Ilmastonmuutos on yksi aikakautemme vaikeimmista koko yhteiskuntaa koskettavista ympäristöongelmista. Kansainvälisen ilmastopaneeliin (IPCC 2018) mukaan ilmastonmuutoksen hillintätoimilla on aikaisempiin arviointiraportteihin verrattuna suurempi kiire, mikä vääjäämättä vaikuttaa myös ilmastokasvatukselle asetettuihin tavoitteisiin. Suomen ilmastopaneeli näkee, että ilmastokasvatuksessa tulee pohtia keinoja, joiden avulla ilmastopäästöjä vähennetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävällä tavalla, ja mihin osallistetaan ihmisiä kaikista ikäluokista. Ilmastokasvatus on osa kansallista ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeuttamistyötä. Tässä raportissa pääpaino on hillintätoimissa.
Ilmastonmuutos on tavattoman laaja ja haastava kokonaisuus oppia etenkin silloin, kun pitäisi löytää keinoja sen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen (Hermans 2016; Ojala 2012a). Tämän
ilmastokasvatushankkeen ensisijainen tavoite on auttaa opettajia löytämään tapoja toteuttaa ilmastokasvatusta koulussa, erityisesti alakoulussa. Alakoulu valittiin keskeiseksi kehittämisympäristöksi, sillä siellä toteutuvan ilmastokasvatuksen tavoitteista, pulmista ja keinoista on ollut aikaisemmin vähän tietoa. Toisena tavoitteena oli kehittää uusi ratkaisukeskeinen ilmastokasvatuksen prosessimalli (ks. luku 8), jossa pääpaino on tavoitteellisten ilmastonmuutoksen hillintätoimien etsimisessä ja niiden soveltamisessa käytäntöön. Ilmastokasvatuksen ratkaisukeskeisessä prosessimallissa otetaan huomioon yhteiskunnan eri tasot ja osa-alueet. Suomen ilmastopaneelin tavoitteena on, että kansalaisilla olisi tulevaisuudessa paremmat tiedot ja taidot osallistua ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistyöhön.
Tässä ilmastokasvatushankkeessa jalkauduttiin osana Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden ilmastokasvatusprojektia kouluihin toteuttamaan ilmastokasvatusta. Ilmastokasvatushankkeen suunnittelun taustalla oli hyvin yhteneväinen näkemys ja lukuisissa tutkimuksissa (mm. Shepardson, Niyogi, Roychoudhury & Hirsch 2012, Hermans 2016; Ratinen 2016) esitetty havainto oppijoiden suuresta vaikeudesta ymmärtää ilmastonmuutoksen luonnontieteelliset perusteet ja se, että ilmastokasvatuksessa tulisi hyödyntää laaja-alaisia opetustapoja (Lehtonen & Cantell 2015) sekä säilyttää toivon näköala (Pihkala 2017a, b, c). Ilmastokasvatushankkeessa pidetyt opetuskokonaisuudet pohjautuivat ongelma- ja ratkaisukeskeiseen tutkivaan ja dialogiseen pedagogiikkaan (Ratinen 2016). Ilmastokasvatushankkeen suunnittelun aikana valmistui ilmastokasvatuksen kokonaisvaltainen polkupyörämalli (Tolppanen, Aarnio-Linnanvuori, Cantell & Lehtonen 2017), jota hyödynnettiin hankkeen valmistelussa, ongelma-analyysissä (Liite 1) ja opiskelijoiden oppimiskokonaisuuksien valmistelussa.
Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa ongelma-analyysissä kerättiin ilmastokasvatusseminaarin työpajojen aikana aineisto siitä, kuinka ilmastonmuutosta voisi alakoulussa opettaa. Ongelma-analyysi pohjautui Aino Kinnin ja Anna Muotkan (2019) hankkeen aikana tehtyyn pro gradu -tutkielmaan. Tutkimustuloksia hyödynnettiin hankkeen aikana kehitettyjen pilottien suunnittelussa ja toteutuksessa. Ensimmäisessä kehittämissyklissä oppimiskokonaisuudet järjestettiin kymmenessä rovaniemeläisessä alakoulussa ja toisessa kehittämissyklissä kymmenessä rovaniemeläisessä yläkoulussa. Kehittämisratkaisuiden esimerkit ovat raportin lopussa (Liite 4). Luokanopettajaopiskelijoiden kehittämisratkaisut testattiin ja opetuskokeluista pyydettiin oppilaspalaute, jossa pääpaino oli ilmasto-opetukseen liittyvässä toivossa. Nykyisessä opetussuunnitelmassa korostetaan ilmiöpohjaista oppimista koulun ulkopuolisissa oppimisympäristöissä, kuten museoissa ja luonnossa. Tämän vuoksi osa opiskelijoiden opetuskokeiluista pidettiin Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa.
Raportti on temaattinen jatkumo ilmastopaneelin aikaisemmin julkaisemalle osallistamisraportille (Järvelä, Lanki, Ratinen, Kortetmäki, Huttunen & Turunen 2018). Vaikka hankkeen aikana ilmastokasvatusta toteutettiin ala- ja yläkoulussa, hankkeen tulosten pohjalta luotuja johtopäätöksiä voidaan hyödyntää ratkaisukeskeisessä ilmastokasvatuksessa yhteiskunnassa laajemminkin, sillä hankkeen teemat, kuten toivon säilyttäminen, ovat yhteiskuntaa yleisesti läpäiseviä.