloin tuotto ja kulutus on samanaikaista. Biopohjaisen hajautetun tuotannon etuna on sen riippumattomuus
sääolosuhteista. Hajautettu energia muuttaa kustannusoptimaalista tuotantorakennetta – erityisesti joustavuudesta tulee entistä arvokkaampaa kun tuuli- ja aurinkosähkö lisääntyy. Käyttäjien ja rakennusten ohjauksen ja ylläpidon rooli on keskeinen kulutusjoustossa. Lisäksi järjestelmien toimivuuden optimointi vaatii uusia varastointiteknologioita ja eri tuotantotapojen hybridijärjestelmiä. Uusiutuvien energioiden käyttöön tulee kannustaa ja tehdä siihen liittyvä pientuotanto mahdolliseksi hajautettujen energiajärjestelmien yhteydessä samalla huomioiden koko energiajärjestelmämme toiminta ja kokonaisuuden päästöjen pienentäminen.