Valtioneuvos Matti Vanhanen kirjoitti esseessään (Helsingin Sanomat 14.9.2025), että Suomi tarvitsee metsäsektorin yhteisen kestävän kasvun vision. Se on tavoiteltavaa, joten on tarpeen laajentaa ja täsmentää Vanhasen esittämää nykytilanteen kuvausta.
Kuten Vanhanen sanoo, Suomessa on pitkä historia metsäntutkimuksessa. Nyt tulokset kertovat, että Suomen metsät ovat intensiivisen käytön myötä muuttuneet mittavasta nielusta päästölähteeksi. Ymmärrys kasvihuonekaasutaseista on parantunut, ja samalla tilannekuva on muuttunut odotettua huolestuttavammaksi Suomen ilmastotavoitteiden näkökulmasta.
Metsien muuttumista päästölähteeksi on osattu ennakoida. Tiedeyhteisöllä on selvä kuva tekijöistä, jotka vievät Suomen metsien päästö- ja nielukehitystä väärään suuntaan: kotimaan hakkuut ovat kasvaneet, puuston kokonaisbiomassan kasvu on pienentynyt ja maaperän päästöt ovat kasvaneet suometsien ojitusten ja ilmaston lämpenemisen seurauksena.
Muuttuneen tilanteen vuoksi myös metsien käyttöä joudutaan tarkastelemaan yhä kriittisemmin. Vanhanen toteaa, että metsien kasvua on mahdollista lisätä metsänhoidollisin keinoin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että siten voidaan lähivuosina lisätä kasvua hyvin rajallisesti. Sen sijaan hakkuiden maltillistaminen on ratkaisu, joka lisää metsien kasvua ja hakkuumahdollisuuksia lähivuosikymmenten aikana samalla edesauttaen ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteiden saavuttamista.
Toisin kuin Vanhanen antaa ymmärtää, metsien hiilinielulla tarkoitetaan hiilivaraston kasvua. Hakkuissa metsistä poistuu hiiltä, ja se on keskeisin metsien hiilivarastoa tai sen kasvua pienentävä tekijä. Pelkkä puuston kasvun lisäys ei takaa metsien hiilivaraston kasvua.
Vanhasen mukaan metsäkeskustelun ristiriidat ja epäluulot uhkaavat häiritä metsätalouden pitkäjänteistä kehittämistä ja investointeja. Tähän asti investoinnit ovat keskittyneet raaka-aineen volyymiin eivätkä tuotteiden arvonlisän kasvattamiseen. Tutkijat ovat jo vuosia varoittaneet kasvavien hakkuiden pienentävän metsien hiilinielua, joten yritystoimintaa on ollut mahdollista sopeuttaa toimintaympäristön muutokseen.
Myös metsäsektorin on tehtävä osuutensa ilmastonmuutoksen hillinnässä ja luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Vastuulliset toimijat ovat tähän valmiita.
Yhteisen metsäsektorin vision pitää perustua tieteelliseen tietoon varovaisuusperiaatetta noudattaen: kun toiminnalla tiedetään olevan haitallisia seurauksia, ei täydellisen tieteellisen varmuuden puutetta tule käyttää syynä viivyttää toimenpiteitä. Tekemättä jättäminenkin on päätös, ja siihen liittyvät epävarmuudet ja riskit ovat suuria.
On metsänomistajien ja puuta käyttävien yritysten etu, että metsiä käytetään kestävästi. Puuta ostavat yritykset eivät kuitenkaan ole hakkuumääriä säätelevä ja jakava kartelli. Metsien käytön kohtuullistaminen yhteiskunnan kokonaisedun mukaiseksi vaatii poliittisia päätöksiä. Niin luodaan kestävän kasvun visio ja saavutetaan todellinen metsärauha.