Tässä raportissa selvitetään Suomen mahdollisuuksia ilmastotehokkaaseen maataloustuotantoon. Ilmastotehokkaalla maataloudella tarkoitetaan tuotantoa, joka vähentää kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi heikentämättä ruoantuotannon omavaraisuutta. Samalla se vastaa kasvavaan kasvipohjaisen ruoan kysyntään, toimii nykyistä pienemmällä määrällä ulkomaisia lannoitteita ja muita tuotantopanoksia, sietää paremmin epäedullisia markkina- ja sääolosuhteita sekä sopeutuu paremmin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.
Tutkimuskirjallisuuden perusteella vaikuttavimmat keinot ilmastotehokkaan maatalouden saavuttamiseksi ovat ruokavaliomuutokset, turvemaiden päästöjen vähentäminen ja kivennäismaiden hiilensidonta, solumaatalous sekä ruokateollisuuden vastuullisuusohjelmat.
Raportissa kuvataan jo havaittuja ruokavaliomuutoksia ja mallinnetaan ravitsemussuositusten mukaisten muutosten heijastumista tulevaisuuden kasvipainotteisempiin ruokavalioihin neljässä skenaariossa vuosille 2035 ja 2050. Lisäksi arvioidaan ruokavalioskenaarioiden ravitsemuksellista riittävyyttä, muutosvauhdin realistisuutta sekä ruokavaliomuutosten esteitä ja ajureita. Osana analyysia tarkastellaan suomalaisen ruokateollisuuden vastuullisuusohjelmia, päästövähennystoimissa edistymistä sekä tulevaisuuden mahdollisuuksia. Solumaatalouden kehitysnäkymiä arvioidaan kirjallisuuden ja aiempien selvitysten pohjalta. Peltomaiden käsittelymuutosten tarjoamia päästövähennys- ja hiilensidontamahdollisuuksia tarkastellaan erityisesti hiiliviljelyn ja turvepeltojen vettämisen näkökulmista. Lopuksi analysoidaan skenaariotyön avulla erilaisia kehityspolkuja Suomen maataloudelle vuoteen 2055 saakka. Skenaarioanalyysi täydentää aiempia selvityksiä erityisesti ruokavaliomuutosten, tuottavuuden kehityksen, kysynnän ja politiikkaohjauksen muutosten sekä viennin mahdollisuuksien osalta.
Skenaariotyön pohjalta voidaan todeta, että Suomen maatalouden päästöt vähenevät eniten, varmimmin, nopeimmin ja ilman, että ruoan omavaraisuus ja huoltovarmuus heikkenevät, jos
- turvepeltojen päästöjä vähennetään laajasti
- ruokavaliot muuttuvat merkittävästi kasvipainotteisemmiksi
- kotieläintuotanto vähenee ja kasvituotteiden tuotanto kasvaa kulutusta vastaavasti
- maatalouden tuotantotavat muuttuvat vähäpäästöisemmiksi ja maaperän hiilipitoisuutta edistäviksi
- kivennäismaalajin peltojen hiilisyötettä lisätään monin eri keinoin
- maatalouden fossiilisen energian käyttö vähenee.
Analyysien perusteella ravitsemussuositusten mukaiset kasvipainotteiset ruokavaliot mahdollistavat suuret maatalouden päästövähennykset ja tukevat samalla kansanterveyttä. Lisäksi peltomaiden käsittelyn muutoksilla voidaan saavuttaa huomattavia päästövähennyksiä, hiilinieluja ja yhteishyötyjä. Ruokateollisuudella nähdään olevan tärkeä rooli ilmastotehokkaan ruoantuotannon kehittämisessä. Pidemmällä tulevaisuudessa solumaatalouden yleistymisellä arvioidaan voivan vapauttaa peltoalaa ja mahdollistaa esimerkiksi hiilinielun merkittävän kasvattamisen. Edellä mainitut muutokset edistävät myös sopeutumista ilmastonmuutokseen.
Yhteenvetona todetaan, että ilmastotehokkaan maatalouden saavuttaminen edellyttää ruokajärjestelmän läpileikkaavaa muutosta ja edistymistä kaikilla tässä raportissa tunnistetuilla osa alueilla. Näiden toimien toteuttaminen vaatii maataloustukien uudelleensuuntaamista ja kannusteiden vahvistamista. Lisäksi tarvitaan päästöjen hinnoittelua ja viljelijöiden pääsyä vapaaehtoisille hiili- ja luontoarvomarkkinoille.