Huolimatta kasvavista tuhoriskeistä Suomen metsillä on tulevaisuudessakin merkittävä rooli maamme kasvihuonekaasutaseessa. Tärkein abioottinen tuhonaiheuttaja on jatkossakin tuuli, ja roudan vähenemisen takia erityisesti talvimyrskyjen aiheuttamien tuhojen voidaan ennakoida kasvavan. Suuruusluokkana tuulituhoissa puhutaan miljoonien, pahimmillaan kymmenien miljoonien kuutiometrien metsätuhoista. Koko metsäsektorin on syytä varautua suurten, suuruusluokaltaan kymmenien miljoonien kuutiometrien kertatuhojen hoitamiseen siten, että puunhankinta keskitetään tuhoalueille ja rajoitetaan tarvittaessa hankintaa muualta. Tämä vähentää myös tuhon epäedullista hiilinieluvaikutusta.
Bioottisista tuholaisista hirvi ja juurikääpä ovat taloudellisesta näkökulmasta pahimpia tuhonaiheuttajia. Hirven vaikutuksia kasvihuonekaasutaseisiin ei ole kattavasti selvitetty. Hirvituhojen
välttämiseksi heikosti ilmastonmuutosta sietävää kuusta suositaan liikaa metsänuudistamisessa. Lyhenevien talvien vuoksi juurikäävän leviämisaika pitenee. Juurikäävän leviäminen pohjoiseen jatkuu ja ennakkotorjuntaan on panostettava erityisesti alueilla, missä se ei vielä esiinny. Jalostuksen avulla voitaneen kuitenkin kehittää perimältään vastustuskykyisempää viljelymateriaalia. Myös viruksiin perustuvaa torjuntaa kehitetään.
Lämpenevästä ilmastosta hyötyvä kirjanpainaja on pahin hyönteistuholaisemme. Se kykenee aiheuttamaan Etelä-Suomen kuusikoissa suurimittakaavaisia tuhoja – 1000–1500 km etelämpänä
Tsekin tasavallassa arviolta 20–30 miljoonaa kuutiometriä kuusikoita on kuollut sen aiheuttamien tuhojen seurauksena. Tuhoseuranta on tältäkin osin välttämätöntä, ja esimerkiksi kuorellisen
puutavaran varastointia metsissä joudutaan edelleen rajoittamaan kaarnakuoriaisten parveiluaikana. Metsikkörakenteen monipuolistamisella voidaan pienentää kirjapainajatuhojen riskejä.
Huolestuttava piirre metsätuhotarkasteluissa on se, että ilmastonmuutoksen myötä pääosa tuhoriskeistä kehittyy tulevina vuosikymmeninä pahempaan suuntaan ja se, että muutostrendi on
erittäin nopea. Metsät eivät ehdi sopeutua muutokseen yhtä nopeasti kuin niiden tuhonaiheuttajat. Maapallon keskilämpötilan nousu vaikuttaa voimakkaimmin pohjoisessa ja erityisesti talvilämpötilat nousevat. Metsänjalostuksessa ja taimimateriaalin valinnassa on huomioitavaalkuperän sopivuus puuston koko eliniän arvioituun ilmastoon.
Kattavan riskianalyysin tekeminen laajalle tuhonaiheuttajajoukolle koko Suomen metsistä on tulevaisuuden keino ennakoida, ennaltaehkäistä ja torjua metsätuhoja. Riskianalyysit olisi
kyettävä viemään vähintään aluetasolle ja joiltakin osin jopa metsikkökohtaisiksi. Lokakuussa 2018 Luonnonvarakeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen julkaiseman tuulituhoriskikartan rinnalle on perusteltua tuottaa myös muita abioottisia ja bioottisia tuhoriskejä kuvaavia karttoja tai malleja. Riskitieto on saatava osaksi käytännön metsänhoitoa ja metsätaloutta, ja sen on oltava kaikkien metsässä toimivien tahojen käytössä.
Metsänomistajien lisäksi myös julkisella vallalla on keinoja vähentää tuhoriskejä. Tärkeä keino on metsätuhoihin liittyvän tutkimustiedon lisääminen ja sen jalkauttaminen käytännön toimijoiden
keskuuteen. Toinen merkittävä keino on metsätuhojen riskejä alentava lainsäädäntö, jota on aktiivisesti päivitettävä metsätalouden toimintaympäristön muuttuessa.