Maapallo on lämmennyt noin 1,4 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna, mutta lämpeneminen ei jakaudu tasaisesti. Eurooppa on nopeimmin lämpenevä maanosa, ja Suomi kuuluu alueisiin, joilla muutos on erityisen voimakas. Suomessa keskilämpötila on noussut jo noin 2,5 astetta.
Kulunut vuosi tarjoaa tästä konkreettisia esimerkkejä: Suomessa koettiin mittaushistorian lämpimin kevät. Kuivuus kosketti koko maata. Kesän lämpötilat Suomessa olivat tavanomaiset, mutta näin viileä heinäkuu toistuu nykyilmastossa Etelä-Suomessa enää noin kerran viidessä vuodessa.
Ilmastonmuutos ei tarkoita pelkästään lämpimämpiä keskiarvoja. Kyse on koko ilmastojärjestelmän muutoksesta: Ympäri maailmaa sateisuuden määrä ja ajoitus muuttuu, mikä koettelee ruokaturvaa ja puhtaan veden saatavuutta. Suomessa kesäiset rankkasateet ja hellejaksot yleistyvät, kuivuus- ja maastopaloriskit kasvavat, kun taas talvi lyhenee ja on leudompi ja sateisempi.
Vuonna 2040 Suomi näyttää edelleen Suomelta, mutta ei enää siltä Suomelta, johon olemme tottuneet. Se, minkä nyt koemme poikkeuksellisena, voi olla 2040-luvulla uutta normaalia.
Samalla on tärkeää muistaa, että jokaisella asteen kymmenyksellä on merkitystä. Lähivuosikymmenten kehitykseen voidaan edelleen vaikuttaa ilmastopolitiikan kunnianhimolla, teknologisilla ratkaisuilla ja kansainvälisellä yhteistyöllä.
Sopeutuminen ratkaisee, kuinka hyvin pärjäämme muuttuvassa ilmastossa. Hillintä ratkaisee, kuinka pitkälle annamme muutoksen edetä.
Ehkä tärkein kysymys ei olekaan, millainen ilmasto meillä on vuonna 2040, vaan millaisen ilmaston haluamme vuoden 2040 jälkeen jättää seuraaville sukupolville.
Merikannon ja Utriaisen puheenvuoroja aiheesta mediassa:
Ilmastopaneelin muistio ilmastonmuutoksen tilannekuvasta julkaistaan syksyllä 2026.