Suomen maankäyttösektori on ensimmäistä kertaa nielun sijaan päästölähde – 2,1 Mt CO2-ekvivalenttia – Tilastokeskuksen tuoreiden pikaennakkotietojen mukaan. Nettonielun romahdus vaarantaa vakavasti Suomen hiilineutraaliustavoitteen ja erityisesti EU:n asettaman nettonielutavoitteen saavuttamisen. Samaan aikaan paine metsien käyttöön kasvaa Venäjän puun ja energian tuonnin loppumisen ja metsäteollisuuden tuotantokapasiteetin kasvun vuoksi. Suomen tulee ryhtyä kiireesti toimiin nettonielun vahvistamiseksi. Tilanne vaatii vielä tänä syksynä laadittavaa nettonielun pelastusohjelmaa, jossa määritellään nopeat toimet nettonielun vahvistamiseksi.
Nettonielun romahduksen syyt ja taloudelliset riskit
Suomen maankäyttösektorin nettonielu muodostuu metsänielun ja maaperäpäästöjen tuloksena. Tilastokeskuksen pikaennakon mukaan metsämaan nielu oli -6,7 Mt CO2-ekv., puutuotenielu -3,1 Mt CO2-ekv. ja viljelysmaan päästöt 8,3 Mt CO2-ekv. Muille maankäyttöluokille käytettiin vuoden 2020 lukuja, joiden päästöt olivat yhteensä 3,7 Mt CO2-ekv. Maankäyttösektorin muuttumiseen päästölähteeksi vaikuttaa vuoden 2021 noin 75 miljoonan m3:n runkopuuhakkuiden ohella metsien nielulaskennan muutos, joka huomioi valtakunnan metsien 13. inventoinnissa vuosina 2019–2021 havaitun metsien kasvun heikkenemisen. Nettonielun vuotuiseen vaihteluun vaikuttaa eniten hakkuiden taso. Maaperäpäästöjä vähentämällä voidaan parantaa maankäyttösektorin nettonielutasoa.
Esitettyjen lukujen ja nykyisten toimenpiteiden valossa Suomi ei saavuta EU:n vuosille 2021–2025 eikä 2026–2030 asettamaa maankäyttösektorin nettonielutavoitetta. Vastuun tavoitteiden saavuttamisesta kantaa valtio, jolle voi tulla miljardiluokkaa oleva lasku. Kustannuksia syntyy, kun joudutaan ostamaan korvaava määrä nieluyksiköitä EU:n sisäisiltä markkinoilta tai tekemään kalliimpia päästövähennystoimia muualla. Laskun kantavat veronmaksajat, joten nielutavoitteen saavuttaminen on yhteinen etu.
Nettonielun kasvattamiseksi pitäisi ottaa kaikki mahdolliset keinot käyttöön
Päättäjien tulisi kartoittaa toimet nielun nopeaksi vahvistamiseksi. Kaikki päästöjä vähentävät ja nielua kasvattavat toimet tulee hyödyntää. Tämä ei välttämättä riitä nettonielutavoitteen saavuttamiseksi, mutta keventää kansantaloudelle koituvia kustannuksia. Hakkuiden väheneminen kasvattaisi nielua nopeasti ja tehokkaasti, mutta toimena se on kuitenkin hankala toteuttaa. Muitakin merkittäviä keinoja nielun vahvistamiseksi löytyy:
- Maaperäpäästöjen vähentäminen. Turvepeltojen, suometsien ja turvetuotantoalueiden päästöjä voidaan vähentää nopeasti. Tarkoituksenmukaisesti valittavia päästöjä vähentäviä toimia ovat vettäminen, ennallistaminen ja metsittäminen sekä siirtyminen peitteiseen kasvatukseen, jolla vähennetään kunnostusojituksen tarvetta.
- Metsäkadon merkittävä vähentäminen. Suomi sallii metsien vapaan raivaamisen pelloiksi ja yhdyskuntien käyttöön. Päästöt voitaisiin eliminoida tekemällä pellonraivaus luvanvaraiseksi ja asettamalla kaikelle raivaamiselle maankäytönmuutosmaksu jo vuoden 2023 alusta lähtien.
- Metsänielun vahvistaminen. Metsien lannoitus voimistaisi metsänkasvua nopeavaikutteisesti, mutta tulee turvata, ettei se aiheuta vesistö- ja monimuotoisuushaittaa. Metsäteollisuus voisi myös korvata Venäjän puun tuontia kotimaisten hakkuiden sijaan tuomalla puuta EU-maista, joiden metsät ylittävät nielutavoitteet ja tarjoavat kestävää tuontipuuta.
Nettonielun pelastusohjelma
Juuri lausuntokierroksella ollut maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma ei tarjoa Suomelle keinoja vastata nielun romahtamiseen. Strategisen tarkastelun sijaan se tyytyy 3 Mt CO2-ekvivalentin lisäisten nielutoimien kartoitukseen, eikä osoita niidenkään saavuttamiseen uskottavaa sääntelyä tai taloudellisia ohjauskeinoja.
Ilmastopaneeli katsoo, että tarvitaan kiireellisesti kansallinen nettonielun pelastusohjelma. Se voisi perustua yllä esitettyihin toimiin ja niiden huolelliseen mitoitukseen. Pohjaksi tulee laatia uusiin tietoihin perustuva huolellinen arvio nettonielun osien kehityksestä ja vaikuttavuuteen ja taloudelliseen merkitykseen perustuva arvio tarvittavien toimien kokonaisuudesta. Valittujen toimien toteuttamiseen tulee osoittaa selkeät ja vaikuttavat ohjauskeinot sekä tarvittava rahoitus.
Pelastusohjelma voisi olla joko erillinen tai osa maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaa, joka tulee korjata perusteistaan lähtien. Ilmastopaneeli totesi lausunnossaan, että maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman “haaste on määrittää tarvittava nielua vahvistavien toimien yhdistelmä, jonka avulla pystytään varautumaan riittävän hyvin nettonielun vuosittaiseen vaihteluun, mahdollisiin trendimäisiin muutoksiin lähiajan nielussa ja turvataan tavoitteen -21 Mt CO2-ekv. nettonielun toteutuminen”. Nyt jos koskaan tähän haasteeseen tulee vastata.
Mistä on kyse?
Suomen hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 tarkoittaa sitä, että nettonielu on yhtä suuri kuin fossiiliset ja prosessiperäiset päästöt (kuvassa 1 vuoden 2035 nettopäästöjä kuvaa musta ruutu). Jos nettonielu on ennakoitua pienempi, tarvitaan kaavailtua enemmän päästövähennyksiä, jotta pysytään hiilineutraaliuspolulla.
Kuva 1. Päästöjen ja nettonielun kehitys vuosina 2010–2021 ja ilmastolakiin ehdotetut tavoitteet.
EU:ssa on myös yhteisesti päätetty tavoitteista maankäyttösektorille. Suomen metsämaan ja puutuotteiden nielun referenssitaso vuosille 2021–2025 on -29,4 Mt. Muissa maankäyttöluokissa on vastaavia vertailutasoja, joiden suhteen tarkastellaan maankäyttösektorin tavoitteiden saavuttamista. Vuosina 2026–2030 maankäyttösektorin tavoite koskee nettonielua, jonka tulisi saavuttaa -17,6 Mt CO2-ekv. tason vuonna 2030. Jos vuosien 2021–2025 velvoite jää saavuttamatta, ylitykset siirtyvät hoidettavaksi vuosina 2026–2030 muiden velvoitteiden lisäksi.
Tilastokeskuksen kasvihuonekaasuinventaarioon koostetaan tiedot Suomen päästöistä. Keskiviikkona 25.5.2022 julkaistun pikaennakon mukaan vuonna 2021 Suomen päästöt pysyivät edellisvuoden tasolla, mutta maankäyttösektori kääntyi nettonielusta päästölähteeksi. Tilastopäivityksessä huomioitiin metsien inventoinnin tulokset, jossa metsien kasvu todettiin ennustettua hitaammaksi.
Lisätietoja
- Markku Ollikainen, Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja, puh. 050 415 1201,
- Sanna Autere, viestinnän asiantuntija, Suomen ilmastopaneeli, puh. 050 532 9301,
Suomen ilmastopaneeli edistää tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua ilmastokysymyksissä. Se antaa suosituksia hallituksen ilmastopoliittiseen päätöksentekoon ja vahvistaa monitieteellistä otetta ilmastotieteissä. Ilmastopaneelin selvitykset ja kannanotot tehdään tieteellisin perustein. Vuosina 2020–2023 on käynnissä valtioneuvoston nimittämän Ilmastopaneelin toinen toimikausi. Ilmastopaneelin jäsenet työskentelevät korkeakouluissa tai tutkimuslaitoksissa päätoimisesti ja tekevät ilmastopaneelityötä sivutoimisesti. Ilmastopanelistit nimitetään korkeakoulujen ja tutkimus-laitosten antamien ehdotusten perusteella nelivuotiskaudeksi kerrallaan.