LULUCF-asetuksella säädellään, kuinka maankäyttösektori sisällytetään EU:n energia- ja ilmastokehyksen vuoden 2030 tavoitteisiin. Keskeisin osa LULUCF-asetusta on tilinpitojärjestelmä kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien seuraamiseksi eri maankäyttöluokissa. Päästöjen ja poistumien tilinpidossa käytettävät laskentasäännöt riippuvat maankäyttöluokasta. Vertailutasojen käyttö tietyissä maankäytön tilipitoluokissa merkitsee, että näiden luokkien osalta luokan LULUCF-asetuksen mukainen laskentatulos ei kerro siitä, onko luokka kasvihuonekaasujen todellinen biologinen nielu tai päästölähde.
Hoidetun metsämaan tilinpitoluokan vertailutaso (metsien vertailutaso) on projektio siitä, kuinka suureksi metsien keskimääräinen, vuotuinen todellinen hiilinielu (tai päästölähde) muodostuisi laskentakausilla (velvoitekausilla) 2021–2025 ja 2026–2030 olettaen, että jäsenvaltiossa noudatettaisiin kestävän metsänhoidon käytäntöjä samalla tavalla kuin vertailukaudella 2000–2009. Metsistä saatava laskennallinen hyöty (nielu) tai rasite (päästö) saadaan vertaamalla velvoitekauden 2021–2025 todellisia hiilinieluarvoja vertailutasoon.
LULUCF-asetuksessa otetaan huomioon, että jäsenvaltioiden välillä on eroja muun muassa metsien osuudessa kokonaispinta-alasta, metsien rakenteessa, metsänhoitokäytännöissä sekä metsien ja niistä saatavien tuotteiden ja palveluiden kansantaloudellisessa merkityksessä. Nämä aiheuttavat maiden välille eroja niiden mahdollisuuksissa hyödyntää metsiä ja niihin perustuvia tuotteita ilmaston muutoksen hillinnässä.
Jäsenvaltioiden tehtävä ja oikeus on määrittää metsien vertailutaso noudattaen LULUCF-asetuksen kriteereitä, jotka korostavat hiilinielujen ylläpitoa ja vahvistamista pitkällä aikavälillä. Tähän liittyen asetus edellyttää, että vertailukauden hiilinielun projektiossa laskentakaudelle on ennakoitava metsien ikäluokkarakenteen dynaaminen muutos vertailukaudelta laskentakaudelle.
Jäsenvaltioiden valitsemat lähestymistavat metsien vertailutason määrittämiseksi poikkeavat toisistaan. Ne heijastelevat yllä mainittujen maakohtaisten tekijöiden lisäksi metsävaratiedon tasoa, käytössä olevia metsien kehitystä kuvaavia malleja ja mallinnusperinteitä. Myös kansallinen strateginen harkinta voi vaikuttaa jäsenvaltioiden valitsemaan lähestymistapaan ja ehdotukseen metsien vertailutason suuruudesta.
Tässä raportissa tarkastellaan vertailutason laskennan perusteita, periaatteita, vaihtoehtoisia lähestymistapoja ja ikäluokkarakenteen dynaamisen kehityksen vaikutusta vertailutasoon. Lisäksi esitellään kolmen maan (Suomi, Ruotsi, Norja) vertailutasoehdotukset ja niiden laskentaperusteet komissiolle arvioitavaksi toimitetun ja julkisuudessa vuoden 2018 lopussa saatavilla olleen aineiston mukaisesti. Komissio tekee kansallisista tilinpitosuunnitelmista sekä metsien vertailutasoista teknisen arvioinnin vuoden 2019 aikana, ja esittää niihin mahdollisesti korjauksia.