Syksyllä 2018 ilmestynyt hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin 1,5-asteen raportin (IPCC 2018) sanoma tavoitti hyvin yhteiskunnan kaikki osapuolet päättäjistä kansalaisiin. Sen seurauksena Suomessa eri osapuolet – valtio, alueet, kunnat, yritykset, yhteisöt ja kansalaiset – ovat halunneet yhä kunniahimoisemmin toimia ilmastonmuutoksen hillinnän eteen. Erityisesti Suomen valtion hiilineutraalisuuden tavoitevuotta on haluttu aikaistaa monien puolueiden ja kansalaisjärjestöjen toimesta. Kunnat ovat nostaneet päästöjen vähentämisen kunniahimoa ja yhä useampi kunta on valmis asettamaan itselleen hiilineutraalisuuden tavoitteen hyvissä ajoin ennen 2050. Yhä useampi maakunta ja kaupunkiseutu ovat myös asettaneet hiilineutraaliuden saavuttamiselle selkeän edelläkävijyyttä osoittavan tavoitevuoden.
Hiilineutraalius sanaa on käytetty Suomessa pitkään eri tahojen ilmastonmuutoksen hillinnän tavoitetilana. Hiilineutraaliudesta puhutaan yleisesti tilana, jossa yksilön, tuotteen, palvelun, organisaation, kunnan, alueen, valtion tai valtioiden liiton aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat ilmastonmuutoksen näkökulmasta haitattomalla tasolla. Tästä huolimatta eri tahot ovat käyttäneet termiä hieman eri merkityksessä ja Suomessa sitä ei ole tarkemmin määritelty ilmastopolitiikan yhteydessä. Esimerkiksi keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa (YM 2017) on
asetettu Suomelle tavoitteeksi olla hiilineutraali 2045 ilman tarkempaa määritelmää. Kun puhutaan maakuntien ja kaupunkien hiilineutraaliuden tavoittelusta, laskentasäännöt ja päästöjen hyvitysmenettelyt korostuvat, mutta näistäkään ei ole selkeästi sovittu yhteisesti.
Päästöjä pyritään usein hyvittämään hiilineutraaliutta tavoittelevan maantieteellisen alueen hiilinieluilla. Ne eivät kuitenkaan aina ole riittävän suuret kompensoimaan jäljelle jääviä päästöjä. Tällaisessa tilanteessa haetaan ratkaisua kompensoimalla loput päästöt toimilla, jotka toteutetaan oman alueen ulkopuolella. Kompensaatiomarkkinat ovatkin nousseet uudella tavalla keskusteluun hiilineutraaliuden toimenpidealueena. Kompensaatioiden keskeiseksi kysymykseksi ovat nousseet tarjottavien päästövähennysyksiköiden hyväksyttävyys. Maakunnat ja kaupungit haluavat tietää mitä kompensaatiota he voivat käyttää. Hyväksyttäviä kompensaatiota pyritään etsimään myös ulkomailta valtioiden, alueiden ja kuntien toimesta. Suomen ilmastopaneelin työpajassa toukokuussa 2018 kaupunkien ja alueiden tilaisuuteen osallistuneet edustajat asettivat kotimaiset kompensaatiot etusijalle, koska tällä tavalla edistettäisiin myös kansallisten päästötavoitteiden toteuttamista ja hyödyt jäisivät muutenkin kotimaahan.
Edellä mainittua taustaa vasten työn tarkoituksena on ollut määritellä hiilineutraalius, kuvata valtioiden, alueiden ja kuntien hiilineutraaliustavoitteiden nykytilanne sekä luoda tietoperusta ja näihin pohjautuvat suositukset etenkin kotimaisen hiilineutraaliuden tavoittelun pelisäännöille. Hiilineutraaliuden tavoittelu pitää sisällään päästöjen vähentämisen, nielujen kasvattamisen ja jäljellä jääneiden päästöjen hyvittämisen kompensoinnilla.