Kansanedustaja Vesa Kallio näkee puutteita Ilmastopaneelin maatalousraportissa (Suomenmaa-lehden blogi 4.6.2026).
Kallion mukaan raportin puutteet ovat ”avoimen talouden mekanismien puuttuminen, hiilivuodon sivuuttaminen, kilpailukyvyn, kansantalouden ja aluetalouden jättäminen vähälle huomiolle, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden pieni rooli sekä kotieläintuotannon merkityksen huono ymmärrys”.
Näistä useimmat ovat vahvasti mukana raportissa ja sen suosituksissa. Kansantalous- ja aluetalousvaikutuksia emme arvioineet, mutta vaikutuksia maataloustuloon kylläkin.
Raportissa on kysyntä-, tuottavuus- ja politiikkaskenaarioita ja niiden vaikutusarvioita Suomen maataloudelle taloudellisen mallintamisen keinoin. Mukana ovat OECD:n ja FAO:n globaalit kysyntä- ja hintaskenaariot vuoteen 2034, jonka jälkeinen kehitys on epävarmaa.
Maailmassa kotieläintuotteiden kulutus kasvaa, mutta kasvu on todennäköisesti vuoteen 2035 noin 10–20 prosenttia. Siksi myös reaalihintojen kehitys on maltillista. Monissa kehittyneissä maissa lihan kulutuksen kasvu on pysähtynyt tai lähtenyt laskuun. Kehittyvissä maissa lihan kasvava suosio ja väestönkasvu saattavat nostaa globaalia kysyntää jopa kymmeniä prosentteja vuoteen 2050.
Ilmastopaneelin raportissa otetaan huomioon nämä seikat. Eläintuotannolla on Suomessa merkitystä jatkossakin, vaikka kotieläintuotteiden kulutus ravitsemussuositusten mukaisesti vähenisi. Tällöinkin maaperän päästöjä voidaan vähentää.
Sian- ja siipikarjanlihan tuotanto seurannee kotimaista kulutusta. Kilpailukykyisten maitotuotteiden ja kananmunien vienti voi kuitenkin Suomesta kasvaa niiden kotimaisen kulutuksen vähentyessä, jolloin näiden tuotanto Suomessa saattaa pysyä lähes ennallaan. Viennin päästöt kotimaassa lisäävät kuitenkin painetta vähentää muita päästöjä.
Suomessa kotieläintuotanto ei todennäköisesti tule kokonaisuutena kasvamaan, koska tuotantokustannukset ylittävät reilusti tuotteiden markkinahinnat. Kasvavaan kysyntään vastataan ensisijaisesti muualla kuin Euroopassa ja osin solumaatalouden keinoin.
Raportti tuo esille myös ruokateollisuuden näkökulmia päästövähennyksiin ja niissä edistymistä. Vesa Kallio ei näe raportin ydintä: ruokateollisuudessa kehitystä on jo tapahtunut, osalla maatiloista päästövähennystyö on aloitettu, ja jos toimeen tartutaan entistä useammilla maatiloilla ja politiikan kannustavuutta lisätään, voidaan etenkin maankäytön päästöjä alentaa todella merkittävästi ja samanaikaisesti sopeutua ilmastonmuutokseen. Tämä ei kuitenkaan tapahdu ilman muutoksia niin alkutuotannossa, teollisuudessa, kulutuksessa kuin ohjauksessa.
Raportti ei suosittele kotieläintuotannosta luopumista vaan sen päästöjen pitkäjänteistä vähentämistä, kasvituotannon monipuolistamista omavaraisuus- ja huoltovarmuussyistä, sekä ruokavaliomuutoksia kasvipainotteiseen suuntaan, mikä parantaa myös kansanterveyttä. Samalla puretaan riippuvuutta tuontipolttoaineista ja lannoitteista. Suosittelemme tutustumaan raporttiin tarkemmin.