Taustaa
Energia- ja ilmastostrategia on energia- ja ilmastopolitiikan toimeenpanoa ohjaava asiakirja. Vaikkei se ole osa kansallisen ilmastolain (423/2022) mukaista ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää, käytännöksi on muodostunut, että kukin hallitus valmistelee kaudellaan energia- ja ilmastopoliittisen strategian. Strategia toimii tyypillisesti pohjana Euroopan unionin hallintomalliasetuksen mukaiselle kansalliselle integroidulle energia- ja ilmastosuunnitelmalle (National Integrated Energy and Climate Plan, NECP).
Energia- ja ilmastostrategiassa linjataan päästövähennystoimista, jotka vaikuttavat päästökauppaan kuuluvan teollisuuden ja energiantuotannon päästöihin. Myös maankäyttösektorin ilmastotoimet on sisällytetty energia- ja ilmastostrategiaan ja niiden valmistelua koordinoi maa- ja metsätalousministeriö. Strategian arviot perustuvat Kansallisen energia- ja ilmastopolitiikan uudet toimet ja -skenaariot (KEITO) -hankeyhteistyön mallinnuksiin ja analyyseihin. KEITO-hankeyhteistyö on Suomen ympäristökeskuksen (Syke) koordinoiman EU REPower-CEST -hankkeen ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) REPower-hankkeen välinen yhteistyö. Energia- ja ilmastostrategiaa on valmisteltu samanaikaisesti ympäristöministeriön valmisteleman taakanjakosektorin Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (KAISU3) kanssa, jossa hyödynnetään niin ikään KEITO-hankeyhteistyön skenaarioita.
Energia- ja ilmastostrategian toimenpiteineen on tarkoitus viitoittaa osaltaan Suomen päästövähennyspolkua kohti EU-velvoitteiden ja kansallisen ilmastolain tavoitteiden saavuttamista. Ilmastolain mukaisesti Suomen tavoitteena on vähentää taakanjako- ja päästökauppasektorin yhteispäästöjä 60 prosenttia vuoteen 2030 ja 80 prosenttia vuoteen 2040 mennessä (vrt. vuoden 1990 taso) sekä saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. EU:n 2030 ilmastotavoitteista ja -sääntelystä energia- ja ilmastostrategiaan vaikuttavat erityisesti uusiutuvan energian direktiivi (RED III), energiatehokkuusdirektiivi sekä taakanjako- ja LULUCF-asetusten velvoitteet.
Suomen ilmastopaneelin näkemykset
Suomen ilmastopaneeli kiittää mahdollisuudesta lausua energia- ja ilmastostrategian luonnoksesta (myöhemmin EIS-luonnos). Ilmastopaneeli esittää lausunnossa huomioitaan EIS-luonnoksen ja siihen sisältyvän päästövelan lyhentämisohjelman (ks. EIS-luonnos, liite 1) linjauksista sekä toimenpidekokonaisuuden riittävyydestä ja vaikutusarviosta. Ilmastopaneeli keskittyy lausunnossaan erityisesti EIS-luonnoksen ilmastoulottuvuuksiin ja lausuu luonnoksesta ensisijaisesti ilmastotavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta.
Ilmastopaneelin pääviestit
- Yleisarvionaan Ilmastopaneeli katsoo, että EIS-luonnoksen toimenpidekokonaisuus on täysin riittämätön kansallisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi ja maankäyttösektorin EU-velvoitteiden täyttämiseksi. Maankäyttösektorin EU-velvoitteen mittava laiminlyönti vuosina 2021–2025 uhkaa myös taakanjakosektorin velvoitteiden täyttämistä.
- Energia- ja ilmastostrategian tulisi linjata strategisemmin ja selväsanaisemmin Suomen ilmastolain ja EU-velvoitteiden mukaista ilmastopolitiikkaa sekä esittää toimet, joilla tunnistetut päästökuilut aiotaan kuroa umpeen.
- EIS-luonnoksen arvion mukaan kansallisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttäisi lisäpäästövähennyksiä ja -poistumia noin 34 Mt CO2-ekv. edestä vuonna 2035. On huomiota herättävää, että energia- ja ilmastostrategiassa näin mittava toimenpidevaje ja päästövähennyskuilu otetaan annettuna eikä korjaavia toimia esitetä uskottavasti.
- Päästökauppasektorin päästöt näyttävät kehittyvän ilmastolain edellyttämällä tavalla, kun mennään kohti vuosia 2030 ja 2040. Puhdas energiantuotanto, teollisuus ja niihin liittyvä investointiympäristö nähdään EIS-luonnoksessa asianmukaisesti Suomen taloudellisen kasvun mahdollistajina. EIS-luonnoksessa ei kuitenkaan tuoda esiin riskiä, joka syntyy puhtaan siirtymän ja metsien käytön välisestä kytköksestä: metsänielujen pienentyminen muodostaa uhan etenkin biopohjaisen hiilidioksidin liiketoimintamahdollisuuksille tulevaisuudessa, jos metsäbiomassan käyttö Suomessa näyttäytyy jatkossa kestämättömänä EU:n raaka-aineen kestävyyskriteereillä tarkasteltuna.
- Ilmastopaneeli tunnistaa EIS-luonnoksen ja päästövelan lyhentämisohjelman erityisenä heikkoutena maankäyttösektorin riittämättömän toimenpidekokonaisuuden. Metsien osalta ehdotettujen toimenpiteiden todellinen vaikuttavuus jää epäselväksi. Maankäyttösektorin ohjaus perustuu vanhentuneeseen tilannekuvaan eikä vastaa nykytilannetta, jossa metsämaa on muuttunut nielusta päästölähteeksi.
- Energia- ja ilmastostrategiassa tulisi huomioida nykyistä selkeämmin maankäyttösektorin ja taakanjakosektorin yhteys EU-sääntelyssä, jonka valossa maankäyttösektorin ensimmäisen velvoitekauden alijäämä asettaa kyseenalaiseksi myös taakanjakosektorin toimenpidekokonaisuuden riittävyyden, jota Ilmastopaneeli kommentoi seikkaperäisemmin KAISU3-luonnoksen lausunnossaan. Vaikuttaa siltä, että myös EIS-luonnoksessa nojaudutaan osittain odotusarvoon, että maankäyttösektorin velvoitteiden laiminlyönti tai siitä aiheutuvat taloudelliset seuraamukset eivät heijastuisi nykyisen EU-sääntelyn mukaisesti taakanjakosektorille.
- Politiikkajohdonmukaisuus tulisi ottaa energia- ja ilmastostrategian jatkotyöstämisen ohjenuoraksi. Politiikkakoherenssi on ilmasto- ja energiapolitiikan uskottavuuden, kustannustehokkuuden ja vaikuttavuuden edellytys. Ilman johdonmukaisuutta eri politiikkasektoreiden ja suunnitelmien välillä on riskinä, että toimet jäävät tehottomiksi, riittämättömiksi tai pahimmillaan vesittävät toisiaan.
Ilmastopaneelin lausunto on kokonaisuudessaan luettavissa pdf-tiedostona. Siirry tiedostoon sivun ylälaidasta (esikatsele uudella välilehdellä tai lataa pdf-tiedosto).