Uusiutuvan energian käyttöä pyritään lisäämään maailmassa mm. osana ilmastonmuutoksen hillitsemistoimia ja energiaomavaraisuuden parantamista. Näissä suunnitelmissa bioenergia olisi maailmassa yksi merkittävimmistä uusiutuvan energian lähteistä. Suomen kotimainen bioenergian tuotanto perustuu pääosin metsäbiomassaan, jota saadaan suoraan metsätaloudesta ja toisaalta metsäteollisuuden sivuvirroista. Myös Suomessa ollaan lisäämässä voimakkaasti bioenergian hyödyntämistä. Lisäksi metsäteollisuus, joka on Suomen merkittävimpiä teollisuudenaloja, perustuu metsäraaka-aineen hyödyntämiseen.
Nykyisessä ilmastoneuvottelujen ja ilmastopolitiikan aihepiirissä on monia avoimia kysymyksiä, joista useat koskevat bioenergian ja ekosysteemin hiilivarastojen käyttöä. Aihepiirissä käydään myös tieteellistä keskustelua, jossa arvostellaan nykyisiä käsittelytapoja. Keskustelun valossa on mahdollista, että bioenergian ja biomassan käyttöä koskevia laskentasääntöjä muutetaan kansainvälisissä sopimuksissa, EU:n direktiiveissä tai EU:n muussa sääntelyssä nykyisistä kansallisista hiilitaseista kohti toimenpiteiden päästövaikutuksen huomioonottamista.
Tässä raportissa tarkastellaan tieteellisen kirjallisuuden valossa metsäbiomassan hyödyntämisen ilmastovaikutuksia, ilmastonmuutoksen hillinnän aikajänteitä ja metsäbioenergian hyödyntämistä Suomen näkökulmasta.
Kun sovelletaan nykyisiä Kioton (-2012) ja Kioton jatkokauden (2013-2020) biomassaa koskevia päästöjen raportointisääntöjä, joissa biomassan käytön vaikutukset kirjautuvat maankäytön muutoksen ja metsätalouden sektorille. Ensimmäisestä velvoitekaudesta poiketen metsäkadosta eli metsäpinta-alan vähenemisestä aiheutuu jatkokaudella lisärasite, joka on luokkaa 3-4 Tg CO2 vuodessa. Toisaalta Suomi voi saada metsänhoidollisista toimista laskennallista päästöhyvitystä enimmillään 2,5 Tg CO2 vuodessa, kun se ensimmäisellä velvoitekaudella oli 0,6 Tg CO2 vuodessa. Sen saaminen edellyttää, että vuosittainen nielu on yli 23 Tg CO2 puutuotteet mukaan lukien. Tämä voitaneen nykynäkymien valossa helposti saavuttaa. Ellei EU:n kanssa päästä sopimukseen mahdollisista kompensaatioista metsäsektorista näyttäisi tulevan 1-2 Mt CO2 vuotuinen lisärasite toisella velvoitekaudella, kun siitä aiemmin saatiin 0,6 Tg CO2 vuotuinen päästöhyvitys,. Ennusteiden mukaan lisärasite kasvaa toisen velvoitekauden loppua kohti johtuen metsäkadon laskentatavasta. Sikäli tilanne on kuitenkin edullinen Suomen metsäteollisuuden ja muiden biomassan hyödyntämistoimien kannalta, että . metsäbiomassaa voidaan laajasti raaka-aineena ja energian lähteenä ilman että tästä aiheutuisi lisää laskennallista päästövaikutusta.
Myös muita bioenergian ja biomassan käytön laskentatapoja koskien suunniteltuja päästönrajoitustoimia voidaan pitää perusteltuina erityisesti silloin, kun ne ottavat huomioon biomassan käytön vaikutuksen tulevaan ilmakehän hiilidioksidimäärään.
Tämän vuoksi olisi Suomessa perusteltua varautua myös tällaisiin bioenergian ja biomassan käyttöä koskeviin laskentasääntövaihtoehtoihin, etenkin kun metsien pitkäkiertoinen biomassa on keskeinen osa Suomen teollisuuden ja energiantuotannon resurssipohjaa. Jos laskentasääntöjä muutetaan, on vaarana, että monet pitkäikäiset investoinnit jäävät vajaalle käytölle. Tutkimusta tulisi suunnata myös tähän aihepiiriin asioiden ymmärryksen lisäämiseksi ja voimavarojen optimaaliseksi kohdentamiseksi.