Taustaa
Ilmastovuosikertomus kuvaa ilmastopolitiikan toimeenpanon tilannetta keväällä 2025. Sen arvioiden pohjana on nykytoimiskenaario, jossa nykyisen hallituksen linjauksia ei ole otettu huomioon. Kertomuksen politiikkatoimiskenaariossa on mukana PMI Orpon hallituksen päätöksiä. Ilmastolain mukaan ilmastovuosikertomuksessa on katsottava myös suunniteltujen toimien riittävyyttä ja arvioida lisätoimien tarvetta niitä tarkemmin yksilöimättä. Ilmastopaneeli nostaa lausunnossaan esiin myös ilmastopolitiikan tulevaisuuden suuntaa koskevia arvioita.
Suomen ilmastopaneelin keskeisimmät huomiot tavoitteiden ja velvoitteiden saavuttamisesta
Vuoden 2025 ilmastovuosikertomus on tähän mennessä paras ja monipuolisin. Kertomus avaa Suomen päästö- ja nielukehityksen haastavaa kokonaiskuvaa varsin ansiokkaasti, joskin maankäyttösektorin haastavaa tilannetta, toimimattomuuden aiheuttamia taloudellisia riskejä ja vaikutuksia taakanjakosektoriin voisi avata kattavammin. Vaikka Suomi on vähentänyt mallikkaasti fossiilisia päästöjä, maankäyttösektorin nielun heikkenemisen ja päästöjen lisääntymisen takia nettopäästöt eivät ole vähentyneet yli 30 vuoteen. Nykykehityksellä:
- Ilmastolain kansalliset 60 % (v. 2030) ja 80 % (v. 2040) päästövähennystavoitteet saavutetaan, jos teknologiset hiilinielut toteutuvat.
- EU:n maankäyttösektorin (LULUCF) asetuksen velvoite kaudella 2021–2025 jää saavuttamatta, myöskään kauden 2026–2030 velvoitetta ei saavuteta.
- EU:n taakanjakosektorin tavoite –50 % vuoteen 2030 mennessä on vaarantunut.
- Ilmastolain vuoden 2035 kansallista hiilineutraaliustavoitetta ei saavuteta maankäyttösektorin riittämättömien toimien vuoksi.
Nykyisillä politiikkatoimilla ei saavuteta EU:n vuoden 2030 velvoitteita taakanjako- ja maankäyttösektoreille ilman ostoyksiköiden hankkimista muista jäsenmaista. Suomen alijäämä maankäyttösektorilla tulee kuitenkin olemaan niin suuri, ettei sellaisten ostoyksiköiden määrien ostaminen ole uskottavaa tilanteessa, jossa niiden saatavuudesta ja hinnasta ei ole tietoa. Samaan aikaan maankäyttösektorin hyvittämättä jääneen alijäämän kaatuminen edes osittain taakanjakosetorin lisäpäästöksi vuosille 2026–2030 johtaa Suomen kannalta mahdottomaan päästövähennystilanteeseen.
Ilman kotimaisen hakkuutason maltillistamista Suomi ei ole pääsemässä myöskään EU:n maankäyttösektorin toisen velvoitekauden (2026–2030) tavoitteisiin, vaikka muissa maankäyttöluokissa edettäisiin hyvin. Vuosikertomuksen KEITO-nykytoimiskenaariossa hakkuiden odotetaan vähenemisen sijaan kasvavan. (Tämä on myös energia- ja ilmastostrategialuonnoksen politiikkatoimiskenaarion lähtökohta.) Taakanjakosektorin kumulatiivisessa päästökehityksessä on epävarmuuksia ilman maankäyttösektorin vaikutustakin eikä nykyisillä toimilla päästä vuoden 2030 EU-velvoitteen tavoitteeseen. Tilanteen takia Suomen pitäisi selvästi lisätä taakanjakosektorin päästövähennystoimia. Todettakoon tässä yhteydessä, että keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaluonnoksen (KAISU3) sisältämät lisätoimet taakanjakosektorilla ovat tarpeeseen nähden riittämättömiä.
Suomen vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite on vailla selvää strategiaa sen saavuttamiseksi. Nykyisellä hakkuutasolla on mahdotonta päästä hiilineutraaliustavoitteen edellyttämiin nettonielutasoihin, vaikka maankäyttösektorin muissa maankäyttöluokissa onnistuttaisiin vähentämään päästöjä ja vahvistamaan nieluja täysimääräisesti ennen vuotta 2035. Ilmastopaneelin muistiossa ja raportissa esitellään keinoja, joilla kansallinen hiilineutraaliustavoite 2035 voidaan saavuttaa ja joilla voidaan pienentää maankäyttösektorin nielukuilua.
Teknologisten nielujen toteutumiseen liittyy epävarmuuksia
Ilmastovuosikertomuksessa käytetyssä politiikkatoimiskenaariossa ilmastolain vuosien 2030 ja 2040 tavoitteiden saavuttamisessa lasketaan riittävien teknologisten nielujen varaan. Niiden toteutumiseen liittyy suuria epävarmuuksia, joten yhteiskunnan tulee tukea teknologisten nielujen kehittämistä samalla kun päästöjä vähennetään riittävästi. Teknologisten nielujen aikaansaaminen on nykyisellään verraten kallista, edellyttäisi huomattavia taloudellisia kannusteita, ja siihen varattua alun perinkin alhaista rahoitusta on syksyllä 2025 leikattu. Jos tavoitteiden saavuttamisessa nojataan teknologisiin nieluihin, niiden edistämisen tilannetta olisi perusteltua avata myös ilmastovuosikertomuksessa. Investointisuunnitelmien osalta on päästävä ripeästi liikkeelle, jotta teknologisista nieluista saadaan apua ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Hankkeilla on pitkä valmisteluaika, jopa 6–7 vuotta.
Ilmastopaneelin lausunto on kokonaisuudessaan luettavissa pdf-tiedostona. Siirry tiedostoon sivun ylälaidasta (esikatsele uudella välilehdellä tai lataa pdf-tiedosto).