Ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuus -hankkeessa toteutetun kyselytutkimuksen avulla selvitettiin kansalaisten näkemyksiä Suomen ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuudesta yleisellä tasolla sekä jako-oikeudenmukaisuuden, menettelytapojen oikeudenmukaisuuden ja hyvittävän oikeudenmukaisuuden näkökulmista. Tarkastelu tehtiin sekä alueellisesta että haavoittuvuuteen vaikuttavien tekijöiden näkökulmasta. Aineisto kerättiin sähköisenä kyselynä kesäkuussa 2022. Kyselyyn vastasi 1487 henkilöä kolmelta valitulta tutkimusalueelta: Helsingistä, Pohjois-Pohjanmaalta ja Varsinais-Suomesta. Aineisto edustaa näiden kolmen tutkimusalueen aikuisväestöä asuinaluetyypin, sukupuolen ja iän suhteen. Suljettuja ja avoimia kysymyksiä sisältävän kyselyn vastaukset analysoitiin käyttäen määrällisiä, laadullisia ja paikkatietomenetelmiä.
Kokonaisuudessaan vastaajat arvioivat Suomen nykyisen ilmastopolitiikan keskinkertaisen oikeudenmukaiseksi. Toisten mielestä ilmastopolitiikka on liian kunnianhimoista, ja toisten mielestä sen pitäisi olla kunnianhimoisempaa. Enemmistö piti kuitenkin oikeudenmukaisena, että pyrittäisiin nykyistä ripeämpiin hillintätoimiin. Vastauksissa havaittiin tilastollisesti merkitseviä eroja erilaisten vastaajaryhmien välillä. Suurimmat erot löytyivät eri alueiden välillä niin yleisessä oikeudenmukaisuuden kokemuksessa kuin ilmastopolitiikan vaikutusten jakautumisen ja ilmastopolitiikkaan osallistumisen suhteen. Eroja koetussa oikeudenmukaisuudessa löytyi myös itsearvioidun taloudellisen tilanteen ja poliittisen suuntauksen suhteen. Oikeudenmukaisimpana ilmastopolitiikan kokivat kaupungissa asuvat, korkeasti koulutetut ja poliittisesti vasemmalle sijoittuvat vastaajat.
Ilmastopolitiikan jako-oikeudenmukaisuuden kohdalla suurin osa vastaajista piti oikeudenmukaisena, että hillintätoimien aiheuttamaa taloudellista ja alueellista eriarvoistumista vähennetään. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus oli yleisintä niiden väittämien kohdalla, joissa viitattiin hillintätoimien myötä lisääntyviin kotitalouksien kustannuksiin. Toisaalta vähemmistö vastaajista piti
epäoikeudenmukaisena, että eniten saastuttavat maat ottaisivat päävastuun ilmastopäästöjen hillitsemisen kustannuksista tai että Suomi vähentäisi päästöjään riippumatta muiden maiden toimista. Myös tunnustavan oikeudenmukaisuuden kohdalla vastaajien enemmistö koki, että eri ryhmien ja äänettömien tahojen (kuten eläinten, luonnon tai tulevien sukupolvien) erityistarpeet tulee ottaa huomioon. Jako- ja tunnustavan oikeudenmukaisuuden ulottuvuudesta poiketen menettelytapojen oikeudenmukaisuutta arvioivat vastaukset olivat jakautuneempia: korkeintaan vain noin puolet vastaajista oli niitä koskevien väittämien kanssa ainakin jokseenkin samaa mieltä ja erimielisiä oli väittämästä riippuen vajaa kolmasosa tai jopa yli puolet. Eri ulottuvuuksia koskevien vastausten erot johtuvat todennäköisesti siitä, että kahden ensimmäisen oikeudenmukaisuuden ulottuvuuden väittämät liittyivät siihen, minkälaista Suomen ilmastopolitiikan tulisi olla, kun taas menettelytapoja mittaavat väittämät kuvasivat Suomen ilmastopolitiikkaa tällä hetkellä. Tulokset osoittavat, että valtaosa kansalaisista hyväksyy ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuuden periaatteet, mutta näkemykset oikeudenmukaisuuden toteutumisesta Suomen ilmastopolitiikassa ovat jakautuneita.
Harvaan asutulla seudulla asuminen näyttäisi olevan jako-oikeudenmukaisuuden kannalta eniten haavoittuvuuden kokemuksia lisäävä tekijä, erityisesti liittyen kokemuksiin liikkumismahdollisuuksien kapenemisesta. Koulutustausta sen sijaan oli yhteydessä koettuihin osallistumismahdollisuuksiin: korkeimmin koulutetut kokivat osallistumismahdollisuutensa muita paremmiksi. Suomalaisten osallistuminen ilmastopolitiikkaan on heikkoa: lähes 40 prosenttia ei ole koskaan osallistunut siihen millään tavalla. Tietoa osallistumismahdollisuuksista koettiin olevan melko huonosti saatavilla, eikä osallistumisella koettu olevan paljon vaikutusta. Korkeasti koulutetut vastaajat kokivat osallistumismahdollisuutensa muita paremmiksi. Helsinkiläiset kokivat osallistuneensa ilmastopolitiikkaan aktiivisemmin kuin muut.
Tutkimuksen perusteella vastaajien yleinen tietämys ilmastopolitiikasta oli keskimäärin heikkoa, eikä ilmastopolitiikkaan liittyviä toimia tai käsitteitä tunnettu hyvin. Tietämyksessä oli alueellisia eroja: Helsingissä asuvien tietämys oli muita parempi. Ilmastopolitiikan tietämyksen ja oikeudenmukaisuuden kokemuksen välillä havaittiin yhteys: ilmastopolitiikasta enemmän tietävät kokivat ilmastopolitiikan oikeudenmukaisemmaksi.
Kyselyllä ei yrityksestä huolimatta tavoitettu riittävästi kielivähemmistöjä. Ilmastopolitiikan suunnittelussa tulisi pohtia keinoja saada ääni kuuluviin niistäkin ryhmistä, joita on hankalampi tavoittaa.