Metsillä on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä fossiilisten päästöjen vähentämisen ohella. Metsät ovat merkittävä ilmakehän hiilidioksidin sitoja. Metsät tarjoavat myös raaka-ainelähteen tuotteille ja energialle, jotka vähentävät fossiilisia päästöjä korvatessaan suurempipäästöisten tuotteiden ja polttoaineiden käyttöä. Lisähyötyjä ilmastolle saavutetaan myös puutuotteiden varastoiman hiilen kautta. Toisaalta tiedetään, että hakkuut vähentävät aina metsien hiilinielua ainakin lyhyellä aikavälillä. Olennaiset kysymykset metsien hyödyntämisen ilmastovaikutusten kannalta ovat, mitä tapahtuu metsien hiilinielulle pitemmällä aikavälillä hakkuutason muuttuessa pysyvästi nykytasosta, miten suuria ilmastovaikutuksia puun käytöllä saadaan aikaiseksi ja aiheuttaako puurakentamisen lisääminen ilmastohyötyjä. Nämä tutkimuskysymykset olivat lähtökohtana tälle selvitykselle, joka tarkastelee metsien käytön ilmastovaikutuksia Suomessa.
Tutkimuskysymyksiin on haettu vastauksia tekemällä metsien hiilitaseen kehityssimulaatioita eri hakkuutasoilla 80–100 vuoden aikajänteellä ja arvioimalla valmistettujen puutuotteiden hiilivarastojen muutoksia sekä puutuotteiden ja -polttoaineiden korvaushyötyjä tutkimustiedon perusteella.
Tehtyjen tarkastelujen perusteella voidaan sanoa, että lisäämällä hakkuita pysyvästi nykytasoa (72 miljoonaa m3 vuodessa) korkeammaksi vähennetään metsiemme hiilinielua joka vuosi vähintään tämän vuosisadan ajan verrattuna siihen, että hakkuita ei olisi lisätty. Vastaavasti pienentämällä hakkuita pysyvästi parannetaan metsiemme hiilinielua vähintään tämän vuosisadan ajan. Usein esitetty ajatus, että hakkuut lisäisivät metsien hiilinielua Suomessa jo keskipitkällä 30–80 vuoden aikavälillä, on virheellinen, sillä metsästä poistettu puumäärä vähentää hiilivarastoa pitkäksi ajaksi.
Koko Suomen kattava tarkastelu osoitti, että vaikka nykyisen kaltaisilla puutuotteilla ja -polttoaineilla korvataan fossiilisia materiaaleja, vältetyt päästöt ovat niin alhaiset, etteivät päästövähennykset ja puutuotteiden hiilivarastot pysty kompensoimaan hakkuiden lisäämisen kautta aiheutettuja hiilinielumenetyksiä ainakaan 150 vuoden aikajänteellä, jos hakkuutaso jää pysyvästi nykyistä suuremmaksi. Katsomalla pelkästään puutuotteiden hiilivarastojen muutosta sekä puutuotteiden ja -polttoaineiden korvaushyötyjä, syntyy vääränlainen mielikuva metsien hyödyntämisen roolista ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Puurakentamisen tuotteet tuottavat nykyisin suurempia ilmastohyötyjä kuin sellutuotteet. Jos puurakentamisen tuotteiden osuutta pystytään lisäämään metsäteollisuuden tuotannossa kotimaista
hakkuutasoa kasvattamatta, voidaan saavuttaa ilmastohyötyjä jo lyhyellä aikavälillä nykytilanteeseen verrattuna. Metsäteollisuuden ilmastovaikutuksia voidaan parantaa hakkuita lisäämättä kasvattamalla puutuotteiden valmistuksen ja käytön materiaalitehokkuutta sekä valmistamalla tuotteita, jotka pystyvät korvaamaan nykyistä enemmän suurempipäästöisiä tuotteita markkinoilla.
Suomen metsien hiilinielujen kehitykseen liittyy paljon epävarmuuksia. Mallilaskelmat kuitenkin osoittavat, että nykyisellä hakkuutasolla metsänielu kasvaa vuosisadan puoliväliin asti, minkä jälkeen se vähän pienenee. Sama nielun kehitys toteutuu myös suuremmilla hakkuilla, mutta nielun koko jää koko tarkastelujakson ajan selvästi alhaisemmalle tasolle kuin nykyhakkuilla. Lähitulevaisuudessa metsien nielun kehityksen arviointi on vaikeaa, ja riski nielujen riittävyydestä korostuu, mitä suurempi hakkuutaso on.
Mallilaskelmissa ei otettu huomioon metsätuhoja, mikä tuo jossain määrin epävarmuutta tehtyihin arvioihin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvien epävarmuuksien ohella. On myös mahdollista, että jos Suomi hakkaa metsiään vähemmän, muut maat kasvattavat hakkuita toisaalla. Hiilivuoto ei kuitenkaan välttämättä johda suurempaan globaalin nielun menetykseen, jos hakkuut siirtyvät sellaisille nopeammin metsää kasvaville lauhkeille alueille, joissa metsänhoito on kestävää.
Kotimaisten hakkuiden lisäämistä nykytasosta ei tehdyn selvityksen nojalla voi perustella ilmastosyillä. Suomen ja EU:n ilmastopolitiikka sallii kuitenkin kotimaisten hakkuiden lisäämisen, jos maankäyttösektorin nettonielutavoite saavutetaan. Jos maankäyttösektorin päästöjä ei vähennetä, paine metsien hiilinielun kasvattamiseen lisääntyy ja päinvastoin. Nykyinen hakkuutaso näyttää kuitenkin tarjoavan paremman tasapainon ilmastotavoitteiden saavuttamisen, metsien taloudellisen hyödyntämisen, metsätuhoriskien hallinnan ja hiilivuodon välttämisen suhteen sekä antaa paremmat edellytykset vastata metsien monimuotoisuuden elpymisen haasteeseen lähitulevaisuudessa kuin nykyistä korkeammat hakkuutasot.