Miten vastuullisuus ja kestävä kehitys näyttäytyvät metsäteollisuudessa?
Suomen metsät ovat metsävaratiedon ja kasvihuonekaasuinventaarion mukaan muuttuneet päästölähteeksi. Olemme uudessa tilanteessa, eikä sitä voida ohittaa olankohautuksella jatkaen kuten ennenkin. Kyse ei ole ainoastaan Suomen ilmastotavoitteista vaan myös metsäsektorin liiketoimintoja ja investointivetovoimaa rajoittavasta ongelmasta.
Metsäteollisuus on muutosten edessä. Ilmastopolitiikan ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisen rinnalla on otettava huomioon monimuotoisuuden varmistaminen. Muutos on mahdollisuus, kun toiminnan reunaehdot pystytään ajoissa muuttamaan vahvuudeksi.
Suomi haluaa olla kestävän biotalouden maa. Suomalaisten puutuotteiden kestävyys näyttää nykytilanteessa kyseenalaiselta. Lisäksi osa asiakkaista ei halua puuta päästöjä aiheuttavalta alueelta. Vastuulliselta, ilmastonmuutosta hillitsevältä valtiolta odotetaan enemmän.
On selvää, että metsien muuttuminen päästölähteeksi puhuttelee niitä asiakkaita ja sijoittajia, jotka haluavat edistää kestävää kehitystä. Vastuullisuudesta huolta kantavat sijoittajat ja ostajat tekevät valintojaan ja edellyttävät metsäteollisuuden käyttämien raaka-aineiden olevan kestävästi tuotettuja.
Mainetta kestävän metsätalouden maana kansainvälisesti ja asiakkaiden silmissä ei ansaita ilman metsien hiilinieluja ja kansainvälisten sopimusten noudattamista.
Suomen on löydettävä tie, jossa puun hyödyntäminen tapahtuu vähemmästä ja parempaa arvonlisäystä tuottaen. Tutkimus- ja kehitystyö tuottaa jatkuvasti uusia innovatiivisia puupohjaisia materiaaleja, joilla on potentiaalia lääketeollisuuden sovelluksista akkujen raaka-aineiksi, mutta innovaatioiden saaminen kannattavaan tuotantovaiheeseen on haastavaa ja tarvitsee rohkeita investointeja. Edelläkävijöitä tarvitaan mullistamaan investoinneillaan myös metsäteollisuuden CO2-päästöt raaka-aineiksi.
Päästölähteeksi muuttuneet metsät vaarantavat ensi vuosikymmenellä näköpiirissä olevat miljardien eurojen vuosittaiset liiketoimintamahdollisuudet, jotka nojaavat biopohjaisen hiilidioksidin talteenottoon sellutehtailta ja bioenergiavoimaloista. Talteen otetusta hiilidioksidista voidaan valmistaa arvokkaita tuotteita tai varastoida pysyvästi pois hiilenkierrosta, mutta raaka-ainepohjan kestävyyden pitää olla kunnossa. Vaikka EU:ssa kestävyyskriteerejä ei ole vielä määritelty, Suomen investointiympäristö ei näyttäydy nykyisessä tilanteessa myönteisessä valossa.
Onko tarvetta tehdä jotain toimenpiteitä alan vastuullisuuden ja kestävyyden lisäämiseksi?
Metsätalouden on huolehdittava metsien käytön kestävyydestä eli siitä, että tulevilla sukupolvilla on vähintään yhtä hyvät mahdollisuudet nauttia metsien tuottamasta hyvinvoinnista kuin nyt päätöksiä tekevällä sukupolvella.
Metsälakiin tulee kirjata velvoitteita metsänhoidon toimenpiteisiin, jotka edesauttavat hakkuumäärien maltillistumista ja hiilinielun vahvistamista. Tällaisia keinoja ovat muun muassa harvennusten lieventäminen, kiertoajan pidentäminen ja säästöpuumäärän lisäys. Polttoon ohjautuvan puun verotuen poistaminen on toimenpide, joka osaltaan hillitsee metsäbiomassan kestämätöntä käyttöä ja turvaa raaka-aineen riittävyyttä korkeamman lisäarvon tuotteisiin.
Tutkimus- ja kehitystyö tuottaa jatkuvasti uusia innovatiivisia puupohjaisia materiaaleja, mutta niiden saaminen kannattavaan tuotantovaiheeseen on haastavaa ja tarvitsee rohkeita investointeja. Edelläkävijöitä tarvitaan mullistamaan investoinneillaan myös metsäteollisuuden CO2-päästöt raaka-aineiksi.
Suomen on pystyttävä luomaan näkymä kotimaisen puun käytön vähentämiselle samalla, kun sen arvonlisää kasvatetaan. Materiaalitehokkuuden parantaminen, korkeamman jalostusasteen tuotteiden kehittäminen, uusien innovaatioiden kaupallistaminen ja niiden teollisen mittakaavan tuotannon edistäminen kasvattavat metsäteollisuuden arvonlisää, minkä ansiosta Suomen metsät voivat tuottaa entistä enemmän hyvinvointia nykyistä vähäisemmällä hakkuumäärällä.
Miten ympäristöväitteitä koskevat EU-direktiivit voivat vaikuttaa metsäteollisuuden kestävyyteen ja vastuullisuuteen?
Suomen metsäteollisuuden kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että ympäristövaatimuksista sovitaan kansainvälisesti ja vaatimukset tulevat voimaan samanaikaisesti eri maissa. EU:ssa yhteisesti valmisteltu ympäristölainsäädäntö auttaa välttämään kilpailua vääristäviä maakohtaisia indikaattoreita erilaisine kynnysarvoineen ja ohjaa parantamaan toiminnan kestävyyttä ja vastuullisuutta myös Suomessa.
Asetettujen tavoitteiden saavuttamista edistäisi politiikkajohdonmukaisuus. Esimerkiksi metsäkadon hillitsemisestä on sovittu kansainvälisesti ja EU:ssa on valmisteltu metsäkatoa hillitsevä lainsäädäntö, mutta se ei koske kaikkia metsäkatoa aiheuttavia toimia. EU:ssa on myös osana yhteistä maatalouspolitiikkaa sovittu kestävän metsätalouden tuista ja niiden kohdentamisesta. Suomi ei kuitenkaan käytä tähän EU:n rahoitusta vaan on säätänyt omat kansallisella rahoituksella toimivat metsätalouden tuet, jotka kannustavat metsien käyttöön ja kiertoaikametsätalouteen avohakkuineen.
Suomen metsien käyttö ei nykyisellään täytä EU:n asettamia biomassaraaka-aineen kestävyyskriteerejä, koska metsien hiilinielu on metsien intensiivisen käytön myötä hiipunut ja kääntynyt päästölähteeksi.
Vastausten tiivistelmät on julkaistu Puunvuoro-lehdessä 2.2.2026