Ilmastovuosikertomus 2023 K 17/2023 vp

Ympäristövaliokunta 3.11.2023
Lausuntohaku

Ilmastovuosikertomuksen sisältö ja tavoitteet

Ilmastolain mukaan vuosikertomuksessa tulee antaa tiedot päästöjen ja nielujen kehityksestä, arvioida ilmastotoimien riittävyyttä seuraavan 15 vuoden ajalle asetettujen tavoitteiden osalta sekä
arvioida niiden saavuttamisen edellyttämien lisätoimien tarvetta. Samoin tulee raportoida keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (KAISU), maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman (MISU),
kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman (KISS) sekä mahdollisesti päätettyjen lisätoimien edistymisestä.

Ilmastovuosikertomus kuvaa ilmastopolitiikan toimeenpanon tilannetta keväällä 2023. Siinä ei oteta huomioon Petterin Orpon hallituksen linjauksia.

Ilmastolain mukaan ilmastovuosikertomuksessa on kuitenkin katsottava myös suunniteltujen toimien riittävyyttä. Tästä syystä Ilmastopaneeli nostaa lausunnossaan esiin myös ilmastopolitiikan
tulevaisuuden suuntaa koskevia arvioita Petteri Orpon hallitusohjelman ja talousarvioesityksen kirjausten valossa.

Ilmastopaneelin keskeisimmät arviot

Lisätoimien tarve

  1. Kuten valtioneuvosto tunnistaa, Suomen ilmastotoimet taakanjakosektorilla ja maankäyttösektorilla eivät ole riittävällä tasolla EU:ssa sovittujen v. 2030 tavoitteiden saavuttamiseen Suomessa. Myös kansallisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen v. 2035 edellyttää lisätoimia.
  2. Vuoden 2030 EU-tavoitteiden osalta nielukuilu on noin 11–17 Mt ja taakanjakosektorille tarvitaan 3 Mt edestä lisätoimia. EU:n ilmastopolitiikassa maa voi joko tehostaa toimiaan tai hankkia yksiköitä mailta, jotka suoriutuvat velvoitteistaan mallikkaammin. Nojaaminen pelkästään nieluoikeuksien tai päästökiintiöiden hankintaan ei kuitenkaan auta Suomea saavuttamaan kansallista hiilineutraaliustavoitetta.
  3. Hallituksen tulisi esittää uusi arvio päästö- ja nielukuilusta sekä toimien kustannusvaikutuksista.
  4. Arviossa tulisi ottaa huomioon ilmastotoimiin kohdistetut budjettileikkaukset ja hallitusohjelmakirjaukset. Kuten valtioneuvosto toteaa, MISU ja KAISU tulee päivittää ja määrittää tarvittavat lisätoimet. Hallituksen tulisi kiireesti tehdä päätökset tarvittavista lisätoimista seuraavien 15 vuoden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ilmastopaneelin muistio auttaa löytämään suuntaviivoja Suomen ilmastotoimien kehittämiseen ilmastopolitiikan eri osa-alueilla.
  5. Ensimmäistä kertaa mukana oleva lisätoimien tarve -luku on tarpeellinen uudistus ja sen tulee olla myös tulevissa ilmastovuosikertomuksissa. Luku helpottaa ilmastolain edellyttämää
    tarkastelua lisätoimien tarpeesta ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Valtioneuvostolla on ilmastolain nojalla velvollisuus seurata lain mukaisten suunnitelmien toteutumista ja päättää
    tarvittaessa lisätoimista sekä muuttaa ilmastosuunnitelmia.

Päästöt

  1. Ilmastopaneelin arvion mukaan päästökauppasektorin päästöt vähenevät jopa nopeammin kuin nykyisiä ilmastosuunnitelmia laadittaessa arvioitiin. Mikäli EU:n ja Suomen politiikka säilyy
    johdonmukaisena ja suunnitellut investoinnit toteutuvat, päästöt laskevat tasolle 5–6 Mt vuonna 2035. Taakanjakosektorin päästöt vähenevät hitaasti. Tehostamalla toimia ja saavuttamalla
    Suomen EU-tavoitteet vuodelle 2030 fossiiliset ja prosessiperäiset päästöt voidaan laskea jopa tasolle 17–18 Mt vuoteen 2035 mennessä.
  2. Ilmastopaneeli esittää kuitenkin vakavan huolen Petteri Orpon hallitusohjelman ja esitettyjen budjettileikkausten vaikutuksesta erityisesti taakanjakosektorin päästövähennystahdin sekä
    maankäyttösektorin ilmastotoimien hidastumiseen. Hallituksen olisikin pikaisesti esitettävä kokonaisarvio uusien linjauksien vaikutuksesta ilmastolain mukaisten suunnitelmien toimeenpanoon sekä kansallisen ja EU-tason velvoitteiden täyttämiseen. Tämä arvio on otettava huomioon, kun hallitus vuonna 2024 esittää päästövelan lyhentämisohjelman.

Maankäyttösektorin nettonielu

  1. Suomen maankäyttösektorin nettonielu on vähentynyt dramaattisesti. Hakkuut ovat säilyneet korkealla tasolla eikä ojitettujen turvemaiden maatalouskäyttöä ole onnistuttu rajoittamaan.
    Marinin hallituksen peruja olevalle maankäyttösektorin politiikalle ei voi antaa korkeaa arvosanaa. Valtioneuvosto toteaa vuosikertomuksessaan, että maankäyttösektorin nettonielun heikkenemisen seurauksena EU-velvoitteet ja ilmastolain mukainen hiilineutraaliustavoite edellyttävät lisätoimia. Tämän johdosta valtioneuvosto katsoo, että uuden MISUn laatimista tulisi harkita jo tällä vaalikaudella. Ilmastopaneeli yhtyy arvioon lisätoimien tarpeesta ja suosittaa, että MISU päivitetään vastaamaan nettonielun pienenemisen asettamaa haastetta.
  2. Maankäyttösektorin nettonielun pieneneminen lisää painetta myös taakanjakosektorin päästövähennyksille. Kuten valtioneuvosto kertomuksessaan toteaa, taakanjakosektorilla tulisi
    varautua siihen, että LULUCF-sektorilta ei saada KAISUssa suunniteltuja vuosittaisia 0,4 Mt joustoja. Päivitettävässä KAISUssa tulee hahmottaa lisätoimet taakanjakosektorin vuoden 2030
    päästövähennysvelvoitteen saavuttamiseksi.

Hiilineutraalius 2035

  1. Hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 luo Suomelle erinomaisen mahdollisuuden edistää ja hyötyä taloudellisesti vihreän siirtymän edelläkävijyydestä. Epäonnistuminen nielupolitiikassa
    uhkaa hiilineutraaliuden saavuttamista, mistä koituisi taloudellista ja mainehaittaa. Suomen tulisikin tehdä määrätietoisia toimia saavuttaakseen EU:n LULUCF-tavoitteet kaudella 2026–
    2030. Tällöin oltaisiin todennäköisesti myös hyvin lähellä hiilineutraaliustavoitetta. Riippuen siitä, kuinka maankäyttösektorin nettonielua saadaan vahvistettua vuoteen 2035 mennessä, voi
    hiilineutraaliuden saavuttamiseksi olla tarpeen tuottaa hiilidioksidin talteenoton ja pysyvän varastoinnin avulla saatavia negatiivisia päästöjä.

Politiikkajohdonmukaisuus

  1. Päästö- ja nielukehitys sekä syksyn 2023 budjettileikkaukset osoittavat, että Suomi ei ole käytännössä harjoittanut sellaista politiikkaa, joka tähtää johdonmukaisesti vuosien 2030 ja 2035
    ilmastotavoitteiden toteuttamiseen. Osoituksena epäjohdonmukaisuudesta viime aikojen hallitusten toimissa ovat tavoitteiden kanssa ristiriitaiset päätökset tai niiden puute. Jokaisen
    hallituksen on tärkeää huolehtia, että politiikkajohdonmukaisuus ilmastokysymysten kaltaisissa pitkäjänteistä työtä vaativissa haasteissa toteutuu yli vaalikausien. Suurimmat investoinnit
    Suomeen tulevat vihreän siirtymän johdosta, ja politiikkajohdonmukaisuus on edellytys luotettavalle investointiympäristölle. Ilmastovuosikertomuksessa olisikin tarpeen tarkastella ilmastopolitiikan johdonmukaisuutta.

Sopeutuminen

  1. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on otettu aiempaa laajemmin osaksi ilmastovuosikertomusta, mikä on hyvä kehityssuunta. KISS:n toimeenpano on kuitenkin vasta alussa, eikä ilmastovuosikertomus vielä tarjoa tietoa siitä, kuinka sopeutuminen on Suomessa kehittynyt. Nyt olisikin tärkeää kehittää sopeutumisen toimeenpanon seurantaa ja seurannan indikaattoreita. Tulevaisuudessa ilmastovuosikertomuksen yhteydessä voitaisiin lisäksi tarkastella tärkeimpiä ja ajankohtaisia muutoksia ilmastonmuutokseen liittyvissä riskeissä. Ilmastopaneelin tuore muistio ja raportti tarjoavat välineitä Suomen sopeutumispolitiikan ja sopeutumisen seurannan kehittämiseen.

Oikeudenmukaisuus

  1. Ilmastovuosikertomuksessa tulisi säännöllisesti arvioida suunnitellun ja toteutetun ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuusvaikutuksia. Ilmastolain mukaan lain ja sen suunnittelujärjestelmän tavoitteena on osaltaan varmistaa ilmastotoimien oikeudenmukaisuus. Ilmastopaneeli muistuttaa, että nykyistä huolellisemmalla suunnittelulla ilmastotoimien reiluutta voidaan edistää myös niin, että päästövähennysvaikutus säilyy.

Tässä lausunnossa (ks. pdf) Ilmastopaneeli esittää yksityiskohtaisempia huomioita ilmastovuosikertomuksesta