Suomen ilmastopaneelin raportti esittelee vähähiilisiä kulutusvaihtoehtoja
Yksittäisten kuluttajien vaikutusta ilmastonmuutoksen hillintään on usein aliarvioitu. Kotitalouksien osuus Suomen kulutusperäisistä päästöistä on 66 prosenttia, ja päästöjä syntyy niin liikkumisesta, asumisesta, ravitsemuksesta kuin tavaroista ja palveluista. Kotitalouksien on mahdollista vähentää päästöjään valitsemalla vähähiilisiä vaihtoehtoja. Suomalaisten kotitalouksien hiilijalanjäljen tulisi pienentyä 70 prosenttia, jotta kulutuksen taso saataisiin nykyisten ilmastotavoitteiden mukaiseksi, kertoo Suomen ilmastopaneelin tuore raportti.
Suomen ilmastopaneeli tutki kulutukseen keskittyvässä hankkeessaan, miten kohtuullisuuden käsitettä voidaan soveltaa ilmastopolitiikan tukena. Kohtuullisuutta korostavan näkökulman mukaan päästöjen juurisyynä on ylikuluttaminen. Ilmastopaneelin raportti esittää keinoja siihen, miten kotitaloudet voivat vaikuttaa kulutuksensa päästöihin maltillisen kulutuksen kautta.
Suomen ympäristökeskuksen arvion mukaan kotitalouksien osuus Suomen kulutusperusteisista päästöistä* on noin 66 prosenttia, loput kulutusperäiset päästöt syntyvät julkisen sektorin hankinnoista ja investoinneista. Kotitalouksien päästöt jakautuvat neljään pääkategoriaan: liikkuminen muodostaa 30 prosenttia, asuminen 25 prosenttia, ravitsemus 20 prosenttia ja muut tavarat ja palvelut noin 25 prosenttia päästöistä.
Asumisessa suurimmat päästöt syntyvät lämmityksestä ja sähkön kulutuksesta, liikenteessä taas yksityisautoilusta ja lentämisestä. Ravitsemuksessa eniten päästöjä aiheuttaa runsaasti lihaa sisältävä ruokavalio. Tavaroista ja palveluista suurimmat päästöt syntyvät muun muassa sisustuksesta, huonekaluista ja kodinkoneista. Ilmastopaneelin raportin mukaan näiden kuluttamiseen löytyy myös runsaasti vähähiilisiä vaihtoehtoja.
”Jokainen suomalainen voi vaikuttaa kulutuksensa aiheuttamiin päästöihin. Vähäpäästöisemmillä kulutusvalinnoilla voi olla positiivisia vaikutuksia myös kansallisella tasolla terveyteen, kustannuksiin ja energiaomavaraisuuteen. Myös vähäpäästöisten valintojen mahdollisesti eriarvoisuutta lisäävät haasteet on huomioitava ilmastotoimissa. On tärkeää, että murros ilmastoneutraaliin yhteiskuntaan toteutetaan reilusti”, sanoo LUT-yliopiston professori Lassi Linnanen.
Suomalaisten kotitalouksien hiilijalanjäljen pienennyttävä merkittävästi
Hankkeessa kohtuullista kuluttamista on arvioitu suhteessa kansallisiin euromääräisiin viitebudjetteihin, jotka jäsentävät, minkälainen olisi kohtuullinen minimikulutuksen taso eri elämäntilanteissa. Raportissa on laskettu suomalaisen viitebudjetin mukaisesta kulutuksesta aiheutuva hiilijalanjälki yksin- ja kaksinasuville sekä lapsiperheille ja verrattu sitä toteutuneeseen keskimääräiseen kulutukseen vuonna 2016.
Tulosten mukaan suomalaisen kotitalouden keskimääräiset päästöt ylittivät kaksinkertaisesti kohtuullisen minimitason kulutuksen päästöt. Viitebudjetin mukaisella kulutuksella on huomattavasti pienempi hiilijalanjälki kuin keskimääräisen suomalaisen päästöt henkilöä kohden, mutta kulutusperäisten päästöjen tulisi laskea entisestään.
”Jotta olisi mahdollista saavuttaa globaali Pariisin sopimuksen mukainen 1,5 asteen lämpötilatavoite ja Suomen vuoden 2030 päästövähennystavoite, tulisi suomalaisen kotitalouden hiilijalanjäljen pienentyä 70 prosenttia vuoteen 2016 verrattuna”, Linnanen sanoo.
Kulutusta voidaan vähentää myös ohjauskeinojen avulla
Ilmastopaneeli esittelee raportissaan myös ohjauskeinoja, joiden avulla kulutusperäisiä päästöjä voitaisiin vähentää. Keinoja ovat sääntely, taloudelliset ohjauskeinot, tuuppaus, yhteistyö ja informaatio-ohjaus.
Sääntelyn keinoihin kuuluvat esimerkiksi hiili-intensiivisten vaihtoehtojen tai niiden mainonnan rajoittaminen, kieltäminen tai velvollisuus tarjota vähähiilisiä vaihtoehtoja. Taloudellisia ohjauskeinoja ovat muun muassa hiiliverot ja maksut hiili-intensiivisistä vaihtoehdoista, haitallisten tukien poistaminen sekä vähähiilisten vaihtoehtojen subventiot ja verohelpotukset.
Tuuppauksella tarkoitetaan sitä, että vähähiilisiä valintoja tehdään helpommaksi tai oletusarvoksi. Yhteistyön keinoja ovat jakamistalous, yhteisomistajuus sekä olemassa olevien julkisten palvelujen vaaliminen. Informaatio-ohjausta on esimerkiksi kohtuullisen kulutuksen parhaiden käytäntöjen tai positiivisten kokemusten välittäminen sekä tuotteiden ilmastovaikutuksista viestiminen.
”Ohjauskeinoja tulisi jatkossa suunnitella siten, että kulutusta uudelleenohjattaisiin ja tunnistetuista hiili-intensiivisistä vaihtoehdoista siirryttäisiin vähäpäästöisiin vaihtoehtoihin”, Linnanen sanoo.
Hankkeen raportti perustuu kirjallisuusselvitykseen ja asiantuntijahaastatteluihin sekä vuorovaikutteiseen sidosryhmäprosessiin, joka sisälsi työpajoja.
*Kansatalouden kulutusperusteiset päästöt saadaan selville laskemalla yhteen tuonnin päästöt ja kotimaassa aiheutetut päästöt ja vähentämällä niistä viennin päästöt.
Fakta: Kulutuksen päästöt ja vähähiiliset vaihtoehdot
- Asuminen: Asumisessa yli 80 prosenttia kotitalouksien päästöistä syntyy lämmityksestä ja sähkön kulutuksesta. Vähähiilisiä vaihtoehtoja: pienempi asuintila, matalampi sisälämpötila, lämpimän veden kulutuksen vähentäminen, tilojen jakaminen, uusiutuvan energian ja lämpöpumppujen käyttö, energiatehokkuuden parantaminen.
- Liikenne: Liikenteessä kotitalouden päästöjä aiheuttavat etenkin yksityisautoilu ja lentäminen. Vähähiilisiä vaihtoehtoja: yksityisautoilun vähentäminen tai siitä kokonaan luopuminen, siirtyminen muihin liikkumismuotoihin, kuten julkiseen liikenteeseen, kävelyyn tai pyöräilyyn, lentämisen välttäminen.
- Ravitsemus: Arviointitavasta riippuen liha- ja maitotuotteet aiheuttavat ravitsemuksen keskimääräisestä ilmastovaikutuksesta 50–80 prosenttia. Vähähiilisiä vaihtoehtoja: ravitsemussuositukset täyttävä vegaaninen ruokavalio tai sekaruokavalioissa lihan merkittävä vähentäminen ja lihan korvaaminen vähäpäästöisillä proteiineilla, kuten palkokasveilla, siemenillä, viljalla, kestävästi kalastetulla tai viljellyllä kalalla sekä avomaalla viljeltyjen vihannesten suosiminen, ruokahävikin vähentäminen, riisin syönnin vähentäminen.
- Tavarat ja palvelut: Suurimmat päästöt syntyvät sisustuksesta, huonekaluista ja kodinkoneista, vaatetuksesta, AV- ja tietojenkäsittelylaitteista sekä vapaa-ajan harrastusvälineistä ja palveluista. Vähähiilisiä vaihtoehtoja: pitkäikäisten, käytettyjen tai vähähiilisiksi todennettujen tavaroiden ostaminen, jakaminen, korjaaminen, kunnostaminen ja vähähiilisten palvelujen ostaminen.
Kohtuullisten kulutuksen hankkeen tiivistelmä
Kohtuullisen kulutuksen hankkeen raportti (englanniksi)
Lisätietoja:
Lassi Linnanen, ympäristöjohtamisen professori, LUT-yliopisto, puh. 050 550 3305
Tina Nyfors (myös ruotsiksi), väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto, puh. 040 748 8226