Liikenteen toimintaympäristö on muuttunut perusteellisesti viimeisten 10–15 vuoden aikana, ja seuraava suuri muutos on jo ovella EU:n päästökaupan laajentuessa tieliikenteeseen.
Sähköistyminen etenee vauhdilla erityisesti henkilöautoliikenteessä EU:n autovalmistajia koskevan CO₂-sääntelyn ja akkujen hinnan laskun myötä. Valtio on vauhdittanut kehitystä melko hienovaraisin toimin: muun muassa täyssähköautojen autoveron poistamisella ja latausinfran tukemisella.
Sähkö ei kuitenkaan yksin ratkaise fossiilittoman liikenteen haastetta. Tarvitaan myös toimivaa joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä tukevia ratkaisuja sekä pitkäjänteisiä investointinäkymiä uusiutuville polttoaineille. Liikennepolitiikka on samalla terveys- ja talouspolitiikkaa: jokainen kävelty ja pyöräilty kilometri tukee kansanterveyttä ja auttaa hillitsemään julkisia kustannuksia.
Arvioiden mukaan polttoaineen hinta voi nousta merkittävästi vuosikymmenen loppupuolella muun muassa uuden polttoaineen jakelijoiden päästökaupan myötä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta vastata kustannusnousuun hankkimalla sähköautoa, joten ilmastotoimien hyväksyttävyys edellyttää myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Tarvitaan kohdennettuja tukitoimia niille, joihin kustannusten nousu osuu voimakkaimmin.
Raskaan liikenteen osalta Suomi on jäänyt jälkeen monista verrokkimaista sähköistymisen edellytysten rakentamisessa. Erityisesti kattava latausverkosto ja ennakoitava toimintaympäristö ovat ratkaisevia logistiikka-alan investointien kannalta.
Liikennettä on ajateltava uudella tavalla. Tavoitteena on oltava liikenne- ja kuljetusjärjestelmä, joka on samanaikaisesti sekä vähäpäästöinen, kilpailukykyinen ja oikeudenmukainen että kestävä myös julkisen talouden näkökulmasta.
Puheenvuoroja aiheesta on ilmestynyt mediassakin:
Ilmastopaneelin liikennehankkeen alustavia tuloksia julkaistaan tämän vuoden loppuun mennessä ja loppuraportti vuonna 2027.