Ilmastonmuutos muuttaa hitaasti vallitsevia luonnonoloja ja vaikuttaa poikkeuksellisten sääilmiöiden
esiintymistiheyteen, voimakkuuteen ja ajoitukseen. Nämä vaikutukset säteilevät suoraan ja välillisesti
yhteiskunnan eri sektoreille ja lisäävät osaltaan ihmistoimintaan ja yleiseen hyvinvointiin liittyviä riskejä.
Keskeinen ongelma muutoksessa on sen luonteeseen ja voimakkuuteen liittyvä epävarmuus, joka kumpuaa kahdesta tekijästä; epävarmuudesta luonnonolojen muutoksen suhteen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen liittyvästä epävarmuudesta.
Ilmastolaissa ilmastonmuutokseen sopeutumisella tarkoitetaan toimia, joilla varaudutaan ja mukaudutaan ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin sekä toimia, joiden avulla voidaan hyötyä ilmastonmuutokseen liittyvistä vaikutuksista. Varautuminen viittaa ilmastonmuutokseen liittyvien riskien hallintaan myös tilanteissa, joissa tieteellinen näyttö ei salli riskin kokonaisarviointia.
Ilmastonmuutoksen aiheuttama riski muodostuu lopulta kolmesta osasta: ilmastonmuutokseen liittyvästä, fyysisestä tapahtumasta (hasardi), näiden tekijöiden sijainnista (altistuminen) ja vaikutuksen kohteen herkkyydestä ja sopeutumiskyvystä (haavoittuvuus). Yksittäisille toimijoihin ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit ilmenevät monien muiden riskien joukossa. Taloudellinen ja muu riski on läsnä kaikessa toiminnassa ja ihmiset tekevät jatkuvasti päätöksiä epävarmuuden oloissa. Riski itsessään on tapahtuman todennäköisyyden ja sen mahdollisten seurausten kautta arvioitava suure, joka viittaa annetun päätöksen mahdollisiin, yleisesti kielteisiin, seurauksiin.
Oikeudellisesti ilmastonmuutokseen sopeutumisessa on kyse uudesta näkökulmasta: kun ihmiskunnan aiheuttamiensa kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi nähdään olevan pääosin vastuullinen ilmastonmuutoksesta johtuviin seurauksiin, niin samalla pyritään asettamaan valtioille ja yhteiskunnille yleiset pelisäännöt, minkälaisella yhteisvastuun muodoilla näitä seurauksia lievennetään ja rahoitetaan. Tällä hetkellä kuitenkin ilmastonmuutoksen aiheuttamissa vahingoissa tai niiden korjaamisessa ympäristövastuuta on siis vaikeaa, ellei mahdotonta ilman asianmukaista sääntelyä, kohdentaa.
Tässä selvityksessä tarkastellaan etenkin sopeutumisen vastuita liittyen tulva- ja satovahinkoihin. Tulvariskien hallintaan annetulla lailla pyritään vähentämään tulvariskejä, ehkäisemään ja lieventämään tulvien vahingollisia seurauksia ja edistämään tulviin varautumista. Laissa säädetään tulvariskien hallinnan suunnitteluprosessista ja asetuksessa viranomaisten tehtävänjaosta. Osaan ilmastonmuutoksen ja sään ääri-ilmiöiden aiheuttamista ongelmista ja vahingoista voidaan varautua vakuutuksin, esimerkiksi koti- ja autovakuutuksista voi saada korvausta myrskyn aiheuttamista vahingoista tietyin edellytyksin.
Satovahinkojen valtiollinen korvaaminen loppuu vuoden 2016 alusta. Tarkoituksena on saada aikaan vahinkovakuutuksiin perustuva turva poikkeuksellisten sääolosuhteiden sadolle aiheuttamien vahinkojen varalta. Satovahinkoja ei enää korvattaisi valtion varoista vaan vahinkojen varalta tarjolla olevista vakuutuksista. Satovahinkokorvausjärjestelmän tilalle on viime vuosina tulossa satovahinkovakuutuksia muutaman vakuutusyhtiön toimesta.
On myös tärkeä tarkastella miten eri korvaamisjärjestelmän uudistus voi muuttaa yksilöiden käsitystä näiden riskien luonteesta ja sitä kautta vaikuttaa yksilöiden ja laajemmin yhteiskunnan haavoittuvuuteen. Riskienhallinnan painopisteen siirtämisellä yksityiselle sektorille on useita seurauksia, jotka ulottuvat muodollisen korvausvastuun ulkopuolelle. Tällaisessa uudessa tilanteessa on tärkeää tarkastella sopeutumisen tarvetta läpi yhteiskunnan sektoreiden ja kansalliselta paikalliselle tasolle ja kiinnittää huomiota riskeihin liittyvään viestintään ja yleisen tietoisuuden lisäämiseen yhteiskunnassa.