Maankäyttösektorin ja erityisesti metsien merkitys on kasvamassa entisestään ilmastopolitiikassa. Tässä tilanteessa on tarpeen tuntea päätöksenteon tukemiseen pääasiassa käytettävien metsien hiilitasetta kuvaaven mallityökalujen ennustuskyky. Selvityksessä arvioitiin miten Suomen metsien käytön hiilitasetta kuvaavien mallien ennusteet eroavat toisistaan ja mitkä tekijät malleissa keskeisesti selittävät eroja.
Selvityksessä tarkasteltiin kuuden eri metsien hiilitaseen kehitystä kuvaavan mallin (EFDM, EFISCEN, FORMIT, MELA, MONSU ja PREBAS) ennusteita kolmella eri hakkuuskenaariolla (Matala n. 40 milj.m3 vuosi1, Politiikka n. 80 milj.m3 vuosi-1 ja Suurin kestävä n. 85 milj.m3 vuosi-1 ). Tarkastelujakso vaihteli mallien välillä päättyen joko vuoteen 2065 tai 2100. Hiilitaseen laskennassa tarkastelutapana oli varaston muutos, jolloin metsän hiilivaraston kasvaessa metsä toimii hiilinieluna.
Keskeinen johtopäätös on, että mallit tuottavat hyvin erilaisia hiilitase-ennusteita. Kaikki mallit tuottivat tarkasteluilla aikaväleillä matalimmalla hakkuutasolla suurimman metsien hiilivaraston ja hiilinielun. Kuitenkin mallien ennusteet muun muassa puuston kasvusta hakkuutasoa madallettaessa eivät olleet edes laadullisesti samanlaisia; osassa malleja kasvu kiihtyi, kun osassa se laski. Tulokset koskevat pääasiassa ennusteita nykyilmastossa. Mallit poikkesivat ilmastonmuutoksen vasteiden toteuttamisen näkökulmasta toisistaan niin paljon, että tarkastelun päätavoite, mallien välisten erojen esiin nostaminen ja niiden tulkinta, oli vaarassa jäädä ilmastonmuutoksen tuoman lisävaihtelun peittoon.
Mallit ovat erilaisia, eikä niitä tehdyn analyysin perusteella voida laittaa paremmuusjärjestykseen. Tulevaisuuteen suuntaavat skenaarioanalyysit tulisi perustua mahdollisimman laajaan ymmärrykseen epävarmuuksista. Esimerkiksi hakkuiden vaikutus ennustettuun nielukehitykseen vaihteli mallien välillä voimakkaasti. Muun muassa MELA-mallissa hakkuiden vaikutus nielun vähentymiseen oli lähes kaksinkertainen PREBAS-malliin verrattuna. Maaperän hiilivaraston mallinnus sisältää erityisen suuren epävarmuuden kaikissa malleissa. Vaikka ilmastonmuutoksen vaikutus jätetään tarkastelun ulkopuolelle, kokonaisepävarmuus hakkuiden vaikutuksesta hiilinieluun poikkesi mallien välillä enemmän kuin nykyisen metsien hiilinielun verran. Työn keskeinen havainto on, ettei mikään nykyisistä metsien hiilitasetta kuvaavista malleista pysty yksin ennustamaan luotettavasti metsien tulevaa kehitystä. Suunniteltaessa Suomen ilmastopolitiikkaa ja erityisesti metsäsektorin ohjausta päätöksenteon tueksi tulisi kehittää erilaisia mallien oletuksia yhtenäistäviä tarkastelumenetelmiä ja johtaa useammasta mallista päätöksentekoa tukevia indikaattoreita. Lisäksi tulisi käyttää erilaisia skenaarioita ennusteisiin liittyvän epävarmuuden pienentämiseksi.