Suomen ilmastopaneeli esittää suositukset ilmastolain päästö- ja nielutavoitteiksi

Suomen ilmastopaneelin tuoreessa raportissa esitetään suositukset ilmastolakiin kirjattavista päästövähennystavoitteista ja maankäyttösektorin nettonielun suuruudesta vuoteen 2050 asti sekä hiilineutraaliuspolkua vastaavat päästövähennystavoitteet vuosille 2030 ja 2040.

Suomen ilmastolakia päivitetään vastaamaan hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta, jonka mukaan Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Vuonna 2015 voimaan tullut ilmastolaki laajennetaan kattamaan myös maankäyttösektori, maaperäpäästöjen vähentäminen sekä hiilinielujen vahvistaminen. Pyrkimyksenä on, että Suomi tekee oman osansa maailman keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 asteeseen Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti.

Ilmastopaneeli suosittaa, että ilmastolakiin kirjataan seuraavat päästövähennystavoitteet: Suomen tulee vähentää fossiilisia ja prosessiperäisiä päästöjä vuoden 1990 tasoon nähden

  • vähintään 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä
  • vähintään 70 prosenttia vuoteen 2035 mennessä saavuttaen samalla hiilineutraaliuden
  • vähintään 80 prosenttia vuoteen 2040 mennessä
  • vähintään 90 prosenttia, mutta pyrkien 95 prosentin päästövähennystasoon vuoteen 2050 mennessä.

”Kolmen seuraavan vuosikymmenen keskeinen tavoite on päästöjen nopea vähentäminen ja nielujen vahvistaminen. Hiilineutraalius on tärkeä välietappi, mutta se ei riitä Pariisin ilmastosopimuksen sitoumusten saavuttamiseen. Suomen ja muiden vauraiden maiden tulee tehdä oma oikeudenmukainen osuutensa globaaleista päästövähennyksistä”, korostaa Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen.

Päästövähennystavoitteisiin sisältyvät kaikki YK:n ilmastosopimuksen puitteissa raportoitavat kasvihuonekaasut ja ne koskevat kaikkia yhteiskunnan eri sektoreita. Päästöjen vähentäminen on määritetty lineaarisella aikauralla perustuen historialliseen maankäyttösektorin nettonieluun.

Tarvittavat päästövähennykset vuoteen 2030 tulee nähdä mahdollisuutena

”Suositusten mukainen päästövähennyspolku on saavutettavissa määrätietoisin toimin. Tarvittavat toimet on jo tunnistettu esimerkiksi teollisuuden vähähiilitiekartoissa. Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ja ilmastomyönteisen kysynnän edistäminen vahvistavat teollisuuden kilpailukykyä”, sanoo Suomen ilmastopaneelin jäsen, professori Jyri Seppälä.

Muilla Euroopan ilmastojohtajuutta tavoittelevilla mailla on Suomea tiukempia päästövähennystavoitteita. Esimerkiksi Tanskassa päästövähennystavoite on 70 prosenttia ja Iso-Britanniassa 68 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Ruotsissa liikenteen päästöjä vähennetään 70 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Nämä maat pyrkivät mukaan kasvaville puhtaan teknologian markkinoille.

 Maankäyttösektorin nettonielua on vahvistettava

Ilmastopaneeli katsoo, että Suomen tulisi ylläpitää vähintään Suomen maankäyttösektorin historialliseen keskimääräiseen nettonieluun pohjautuvaa -21 Mt CO2-ekv. nettonielun tasoa ja kasvattaa sitä hieman vuoteen 2050 mennessä. Maankäyttösektorin nettonielu muodostuu käytännössä puuston ja sekä puutuotteiden hiilivarastojen muutoksesta sekä maaperän päästöistä.

”Maankäyttösektorilla on paljon mahdollisuuksia päästöjen vähentämiseen. Keskustelu metsien kasvusta ja hakkuista on tärkeää, mutta ei pidä unohtaa maaperän päästöjä, joiden osuus on merkittävä. Esimerkiksi maa- ja metsätalouskäytössä olevien turvemaiden päästöjä voitaisiin vähentää huomattavasti”, sanoo Suomen ilmastopaneelin jäsen, tutkimusprofessori Kristiina Regina.

Maakäyttösektorin päästöt eivät käytännössä ole vähentyneet vuodesta 1990 ja kotimaisten hakkuiden kasvattaminen on syönyt metsämaan hiilinielua. Maankäyttösektorin nettonielu ei tällä hetkellä yllä tavoitetasolle -21 Mt CO2-ekv. Kehityssuunnan kääntämiseksi ja nielun vahvistamiseksi tarvitaan aktiivisia toimenpiteitä.

 

Lisätietoja

 

Ilmastopaneeli edistää tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua ilmastokysymyksissä. Se antaa suosituksia hallituksen ilmastopoliittiseen päätöksentekoon ja vahvistaa monitieteellistä otetta ilmastotieteissä. Ilmastopaneelin selvitykset ja kannanotot tehdään tieteellisin perustein ja paneelin valitsemilla tavoilla. Eri ministeriöt ja työryhmät voivat antaa Ilmastopaneelille toimeksiantoja, mutta eivät vaikuttaa lopputulokseen tai kannanottoihin. Vuosina 20202023 on käynnissä valtioneuvoston nimittämän Ilmastopaneelin toinen toimikausi. Ensimmäinen toimikausi oli vuosina 20162019. Ennen ilmastolakia Ilmastopaneeli toimi ympäristöministeriön asettamana 20122015. Ilmastopaneelin jäsenet työskentelevät korkeakouluissa tai tutkimuslaitoksissa päätoimisesti ja tekevät ilmastopaneelityötä sivutoimisesti. Ilmastopanelistit nimitetään korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten antamien ehdotusten perusteella nelivuotiskaudeksi kerrallaan. Ilmastopaneelin työtä avustaa viisihenkinen sihteeristö.