Uusin ilmastovuosikertomus kertoo positiivisena uutisena viime vuosien tapaan, että kasvihuonekaasupäästöjä ilman maankäyttösektoria on pystytty vähentämään edellisestä vuodesta. Nyt vähennys on 7 prosenttia, kun edellisessä vuosikertomuksessa se oli 6 prosenttia. Myös kokonaispäästöt, joissa on laskettu kaikki päästöt ja nielut yhteen, ovat vähentyneet edellisestä vuodesta noin 6 prosenttia.
Myönteisiä lukuja varjostaa se, että maankäyttösektorilla selkeää käännettä parempaan ei ole vieläkään nähty. Jos nykykehitys jatkuu, ei ole uskottavaa, että Suomi olisi saavuttamassa EU:ssa yhdessä sovittua vuoden 2030 velvoitetta maankäyttösektorilla ja kansallisen ilmastolain hiilineutraaliustavoitetta vuonna 2035.
Vuosikertomus kehittyy, mutta Suomen kokonaispäästöt eivät ole vähentyneet
Tämän vuoden vuosikertomus jatkaa hyvin edellisen vuoden vuosikertomuksen jalanjäljissä avaamalla ansiokkaasti Suomen vuoden 2025 ilmastotyön kokonaiskuvaa.
Vuosikertomus myös kehittyy entisestään. Nyt ilmastonmuutokseen sopeutumista käsitellään aikaisempaa monipuolisemmin, ja poikkileikkaavia toimia käsitellään uusilla kokonaisuuksilla osana sektorikohtaisia toimia. Lisäksi vuosittain vaihtuva teema (tänä vuonna päästövähennyskustannusten ja ilmastopolitiikan kustannustehokkuuden arviointi) sekä liitemateriaali indikaattoreineen monipuolistavat valveutuneenkin lukijan käsitystä ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen maailmasta.
Vuosikertomuksessa tuodaan hyvin esiin kokonaispäästövähennysten tärkeys ja se, ettei Suomi ole edennyt niiden vähentämisessä. Vuonna 2025 ihmisen toiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä syntyi enemmän kuin vuonna 1990, joka on kansainvälisen ilmastopolitiikan vertailuvuosi.
Vuosikertomuksessa on otettu huomioon edellisten vuosikertomusten kritiikki. Lukijalle selviää nyt aikaisemmin suunniteltujen ilmastonmuutoksen hillintätoimien toteutusten vaiheet ja saavutetut päästövähennykset. Samalla lukijalle avautuvat ilmastopolitiikan tavoitteiden ja velvoitteiden täyttämisen monimutkaiset säännöt. Tieto on esitetty järjestelmällisesti, mutta EU-velvoitteiden ja kansallisen hiilineutraaliustavoitteen askelmerkkien kuvaaminen yksinkertaisesti on haastava tehtävä. Tämän kehittämistä toivottavasti vielä jatketaan tulevissa vuosikertomuksissa.
Fossiilisten päästöjen vähenemisen nopeudessa epävarmuutta
Suomen arvioidaan saavuttavan ilmastolain päästötavoitteet vuosina 2030 ja 2040, jos energia- ja ilmastostrategian toimet toteutetaan ja hiilen talteenottoon perustuvat ratkaisut etenevät. Viesti on sama kuin edellisessä vuosikertomuksessa.
Uuden vuosikertomuksen mukaan päästökauppasektorin päästöt ovat vähentyneet hyvin ja niiden uskotaan vähenevän jatkossakin mallikkaasti. Kehitys on ollut myönteistä erityisesti fossiilisia päästöjä aiheuttavissa polttolaitoksissa. Pientä harhaa aiheuttaa kuitenkin se, että fossiilisista päästöistä on päästy eroon käyttämällä enemmän puuta. Päästökauppasektorin nettopäästövaikutus, jossa huomioidaan puun käytön vaikutukset metsämaan nettonielun pienenemiseen, tulisi tuoda jatkossa näkyviin.
Taakanjakosektorin vuoden 2030 tavoitteen saavuttamisen arvioidaan olevan mahdollista, mutta epävarmuus tunnustetaan. Monista taakanjakosektorin toimista puuttuu edelleen toteutus, ja nykyhallitus on tehnyt etenkin liikenteen päästöjä kasvattavia päätöksiä. Epävarmuutta aiheuttaa myös maankäyttösektorin mahdollinen alijäämä ensimmäisellä velvoitekaudella (2021–2025) ja sen vaikutus taakanjakosektorin lopputulokseen.
Taakanjakosektorin vuoden 2030 velvoite on käytännössä saavutettavissa ainoastaan ottamalla käyttöön päästökauppasektorin jousto (ETS-jousto), yhteensä 6,9 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (jatkossa Mt) vuosille 2021–2030, jolla kompensoidaan taakanjakosektorin kumulatiivista alijäämää vuoteen 2030 asti. Kumulatiivinen alijäämä tarkoittaa, että päästöt ovat olleet kyseisellä aikavälillä keskimäärin suuremmat kuin vuotuiset päästökiintiöt. Vuoden 2030 taakanjakosektorin päästöt jäävät kuitenkin liian suuriksi, koska kompensointi ei nollaa sitovan tavoitteen alijämää.
Vuosikertomuksessa ei kerrota, mitä ETS-jousto merkitsee valtion taloudelle: valtiolta jää noin 500 miljoonan euron edestä päästöoikeuksien huutokauppatuloja saamatta. Ja ensi vuosikymmenellä näitä päästöjä, joista jäi tuloja saamatta, joudutaan vähentämään, jolloin niistä aiheutuu uudestaan kuluja.
Maankäyttösektorin käsittely on uusista tiedoista huolimatta edelleen puutteellista
Vuosikertomuksessa tuodaan uusi viesti maankäyttösektorin ensimmäisen EU-velvoitekauden, eli vuosien 2021–2025, lopputuloksesta. Tekeillä oleva EU:n päivitettyjen ohjeiden mukainen Suomen metsien vertailutasoesitys, joka menee vielä EU:n hyväksyttäväksi, saattaa kääntää aikaisemmat arviot päälaelleen: Suomen metsille ja kenties koko maankäyttösektorille ei synny alijäämää kaudelta 2021–2025. Vertailutasoesitykseen perustuva viesti poikkeaa huomattavasti edellisen vuoden tilannekuvasta, koska vuoden 2025 ilmastovuosikertomuksessa arvioitiin tulossa olevan noin 100 Mt alijäämä ensimmäiseltä velvoitekaudelta.
Vuosikertomuksessa tuodaan selkeästi esiin, että maankäyttösektorin toisen velvoitekauden (2026–2030) arvio perustuu maankäyttösektorin kasvihuonekaasuinventaarion tuloksiin. Samalla kerrotaan, että Suomen maankäyttösektorille sovitun vuoden 2030 velvoitteen täyttyminen on epävarmaa ja vaatii lisätoimia. Lukijalle ei kuitenkaan välity takamatkan mittakaava ja sen kuromisen edellyttävien toimien suuruusluokka, vaikka se olisi helposti kasvihuonekaasuinventaarion tulosten perusteella kerrottavissa. Lukijalle ei välttämättä tule selväksi, että toisen velvoitekauden tilanteeseen ei voida odottaa samanlaisia muutoksia kuin ensimmäisen velvoitekauden vertailutason määrittäminen mahdollistaa.
Uuden inventaarion ja tavoitteen määrittämisen laskentasääntöjen mukaan vuonna 2030 Suomelta edellytetään -11,3 Mt nettonielua. Nyt ennakkotietojen mukaan vuonna 2025 nettopäästö on noin 9,4 Mt. Suomella on siis merkittävästi kirittävää EU-velvoitteen täyttämiseksi (noin 20,7 Mt) sekä vuoden 2035 kansallisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi. Suomen ilmastopaneeli on arvioinut, että maankäyttösektorin pitäisi olla vähintään -15 Mt nettonielu hiilineutraaliuden saavuttamiseksi.
Maankäyttösektorin käsittely vuosikertomuksessa on edellä esitettyyn tilannekuvaan nähden riittämätöntä. Tästä huolimatta vuosikertomuksessa kerrotaan, että maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman (MISU) väliarviointi osoittaa, että toimet ovat etenemässä suunnitelman mukaisesti. Huomionarvoista on, että nykyinen MISU johtaa parhaimmillaankin vain noin 3 Mt nettonielun vahvistamiseen maankäyttösektorilla vuoteen 2035 mennessä. Kuten yllä esitetään, tarve nielun vahvistamiselle MISUun nähden on jopa kahdeksankertainen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi.
Tarvitaan tietoa ilmastotavoitteiden kanssa yhteensopivista skenaarioista
Suomelle EU:ssa yhdessä sovitun maankäyttösektorin velvoitteen ja kansallisen hiilineutraaliuden saavuttamisen ymmärryksen tueksi ei ole esitetty arvioita maankäyttösektorin päästöjen kehityksestä energia- ja ilmastostrategian skenaarioiden pohjalta, toisin kuin päästökauppa- ja taakanjakosektorilla. Samaan aikaan on tiedossa, että Luonnonvarakeskuksen tammikuussa 2026 päivitetty MELA-laskentamalli muuttaa tilannekuvaa.
Päivityksen mukaan Suomen metsät kasvavat tulevaisuudessa noin 20 prosenttia heikommin kuin aikaisemmin on arvioitu. Siten metsien nykyiset hakkuutasot aiheuttavat suuremman nielunmenetyksen metsissä ensi vuosikymmenellä kuin aikaisempiin tietoihin perustuen arvioitiin. Ajantasaisen tilannekuvan muodostamiseksi tarvitaan päivitetyt skenaariotiedot.
Edellä mainittu laskelmien päivitystarve koskee myös vuosikertomuksessa esitettyjä pitkän aikavälin ilmastosuunnitelman skenaarioita. Skenaarioihin perustuen esitetään, että yhdellä neljästä esitetystä, niin sanotulla ENV-skenaariolla, olisi mahdollista saavuttaa hiilineutraalius vuonna 2035. Lukijalle ei kuitenkaan tuoda esille, että hakkuutaso on tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta ratkaiseva tekijä. Sen sijaan MISUn kohdalla tuodaan esiin ajatus, että energia- ja ilmastostrategian yhteydessä sovittu metsien kasvun ja hiilinielujen vahvistamisen toimenpidepaketin toteutus muuttaisi metsien hiilinielua olennaisesti. Suomen ilmastopaneeli on omissa energia- ja ilmastostrategian lausunnoissaan tuonut esiin, että näiden toimien vaikuttavuus on kyseenalainen, varsinkin jos hakkuut jatkuvat nykytasolla.
Puunhakkuiden vaikutukset päästöihin pitää tuoda jatkossa vuosikertomuksessa esiin selvästi. Riittävä tieteellinen tietopohja hakkuiden vaikutuksista päästöihin ja nieluihin on käytettävissä.
Ilmastomuutoksen sopeutumistoimissa on lähdetty liikkeelle, mutta kokonaiskuva puuttuu
Kansalliselle ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmalle (KISS2030) tehdään väliarviointia, jossa tarkastellaan sen toimeenpanon edistymistä sekä arvioidaan suunnitelman ajantasaisuutta ja uusien toimien tarvetta. Sen on määrä valmistua vuoden 2026 aikana. Tätä taustaa vasten vuosikertomuksessa tyydytään ymmärrettävästi tässä vaiheessa vain viittaamaan liitteeseen, jossa on tehty tähän asti toteutetun seurannan pohjalta arvio sopeutumissuunnitelman toimeenpanon edistymisestä.
Vuosikertomuksessa tuodaan kattavasti esiin sopeutumiseen liittyviä eri osa-alueita, joissa viime vuosina on käynnistetty monenlaista tarkastelua tai tiedon tuotantoa sopeutumista koskien. Vaikka toiminta on pirstaleista ja projektiluonteista, lukijalle välittyy hyvin, että Suomessa on sopeutumisasioissa päästy liikkeelle. Ja hyvä näin.
Lukijalle ei kuitenkaan välity edes karkealla tavalla, mitkä sopeutumisasiat on koettu Suomen kannalta tärkeiksi lähitulevaisuudessa ja miltä näyttää niiden toimeenpanovalmius. Sen sijaan, että lukija yrittää selvittää omin päin olennaisia asioista ja tehdä tilanneanalyysiä liitteen tiedoista, olisi ollut hyvä, jos lukijalle olisi tehty niiden pohjalta lyhyt tilannekuva itse tekstiin – vaikka KISS2030-suunnitelman väliarvio valmistuukin myöhemmin tänä vuonna.
Liitteestä käy ilmi, että vain muutama KISS2030-tavoite, joiden tarkennetaan koskevan ainoastaan valtion virastojen toimintaa, edistyy suunnitellusti. Huomion arvoista on, että muun muassa tavoite 17 (Alueiden ja kuntien ohjaus) on viivästynyt ja että tavoitteen toteutumista haittaa käytettävien ohjauskeinojen puute, samalla kun kunnat ovat merkittävässä roolissa sopeutumistoimien toteuttamisessa.
On selvää, että KISS2030-väliarvioinnin tulokset ovat ensi vuoden vuosikertomuksen keskiössä, ja silloin olisi tärkeää panostaa sopeutumisen prioriteettien tilannekuvaan mahdollisimman selkeästi. Lisäksi olisi tärkeää saada käsitys siitä, kenen vastuulla on konkreettisten sopeutustoimien taloudellinen resurssointi.
Poikkileikkaavien toimien merkitys näkyväksi
Tämänvuotinen vuosikertomus käsittelee uutena kokonaisuutena poikkileikkaavia toimia, joilla katsotaan olevan vaikutusta varsinaisiin sektoritoimiin. Ajatus on hyvä, koska sektorikohtaisten ilmastotoimien taustalla on lukuisia tekijöitä, jotka voivat edistää ilmastotoimia tai luoda esteitä niiden toteutumiselle.
Joukkoon on nyt valittu melko erilaisia toimia: kiertotalous, biotalous, energiaverotus, julkisten hankintojen ekologiset tavoitteet, hiilikädenjälki ja luonnonarvomarkkinat. Ainakin hiilikädenjälki on käsitelty aikaisemmin vuosikertomuksessa teema-asiana, jolloin sitä pystyttiin käsittelemään seikkaperäisemmin. Useimmat nyt valituista toimista ovat selvästi luonteeltaan tällaisiksi teema-alueiksi sopivia, mutta niiden käsittely jää hyvin yleiselle tasolle. Esimerkiksi vähähiilinen kiertotalous ansaitsisi oman yksityiskohtaisen esittelynsä.
Vuosikertomuksesta puuttuu poikkileikkaavana teemana kuntien ilmastotyön merkitys ja edistyminen. Vaikka kuntien päästötoimet ovat sektorikohtaisten toimien sisällä, olisi tärkeää vuosittain tuoda esiin kuntien työn edistyminen. Tähän löytyy tarvittavat tiedot Suomen ympäristökeskuksen kuntien päästötietoseurannasta.
Ehdotuksena jatkoon olisi, että tärkeät teemakohtaisesti avattavat asiat olisivat jatkossa esillä siten, että osasta aikaisemmin käsitellyistä teema-alueista tulisi vuosikertomukseen yhteenveto niiden kehityksestä ja vaikuttavuudesta etenkin ilmastotyön näkökulmasta.
Päästövähennyskustannusten ja ilmastopolitiikan kustannustehokkuuden teorioista käytäntöön
Kustannusvaikuttavuus on tarpeellinen ja ansiokas teemanosto vuosikertomukseen. Seuraavalla hallituksella on jo suuret odotukset saada päästövähennyksistä entistä parempaa kustannustietoa päätöksenteon pohjaksi.
Vuosikertomuksessa selkiytetään käsitteiden eroja ja sitä, kuinka tärkeää on ymmärtää eri kustannusarvioiden perusteet. Tiedon tuotannossa ja tulosten tulkinnassa on syytä ymmärtää, kenen kannalta kustannukset on arvioitu – toiminnanharjoittajan, kuluttajan vai valtion. Myös kokonaiskustannusarvioiden tarvetta tuodaan esiin. Olisi hyvä kuitenkin määritellä jatkossa, mitä kokonaiskustannustarkastelulla tarkoitetaan missäkin yhteydessä.
Vuosikertomuksessa tuodaan ansiokkaasti esille, että maankäyttösektorilta on löydettävissä päästövähennyskustannuksiltaan edullisia toimia. Arviosta kuitenkin puuttuu eräs tärkeä näkökulma. Kun esitetään, että maankäyttösektorilla päästövähennyskustannukset ovat esimerkiksi 5–50 euroa / t CO2, jää tarkentamatta, onko kyse vain päästövähennystoimen kustannuksista vai ovatko mukana maanomistajan vaihtoehtoiskustannukset. Jos maanomistajalla on jokin tuotto-odotus maalleen, ei perustamiskustannus ole se, jolla toimet saadaan liikkeelle. Tämä on esimerkki päästövähennyskustannusten yksityiskohdista, jotka ovat tärkeitä tiedon sovellettavuuden ja vertailukelpoisuuden näkökulmista.
On erinomaista, että kustannusarvioille on otettu vuosikertomuksessa tilaa. On kuitenkin erittäin tärkeää, että tulevissa vuosikertomuksissa tuodaan yhdenmukaisesti arvioituja kustannustietoja rinnakkain esille ja parannetaan tietopohjaa politiikkatoimien kohdentamiseksi kustannustehokkaasti.
Lue lisää:
- Ilmastovuosikertomus 2026 (julkaisut.valtioneuvosto.fi)
- Ilmastopaneelin lausunto: Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta
- Ilmastopaneelin muistio: Suomen hiilineutraaliuspolku – Arvio hiilineutraaliuden saavuttamisesta ja sen keinoista