Metsät ovat Suomen ilmastopolitiikan kulmakivi. Ne sitovat hiiltä ja vaikuttavat suoraan siihen, saavuttaako Suomi kansalliset ilmastotavoitteet ja EU:ssa yhdessä sovitut ilmastovelvoitteet. Mutta mikä on hakkuutaso, joka tukee tavoitteiden saavuttamista?
Olemme Ilmastopaneelissa toistuvasti korostaneet, että hakkuiden maltillistaminen on keskeinen keino vahvistaa hiilinieluja ja täyttää EU:n maankäyttösektorin eli LULUCF:n velvoitteet. Ilman merkittäviä lisätoimia maankäyttösektorilla Suomi ei saavuta vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitettaan eikä myöskään toisen LULUCF-kauden eli vuosien 2026–2030 velvoitteita.
Keväällä 2025 julkaistussa muistiossa Suomen ilmastopaneeli suositteli, että hakkuita vähennetään 61–64 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Tämä tarkoittaa noin 11–16 prosentin vähennystä vuoden 2023 tasosta (n. 72,7 Mm³). Samalla ehdotimme metsälainsäädännön uudistuksia ja kannustimia, joilla hakkuutason maltillistaminen on mahdollista.
Tällä viikolla julkaistussa Ilmastopaneelin ja Luontopaneelin yhteisraportissa, joka käsittelee ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamisen yhtyeensovittamista, tarkastelimme kolmea hakkuuskenaariota: 60, 70 ja 80 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Tulokset ovat selkeitä: ilmasto- ja luontotavoitteiden yhteensovittamiseksi näistä skenaarioista 60 miljoonaa kuutiometriä tuotti parhaan tuloksen.
Ilmastotavoitteiden näkökulmasta työssä käytetty lähestymistapa osoitti kuitenkin, että Suomen vuoden 2030 maankäyttösektorin EU-velvoite ja kansallinen hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 olisivat saavutettavissa selvästi 60 miljoonaa kuutiometriä suuremmilla hakkuilla, mikäli muilla sektoreilla edetään ilmastotoimissa hyvin. Kuvaan tätä lyhyesti seuraavissa kappaleissa.
Uudessa raportissa huomioitiin kasvihuonekaasuinventaarion päivitykset sekä tekijät, joilla puun käytön vaikutuksia arvioidaan ilmastotavoitteissa
Uusimmassa raportissa otettiin huomioon Luonnonvarakeskuksen joulukuussa 2025 julkistamat päivitetyn maankäyttösektorin inventaarion tulokset. Sen mukaan Suomen metsät ovat nielu, ja hakkuiden maltillistaminen johtaa nopeammin metsien hiilinielun paranemiseen.
Uudessa raportissamme jouduimme tekemään metsien hiilitaseen arvion metsien simulointimallien avulla, jotka eivät olleet yhteneviä uuden inventaariopäivityksen kanssa. Inventaariokorjauksen sovittaminen tehtyihin mallinnustarkasteluihin toi menetelmällistä epävarmuutta, minkä takia raportissa voidaan varmuudella puhua vain siitä, että ilmasto- ja luontotavoitteisiin päästäisiin reilun 60 miljoonan kuutiometrin hakkuilla.
Joka tapauksessa tehty synteesi antoi vahvan signaalin, että suuruusluokaltaan noin 10 prosentin vähennys hakkuisiin saattaisi riittää Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen. Se tarkoittaisi noin 64–65 miljoonan kuutiometrin vuosittaisia hakkuita sekä onnistumista ilmastonmuutoksen hillintätoimissa muilla sektoreilla ja myös metsänhoitotoimissa. Arviointiin liittyy epävarmuutta, minkä vuoksi raportin lopussa tuodaan esiin, että tarkemman hakkuutason määrittäminen on syytä tehdä jatkossa omana työnään.
Raportissamme on otettu huomioon samat tekijät, jotka Suomi joutuu raportoimaan maankäyttösektorin vaikutuksista EU:n ilmastovelvoitteiden ja oman hiilineutraaliustavoitteensa saavuttamisessa. Ne ovat metsämaan (puusto ja maaperä) kasvihuonekaasumuutokset ja puutuotteiden hiilitasemuutokset. Puutuotteisiin sitoutunut hiili ja niiden hiilivarastojen muutokset huomioidaan kasvihuonekaasuinventaariossa osana maankäyttösektoria. Lopputulokseen vaikuttaa etenkin Suomessa valmistettujen pitkäikäisten puutuotteiden määrä, johon päätyy nykyisin noin 18 prosenttia hakatusta puusta.
Raportissamme ei ole arvioitu puutuotteiden kautta saatavia korvaushyötyjä eli niitä vaikutuksia, kun puutuote korvaa käyttövaikutuksiltaan samanlaisia suurempipäästöisiä tuotteita. Näiden arviointi on hyvin haasteellista eivätkä ne kuulu kansainvälisten ilmastotavoitteiden raportointien piiriin. Vientiin menevistä tuotteista aiheutuvat ilmastohyödyt tulee otettua huomioon muiden maiden kasvihuonekaasuinventaarioissa. Nykyisillä puutuotteilla nämä korvaushyödyt ovat vaatimattomat siihen nähden, kuinka paljon nielu pienenee samalla metsässä.
Raportissamme todetaan, että esitetyn hakkuiden maltillistamisen vaikutus teollisuuden ainespuun saatavuuteen pienenee, jos metsäteollisuuden käyttöön soveltuvaa energiapuun käyttöä samanaikaisesti merkittävästi vähennetään ja tämä poltosta säästyvä ainespuu ohjautuisi metsäteollisuuden käyttöön. Raportissa ei ole arvioitu, kuinka puun energiakäytön vähentäminen voisi vaikuttaa hakkuumääriin, sillä polttoon menevää ainespuun määrää ei tilastoida erikseen.
Puun energiakäyttötilastosta tiedetään, että runko- ja kokopuusta tehdyn hakkeen käyttö on kasvanut 2000-luvun ajan. Mikä osuus tästä olisi käytettävissä metsäteollisuuden tarpeisiin? Suurusluokasta saa viitteitä katsomalla puun energiakäytön tilastoja lämpö- ja voimalaitoskäyttöön menevistä runkopuun määristä tai sitä täydentävästä ansiokkaasta erillisarviosta energiakäyttöön menevästä ainespuumäärästä, mutta tarkat määrät eivät silti selviä niistä yksiselitteisesti. Puutuoteteollisuudesta menee lämpö- ja voimalaitoksiin myös merkittäviä määriä tukkipuun sivuvirtoja kuten kutteria ja purua. Mikä tästä oikeasti kelpaisi selluteollisuuden tarpeisiin, siitä ei ole tiedossamme selvityksiä.
Pääviesti pysyy samana tutkimuksesta toiseen: ilmastonmuutoksen hillintä vaatii nopeita toimia maankäyttösektorilla
Tieteellinen tieto ja sen perusteella tehtävät johtopäätökset tarkentuvat vuosi vuodelta. Yleiskuva ja suuntaus on silti sama: Suomen metsien nielu on pienentynyt ja riittävän suuri korjaus saadaan aikaan vain hakkuiden vähentämisellä. Vähentämistarve ei ole suuren suuri, kun sitä vertaa aiempien vuosikymmenten hakkuumääriin. Keinoja vähentämiseen on, ja ne ovat myös metsänomistajan ja metsäteollisuuden kannalta pitkällä aikavälillä kannattavia.
Uusi raporttimme on keskustelunavaus siihen, miten metsiin kohdistuvat monenlaiset odotukset sekä nielujen että luonnon monimuotoisuuden kannalta ovat yhteensovitettavissa. Näistä aiheista jatkamme mielellämme keskusteluja niin päättäjien kuin muiden sidosryhmien kanssa. Kaikkea epävarmuutta tutkimuksista ei voida poistaa, mutta nopeita toimia tarvitaan sen tiedon varassa, jota jo on olemassa.
Lähteet:
Seppälä, J., Pukkala, T., Kotiaho, J., Aalto, J., Bäck, J., Kallio, K.P., Karttunen, M., Koivula, M., Laine, I., Oksanen, E., Ollikainen, M., Silfverberg, O., Salo, M., Soimakallio, S., Weaver, S., Vesala. T. 2026. Metsien hakkuiden, ilmastotavoitteiden ja luonnon monimuotoisuuden suojelun yhteensovittaminen – Skenaariotarkastelu eri hakkuutasoilla. Suomen ilmastopaneelin raportti 1/2026.
Suomen ilmastopaneeli 2025. Suomen hiilineutraaliuspolku – Arvio hiilineutraaliuden saavuttamisesta ja sen keinoista. Suomen ilmastopaneelin julkaisuja 1/2025.
Niemi, J., Soimakallio, S., Hurmekoski, E., Myllyviita, T., Kunttu, J., Lingua, F, Snäll, T. 2025. Carbon Credits Through Wood Use: Revisiting the Maximum Potential and Sensitivity to Key Assumptions. GCB Bioenergy.
Luke 2025. Puun energiakäyttö 2024.
Luke 2025. Metsäteollisuuden käyttötase 2024.
Niinistö T., Anttila P., Kaseva J., Sikanen L., Kärhä K., Routa J. 2025. Energy wood flows and the operational environment of supply chains in Finland: insights from a supplier survey. Silva Fennica vol. 59 no. 3 article id 25011.