Ilmastonmuutos etenee nopeasti ja sen vaikutukset näkyvät Suomessa jo nyt. Ilmastonmuutokseen sopeutumista ja riskeihin varautumista on edistettävä, vaikka vaikutusten voimakkuuteen ja kehityssuuntiin tulevaisuudessa liittyy epävarmuutta. Haasteena on löytää epävarmuuden oloissa selkeät tavoitteet, toimenpiteet ja ohjauskeinot, joilla sopeutumista edistetään. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) ilmastoriskiviitekehys tarjoaa systemaattisen perustan mallintaa sopeutumispolitiikan toimenpiteiden vaikuttavuutta ja mitoitusta.
Tämän raportin tavoitteena on havainnollistaa, kuinka sopeutumispolitiikkaa voidaan perustaa systemaattiseen riskimallinnukseen ja politiikan vaikuttavuuden seurantaa tehostaa siihen soveltuvien indikaattorien avulla. Raportti tarkastelee ilmaston lämpenemisen vaikutuksia julkishyödykkeiden tuotantoon. Julkishyödykkeitä ovat esimerkiksi maanpuolustus, terveys, ekosysteemien tila ja ilmastonmuutosta koskeva tieto. Riskiviitekehystarkasteluun valitaan ihmisten ja ekosysteemien terveyden turvaaminen, kun lämpötila nousee ja helleaallot yleistyvät.
Ihmisten terveyden osalta analysoidaan, kuinka helleaaltojen aiheuttamia ennenaikaisia kuolemia vähennetään joko lisäämällä asuntojen koneellista viilennystä tai kasvattamalla latvuspeitteisyyttä kaupunkien lämpösaarekkeiden vaikutusten vähentämiseksi. Tarkasteluun valittiin Helsinki, Turku ja Oulu, jotta alueelliset erot tulisivat huomioiduiksi. Tulosten mukaan Helsingissä ja Turussa viilennyksen kattavuus asuntokannasta tulisi kasvattaa liki sataan prosenttiin ja Oulussa viilennys tulisi kohdentaa valituille alueille. Kasvipeitteisyyden osalta alueellisesti kohdennettu viherryttäminen tuottaa positiivista nettohyötyä kaikissa kaupungeissa, eniten Helsingissä.
Ekosysteemien terveyttä tarkasteltiin valitsemalla esimerkiksi joen ekologisen tilan heikkeneminen ja sen ehkäisy. Ilmaston lämpeneminen nostaa myös veden lämpötilaa, mikä heikentää joen ekologista tilaa. Lämpötilan nousua voidaan lieventää perustamalla puustoisia suojakaistoja jokien varsille. Näin syntyy uutta vihreää infrastruktuuria, jota yhteiskunnan on tarpeen tukea. Tarkastelu korostaa sopeutumispolitiikan ulottamista elinympäristöihin ja ekosysteemipalveluihin.
Mallinnuksen lisäksi raportissa tarkastellaan tutkimuskirjallisuuden avulla sopeutumiseen liittyviä tietotarpeita ja sopeutumispolitiikan vaikuttavuuden seurantaan soveltuvia indikaattoreita. Suomen kansallisessa ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmassa (KISS2030) eritellään sopeutumisen tavoitteet ja toimet sekä niiden vastuutahot. Suunnitelmassa on myös tunnistettu seurantakeinoja, mutta vaikuttavuuden indikaattoreita ei ole toistaiseksi määritelty. Hallinnon- ja toimialakohtaisten sopeutumisstrategioiden välillä on puolestaan eroja johdonmukaisuudessa sekä riskikartoituksissa.
Kansallisen sopeutumispolitiikan onnistumisen kannalta suunnitelmien toimeenpanon lisäksi tulee seurata sopeutumisen vaikuttavuutta. Vaikuttavuuden seuranta tarvitsee tuekseen hyvin valitut indikaattorit. Indikaattorien käyttö edellyttää, että kansallisessa sopeutumissuunnitelmassa tunnistetaan riskiarvioinnin perusteella, mihin riskeihin, ja mahdollisuuksien mukaan niiden osa-alueisiin, sopeutumistoimilla pyritään vaikuttamaan. Kun valittujen toimien vaikuttavuutta on arvioitu, indikaattorien avulla voidaan muodostaa kokonaisarvio sopeutumispolitiikan onnistumisesta ja haasteista.
Indikaattoriperusteisen seurantajärjestelmän kehittämistä rajoittavat toistaiseksi tietoaukot sopeutumistoimien vaikuttavuudesta. Tietoaukoista huolimatta sopeutumissuunnitelmia on tehtävä määrittelemällä eri tasoisia tavoitteita ja tarkentamalla niitä jatkuvan kehittämisen periaatteella tiedon karttuessa. Myös ympäristön tilan muutoksia tulee seurata pitkäaikaisseurannalla, jotta sopeutumispolitiikkaa voidaan paremmin suunnitella ja mukauttaa ilmastonmuutoksen edetessä.