Taustaa
Valtioneuvoston selonteossa kuvataan Suomen nykytilannetta Agenda2030-toimintaohjelman edistymisessä. Selonteko esittelee toimenpiteet, joilla hallitus vaikuttaa kunkin 17 kestävän kehityksen tavoitteen tilaan. Lisäksi selonteossa kuvataan toimeenpanon seurannan ja arvioinnin mekanismeja.
Suomen ilmastopaneeli kiittää mahdollisuudesta lausua selonteosta ja keskittää tässä lausunnossa huomionsa erityisesti paneelin mandaatin ja asiantuntemuksen kannalta keskeisimpään kestävän kehityksen tavoitteeseen Ilmastotekoja (SDG 13). Ilmastopaneeli lausuu lyhyesti myös puhtaaseen energiaan (SDG 7), kestävään kulutukseen (SDG 12) sekä maanpäälliseen elämään (SDG 15) liittyvistä kestävän kehityksen tavoitteista ja selonteossa eritellyistä toimenpiteistä, jotka kytkeytyvät erityisen läheisesti ilmastokysymyksiin. Lopuksi Ilmastopaneeli lausuu tulevaisuusvaliokunnan pyynnön mukaisesti myös valiokunnan edellisen mietinnön kannanottoehdotuksista ja erityisen vaikuttavista kestävän kehityksen kysymyksistä.
Kuten selonteossakin todetaan, tuoreimman YK:n kestävän kehityksen arviointiraportin1 mukaan Suomi on kansainvälisesti pisimmällä kestävän kehityksen tavoitteiden edistämisessä. Kärkisijastaan huolimatta Suomella on merkittäviä haasteita kestävän kehityksen ekologisen ulottuvuuden tavoitteiden saavuttamisessa. Myös rajat ylittävien, kielteisten ulkoisvaikutusten osalta Suomen haasteet liittyvät kasvihuonekaasupäästöihin ja luonnonvarojen käyttöön, joilla on myös maaperään ja luonnon monimuotoisuuteen liittyviä vaikutuksia.
Suomen ilmastopaneelin näkemykset
SDG 13: Ilmastopolitiikan suunnitelmat
Selonteossa todetaan, että ”ilmastolaissa määritelty kansallinen ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmä varmistaa, että ilmastopolitiikka on johdonmukaista ja pitkän aikavälin näkökulmaan perustuvaa”. Ilmastopaneeli täydentää, ettei ilmastolaissa määritelty ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmä yksinään riitä varmistamaan ilmastopolitiikan pitäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta, vaan varmistaminen edellyttää paitsi sisällöllisesti johdonmukaisia ilmastopolitiikan suunnitelmia, myös suunnitelmissa linjattujen päästövähennystoimien johdonmukaista toteuttamista. Hallituksella on ilmastolain mukainen velvoite seurata lain mukaisten ilmastosuunnitelmien toteutumista, päättää tarvittaessa lisätoimista sekä muuttaa ilmastosuunnitelmia. Suunnitelmien ajantasaisuuteen ja johdonmukaisuuteen liittyen Ilmastopaneeli esittää huolensa myös rahoituksen riittävyydestä: Ilmastovuosikertomus 2024 toteaa yksiselitteisesti, ettei ilmastolain mukaisten suunnitelmien toimeenpanoon ei ole ohjattu tarvittavia resursseja. Ilmastopaneeli peräänkuuluttaa hallituksen arviota siitä, miten suunniteltu rahoitus riittää turvaamaan suunnitelmien asianmukaisen toimeenpanon sekä tältä osin kestävän kehityksen 13 tavoitteen edistymisen.
Ilmastopolitiikan suunnitelmista jatkaen selonteossa todetaan, että ”hallitus päivittää ilmastolain mukaiset ilmastopolitiikan suunnitelmat ja muut keskeiset ilmastopolitiikkaa ohjaavat strategiat vastaamaan Suomen EU-velvoitteita ja ilmastolain tavoitetta hiilineutraaliudesta”. Sekä EU-velvoitteiden että kansallisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen näkökulmasta Ilmastopaneeli korostaa maankäyttösektorin merkitystä. Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma MISU lukeutuu ilmastolain suunnittelujärjestelmän mukaisiin suunnitelmiin, mutta suunnitelmaa ei olla tiettävästi päivittämässä tällä hallituskaudella. Mikäli hallitus tavoittelee selonteossa esitetyn mukaisesti olennaisten ilmastopolitiikan suunnitelmien päivittämistä kansallisiin tavoitteisiin ja kansainvälisiin velvoitteisiin vastaaviksi, ei MISUa voida Ilmastopaneelin näkemyksen mukaan tässä tarkastelussa sivuuttaa.
Ilmastolain suunnitelmien osalta Ilmastopaneeli toistaa myös kriittisen kantansa kuntien ilmastosuunnitelmavelvoitteen poistamisesta. Kuten lausuttavassa selonteossa todetaan, kaupungit ja kunnat ovat keskeisiä toimijoita ilmastonmuutoksen hillinnässä paikallisella tasolla. Kunnat vaikuttavat suorasti ja epäsuorasti alueensa eri toimijoiden edellytyksiin vähentää kasvihuonekaasupäästöjään. Tästä näkökulmasta selonteossakin esiin nostettu ilmastolain muutos kuntien ilmastosuunnitelmavelvoitteen poistamiseksi näyttäytyy todella ristiriitaisena ja epäjohdonmukaisena.
Agenda2030-toimintohjelmalle keskeisen Leave no-one behind -periaatteen hengessä selonteossa todetaan, että “ilmastotoimet toteutetaan taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja alueellisesti kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla”. Oikeudenmukaisuusvaikutusten arviointi onkin myös nykyisen ilmastolain edellyttämä osa ilmastopoliittista suunnitelmatyötä ja seurantaa. Ilmastopaneeli toteaa, että ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuusvaikutusten arviointi edellyttää politiikkakokonaisuuksien kattavaa, kokonaisvaltaista tarkastelua, jossa huomioidaan myös sektoreiden välinen kytkeytyneisyys sekä alueelliset ja ajalliset skaalat.3 Ilmastotoimien oikeudenmukaisuus, kustannustehokkuus ja päästövähennysvaikutus eivät ole toisiaan poissulkevia osatekijöitä, vaan huolellisella suunnittelulla politiikkatoimet voivat olla paitsi oikeudenmukaisia, myös päästövähennysvaikutukseltaan tehokkaita.
SDG 13: Maankäyttösektorin nielu- ja päästökehitys
Kuten selonteossakin esitetään, Suomen edistyminen kansallisissa ja kansainvälisissä päästövähennystavoitteissa ja -velvoitteissa on perustunut monilta osin olettamaan maankäyttösektorin vakaasta hiilinielusta. Ilmastopaneeli painottaa, ettei maankäyttösektorin muuttuminen päästölähteeksi ei ole satunnaisia vuosia luonnehtiva poikkeustila, vaan viimeisin kasvihuonekaasuinventaario4 täsmentyneine laskentaperusteineen osoittaa maankäyttösektorin kääntyneen päästölähteeksi systemaattisesti vuosina 2018–2023. Heikentymisen voidaan olettaa jatkuvan ilman merkittäviä maankäyttösektorin ilmastotoimia, mikä edelleen alleviivaa maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman päivitystarvetta pikaisesti tällä hallituskaudella.
Selonteon tilannekuva maankäyttösektorin heikentyneestä nielukehityksestä on oikean suuntainen, mutta ei vastaa tuoreiden tilastotietojen ja Ilmastopaneelin käsitystä tilanteen vakavuudesta. Maankäyttösektorin tämänhetkinen tilanne ei vain vaikeuta, vaan tekee LULUCF-asetuksen mukaisen velvoitteen saavuttamisen käytännössä mahdottomaksi kuluvalla velvoitekaudella 2021–2025. Myös seuraavaan velvoitekauden 2026–2030 tavoitteiden saavuttaminen näyttää nykytietojen valossa todella haastavalta ilman selvää hakkuiden vähentämistä nykytasosta. Selonteko ei anna Ilmastopaneelin näkemyksen mukaan riittävän realistista kuvaa velvoitteen täyttämisen edellyttämistä toimista. Ilmastopaneeli suhtautuu kriittisesti ajatukseen siitä, että maankäyttösektorin heikentyneeseen tilanteeseen olisi mahdollista vastata tilanteen edellyttämällä vakavuudella ilman maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman päivittämistä ja johdonmukaista toimeenpanoa.
SDG 13: Suomen toimia tavoitteen edistämiseksi kansainvälisesti
Kansainvälisen vastuun näkökulmasta Ilmastopaneeli nostaa esiin myös Pariisin sopimuksen tavoitteet ja globaalin hiilibudjetin jakoon liittyvät oikeudenmukaisuusperiaatteet. Ilmastopaneeli on selvittänyt Suomen globaalisti oikeudenmukaista osuutta jäljellä olevasta hiilibudjetista5, ja tarkastelun valossa Suomen nykyinen hiilineutraaliustavoite 2035 on linjassa maksukykyyn perustuvan oikeudenmukaisuusperiaatteen ja Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitteen kanssa. Nykyisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttää johdonmukaista ja nopeaa ilmastotoimien toteuttamista kaikilla ilmastopolitiikan sektoreilla, mukaan lukien maankäyttösektorin nettonielun vahvistamisen saralla. Tämänkaltainen lähestymistapa alleviivaa kansallisten tavoitteiden ja ilmastopolitiikan toimeenpanon erottamatonta kytköstä globaaliin vastuunkantoon.
Suomi toteuttaa osana Euroopan unionia Pariisin sopimuksen mukaista EU:n ja sen jäsenmaiden kansallisesti määriteltyä panosta (NDC, nationally determined contribution), joka tänä vuonna päivitetään kattamaan aikajänne vuoteen 2035. Nykyinen NDC on linjassa EU:n vuoden 20230 ilmastotavoitteen (55-valmiuspaketin) kanssa. EU:n vuoden 2030 ilmastotavoitteen jäsenmaakohtaiset velvoitteet Suomi on sopinut muiden jäsenmaiden kanssa. Suomen maankäyttösektorin nykytilanne ja sen näköpiirissä oleva kehitys ei ole linjassa Suomen maakohtaisen velvoitteen kanssa, eli Suomi ei ole tältäkään osin toteuttamassa kansainvälisesti SDG13-tavoitettaan.
Ilmastopaneeli lausuu lyhyesti myös puhtaaseen energiaan (SDG 7), kestävään kulutukseen (SDG 12) sekä maanpäälliseen elämään (SDG 15) liittyvistä kestävän kehityksen tavoitteista ja selonteossa eritellyistä toimenpiteistä. Lue lisää pdf-lausunnosta.