Tämä raportti selventää osallistamisen ja osallistumisen merkitystä ja tapoja, sekä kytkee nämä ilmastotoimien terveys- ja hyvinvointivaikutusten kontekstiin, jossa aihetta ei ole juuri aiemmin käsitelty. Osallistaminen on mainittu ilmastolain 609/2015 ensimmäisessä pykälässä. Ilmastolain mukaisesti lainvalmistelijoiden tulee tukea kansalaisten osallistumista Suomen ilmastopolitiikan suunnitteluun sekä ottaa huomioon minkälaisen vastaanoton suunnitellut ilmastotoimet eri sidosryhmissä ja kansalaisten keskuudessa saavat. Ilmastopaneelin osallistamishankkeessa osallistamisella tarkoitetaan lähtökohtaisesti eri sidosryhmien ja kansalaistahojen mukaan ottamista ilmastopolitiikan valmisteluun ensi sijassa julkisen hallinnon piirissä ja julkisen hallinnoinnin kehyksessä.
Osallistamiseen liittyvien käsitteiden selventäminen parantaa ymmärrystä siitä, mitä osallistamisella ja osallistumisella voidaan tarkoittaa. Tämä ymmärrys myös mahdollistaa yhteisen neuvottelun siitä, miksi osallistuminen on tärkeää, millaista osallistamista on syytä tavoitella, ja milloin osallistamisen voidaan sanoa onnistuneen. Ilman riittävää käsitteellistä ymmärrystä osallistaminen jää helposti korulauseiksi, mikä onkin ollut tutkimuskentällä yleinen kritiikin aihe.
Ilmastopolitiikka ja varsinaiset ilmastotoimet ovat tulosta monien osallistujien yhteistoiminnasta. Osallistamiskeskustelun toimijat jakaantuvat osallistajiin ja osallistujiin (osin limittäin): esimerkiksi julkinen sektori, järjestöt, ammattiryhmät ja yritykset voivat osallistaa kansalaisia tai yhteisötason toimijoita. Ilmastopolitiikassa puhutaan usein asianosaisista tai sidosryhmistä (stakeholders), joita pyritään osallistamaan jo politiikkasuunnitteluun tai politiikan toteuttamiseen. Osallistamisen tavat ja tavoitteet riippuvat huomattavasti siitä, keitä osallistaminen koskee ja mikä sen tavoite on.
Osallistamishankkeen aikana nähtiin tärkeäksi selvittää tarkemmin osallistumista kolmen eri toimijaryhmän (kunnat, yritykset ja järjestöt) osalta. Kuntien ja yritysten kohdalla selvitykset toteutettiin kahtena pro gradu -tutkielmana. Hannaleena Jokihaara (2017) rajasi toimijatason kuntatasolle ja selvitti kuntien näkökulmia ilmastopolitiikkaan osallistumisesta. Tero Föhr (2017) puolestaan päätyi kyselytutkimuksessaan rajaamaan toimijat keskisuomalaisiin yrityksiin, sillä tutkielmassa haluttiin samalla selvittää, kuinka yritykset voisivat osallistua yliopistossa tehtävään ilmastokasvatukseen. Föhr tutki myös keskisuomalaisten yritysten suhdetta ilmastonmuutokseen.
Opinnäytteiden lisäksi hankkeen kolmessa työpajassa keskusteltiin asiantuntijoiden, hallinnon ja järjestöjen edustajien kanssa näiden tahojen näkemyksistä ilmastotyöhön osallistumisesta. Kuvaus työpajoista on raportin liitteenä (liite 1). Työpajasarja oli omaleimainen prosessi, jossa luotiin vuorovaikutusta ja verkostoitumista toimintatutkimuksellista menettelyä soveltaen. Ensimmäisessä työpajassa liikkeelle lähdettiin ongelmien kartoituksesta asiantuntijapaneelikeskustelujen avulla. Seuraavissa työpajoissa käsitteiden prosessointia laajennettiin lisäämällä osallistujalistalle niitä tahoja, joilla on tai voisi olla suuri merkitys valmisteltaessa ilmastotoimia kestävän hyvinvoinnin näkökulmasta. Tavoitteena oli myös lisätä vuorovaikutusta ja tarkastella sen ehtoja keskustelemalla ilmastotoimista uusilla teema-alueilla ja osin sellaisten toimijoiden piirissä, jotka eivät vielä ole osallistuneet ilmastotoimien valmisteluun. Hankkeessa saadut kokemukset vahvistavat käsitystä, että nykyisten informaatiokanavien paljouden keskellä tulisi perustaa sellaisia systemaattisia ja innovoivia monialaisia ryhmiä, jotka voivat kehitellä keskeisiä käsitteitä ja linjauksia ajankohtaisiin tarpeisiin ja myös pidemmän aikavälin suunnitelmien tueksi. Esimerkiksi sarjoina toteutetut työpajat ovat oiva menetelmä ja luovat uusia edellytyksiä myös laajaan ja syventävään viestinnälliseen vaikutukseen Ilmastopaneelin toiminnassa.