Tähän raporttiin on koostettu ajantasaista tutkimustietoa maatalouden, metsätalouden ja maankäytön (AFOLU) päästövähennysmahdollisuuksista, niiden kustannuksista ja toimeenpanoon vaadittavista ohjauskeinoista Suomessa.
Päästövähennyksiä tarkastellaan suhteessa Suomen kansalliseen hiilineutraaliustavoitteeseen ja Euroopan unionin ilmastotavoitteisiin. Viime vuosina maa- ja metsätalouden sekä maankäytön kasvihuonekaasupäästöt eivät ole vähentyneet asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Viimeisimmän inventaarion mukaan näiden maatalous- ja maankäyttösektoreilla syntyneiden päästöjen osuus Suomen kokonaispäästöistä oli 33 prosenttia, yhteensä 16,2 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (Mt CO2-ekv.).
Tämä synteesiraportti arvioi AFOLU-sektorin merkittävimmiksi ja kustannusvaikutuksiltaan parhaiksi päästövähennyskeinoiksi turvepeltojen vettämisen ja metsäkadon hillitsemisen. Parhaita hiilivarastoa vahvistavia keinoja ovat puolestaan metsien kiertoajan pidentäminen, harvennushakkuiden lieventäminen ja turvemailla avohakkuiden välttäminen ja siirtyminen jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen. Raportin luvussa 16 esitellään vaihtoehtoisia ohjauskeinopaketteja eli toteutuspolkuja näiden merkittävien päästövähennysten toimeenpanoon.
Turvepeltojen vettämiseen tarvitaan investointeja, joihin voidaan kannustaa tulosperusteisilla tuilla. Päästövähennystoimien perusteella maksettavat tuet lisäisivät myös maanomistajien valmiuksia osallistua vapaaehtoisille hiilimarkkinoille. Ympäröivät ojat voivat estää vedenpinnan nostoa ja siksi toimien suunnittelu valuma-aluetasolla takaa kustannusvaikuttavuutta.
Metsäkatoa hillitsemällä voidaan vähentää päästöjä, jotka koostuvat metsien hiilivaraston ja hiilinielun menetyksestä sekä maankäytön muutoksen jälkeen lisääntyvistä maaperän päästöistä. Riittävän korkea maankäytön muutosmaksu hillitsisi uusien turvepeltojen raivausta ja keräisi metsäkatoa aiheuttavista rakennushankkeista tuloja valtiolle.
Metsätaloudessa kustannusvaikuttavinta on vahvistaa viime vuosikymmenen aikana olemattomiin heikentynyttä hiilinielua metsän kiertoaikoja pidentämällä ja harvennushakkuita lieventämällä. Nämä toimet voivat olla joillekin metsänomistajille jopa taloudellisesti kannattavampia kuin nykyisenkaltainen metsänhoito.
Maatalouden ja maankäyttösektorin ilmastotoimia vauhdittamaan tarvitaan lähivuosina mittavia muutoksia kansalliseen ja EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan, tukien kohdentamiseen, päästöjen ja nielujen hinnoitteluun ja markkinoihin sekä neuvontaan ja koulutukseen. Erityisesti toimintaa laajasti ja nopeasti muuttavat taloudelliset ohjauskeinot ovat tarpeen, jotta vuosille 2030 ja 2035 asetetut sekä vuosille 2040 ja 2050 asetettavat ilmastotavoitteet saavutetaan kustannustehokkaasti.
Tukia tulee muuttaa siten, että ilmastolle haitallinen toiminta rajataan tukien ulkopuolelle ja ilmastoperusteisia tukia lisätään tulosperusteisesti. Ilmastotoimen vaikuttavuus voi jäädä olemattomaksi, jos samaan aikaan tukipolitiikka ohjaa toimijoiden valintoja päästöjä lisäävään tai nieluja heikentävään suuntaan.
AFOLU-sektorin ilmastotoimet luovat myös ansaintamahdollisuuksia sekä valtiolle että maanomistajille. Kustannuksia tarkasteltaessa on huomattava, että monet maankäyttösektorin toimet tukevat samanaikaisesti ilmastotavoitteita, luonnon monimuotoisuutta ja vesiensuojelua.
