Vuoden 2015 Pariisin sopimus on tärkeä merkkipaalu kansainvälisessä ilmastoyhteistyössä. Pariisin
sopimuksen tavoitteena on:
- rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna;
- pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua 1,5 asteeseen;
- saavuttaa maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen huipputaso mahdollisimman pian ja vähentää päästöjä nopeasti sen jälkeen; ja
- saavuttaa tasapaino ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasujen päästöjen ja nielujen välille kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla.
Pariisin sopimus kattaa kaikki kansainvälisen ilmastoyhteistyön keskeiset osa-alueet päästöjen vähentämisestä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, ilmastorahoitukseen, teknologiayhteistyöhön sekä kehitysmaiden toimintavalmiuksien parantamiseen. Tässä raportissa huomio kohdistuu päästövähennystoimiin ja niiden kunnianhimoon.
Pariisin sopimuksen yhteydessä suurin osa maailman maista on ilmoittanut kansallisesti määritellyt panoksensa eli ilmastopoliittiset toimet, joihin ne ryhtyvät vähentääkseen kasvihuonekaasupäästöjä. Näiden toimien yhteenlaskettu kunnianhimo on kuitenkin tällä hetkellä selvästi riittämätön Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Pariisin sopimuksen tavoitteiden edellyttämien päästövähennysten ja nykytoimien välistä nk. päästökuilua kuvataan YK:n ympäristöohjelman vuosittain laatimassa Emissions Gap -raportissa. Tuoreimman raportin mukaan nykyisten kansallisesti määriteltyjen panosten johdonmukainen toimeenpaneminen johtaisi maapallon keskilämpötilan nousemiseen noin 3,2 Celcius-asteella esiteolliseen aikaan verrattuna vuoteen 2100 mennessä. Päästökuilu kahden asteen tavoitteeseen nähden on tällöin n. 15 gigatonnia hiilidioksidiekvivalenttia (GtCO2e). Jos myös kehitysmaiden ehdolliset eli lähinnä ilmastorahoituksesta riippuvat kansallisesti määritellyt panokset toteutuvat, keskilämpötilan nousu alenee 0,2 asteella ja päästökuilu kahden asteen tavoitteeseen nähden pienenee 13 gigatonniin. 1,5 asteen tavoitteeseen verrattuna päästökuilun koko on vastaavasti 29 ja 32 GtCO2e. YK:n ympäristöohjelma myös huomauttaa, että ellei nykyisten ilmastotoimien kunnianhimoa nosteta ennen vuotta 2030, 1,5 asteen rajan ylittymistä ei voida enää estää.
Useimmat Pariisin sopimuksen osapuolet, Suomi ja Euroopan unioni (EU) mukaan luettuina, ovat perinteisesti ottaneet ilmastopolitiikkansa tavoitteeksi maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamisen kahteen Celsiusasteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Viime aikoina on kuitenkin alettu ymmärtää, että kahden ja 1,5 asteen tavoitteilla on hyvinkin merkittäviä eroja ja että päästövähennykset tulisi pikemminkin mitoittaa 1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseksi.
Merkittävää roolia tässä suhteessa on näytellyt Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) lokakuussa 2018 valmistunut 1,5 asteen erikoisraportti. IPCC:n 1,5 asteen raportin mukaan maapallon lämpötila on jo nyt noussut noin yhdellä asteella verrattuna esiteolliseen aikaan. Mikäli ilmaston lämpeneminen jatkuu nykyisellä tahdilla, 1,5 asteen lämpenemisen raja ylitetään vuosisadan puoliväliin mennessä. IPCC:n raportista käy selvästi ilmi, että lämpenemisen riskit ovat sitä suuremmat, mitä enemmän ilmasto lämpenee. Esimerkiksi siirryttäessä 1,5:sta kahden asteen lämpenemiseen, vedenpuutteesta kärsii kaksinkertainen määrä ihmisiä, kaksinkertainen määrä lajeja menettää valtaosan elinympäristöstään ja jäättömien kesien määrä Pohjoisnavalla kymmenkertaistuu. IPCC:n raportti osoittaa, että lämpötilan nousu on edelleen mahdollista rajata 1,5 asteeseen. Tämä edellyttää kuitenkin nopeita ja radikaaleja muutoksia niin tuotannossa kuin kulutuksessakin.
Tämän osaraportin tavoitteena on tarkastella ilmastopolitiikan kunnianhimoon liittyviä kysymyksiä globaalista näkökulmasta. Luvussa 2 kuvataan sitä, miten kansainvälinen oikeus sääntelee maiden
päästövähennystoimia ja niiden kunnianhimoa. Luvussa 3 tarkastellaan globaaleja kasvihuonekaasupäästöjä sekä Suomen roolia ja merkitystä maailmanlaajuisissa päästövähennystalkoissa. Lisäksi tarkastellaan ilmastotoimien kunnianhimoa maailman suurimmissa päästäjämaissa. Raportin liitteessä on kuvattu yksityiskohtaisesti maailman suurimpien kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajamaiden tilannetta sekä nykytoimien että kunnianhimon noston suhteen.