Metsien käyttöön kohdistuu monia odotuksia. Metsillä on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä, koska sitomalla hiilidioksidia ilmakehästä ne voivat toimia luonnon hiilinieluna ja hiilivarastona. Lisäksi metsät ovat keskeinen elinympäristö Suomen eliölajistolle. Ekologisten arvojen ohella metsillä on huomattavia taloudellisia ja sosiaalisia merkityksiä. Ne tarjoavat puunmyyntituloja, työllisyyttä, virkistysmahdollisuuksia ja terveyshyötyjä.
Tässä raportissa keskitytään metsiin ilmasto- ja luontonäkökulmasta. Raportin tavoitteena on arvioida, miten metsien käytön kokonaishiilitase ja luonnon monimuotoisuudelle tärkeät ominaispiirteet kehittyvät tulevien 50 vuoden aikana, kun tarkastellaan suojelupinta-alan muutosten ja talousmetsien eri hakkuumäärien yhdistelmiä. Skenaarioissa tarkastellut talousmetsien hakkuumäärät ovat 60, 70 tai 80 miljoonaa kuutiometriä (Mm3) vuodessa. Metsämaan metsien tiukasti suojeltua pinta-alaa vaihdeltiin skenaarioissa seuraavasti: 1) suojelupinta-alaa ei lisätty alkutilanteesta, 2) suojelupinta-alaa kasvatettiin Etelä- ja Keski-Suomessa 10 prosenttiin (Pohjois-Suomessa pinta-ala oli jo yli 10 prosenttia alkutilanteessa), tai 3) suojelupinta-alaa kasvatettiin 20 prosenttiin kaikilla kolmella alueella. Raportissa analysoidaan myös Suomea sitovien ilmastovelvoitteiden ja -tavoitteiden toteutumista.
Skenaariotarkastelu perustui Monsu-nimiseen simulointi- ja optimointimalliin. Mallissa ilmastovaikutuksia tarkasteltiin koko Suomen talousmetsien metsämaalla. Vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden – lahopuun, järeiden puiden ja lehtipuun – määrään tarkasteltiin lisäksi alueellisesti Etelä-, Keski- ja Pohjois-Suomessa. Mallilaskelmat rajattiin talousmetsien metsämaihin, eli kitumaat ja joutomaat tai jo aiemmin suojellut alueet eivät sisältyneet tarkasteluun. Raportissa esitetyt tulokset eivät kuvaa metsien todellista kehitystä tarkasti, vaan ne luonnehtivat metsien hiilitaseiden ja luonnon monimuotoisuuden kehittymistä valituissa tarkastelutilanteissa. Skenaariotarkasteluihin sisältyy aina epävarmuuksia liittyen rajauksiin, muuttujien valintaan ja oletuksiin.
Skenaariotarkastelun hakkuutasoista matalin eli 60 Mm3 vuodessa ja mahdollisesti sitä jonkin verran korkeampi hakkuutaso mahdollistaa samanaikaisesti sekä ilmastotavoitteiden saavuttamisen että luonnon monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden määrän lisäämisen talousmetsien metsämaalla. Hakkuutaso 70 Mm3 vuodessa mahdollistaa metsien kokonaishiilitaseen säilyttämisen selvänä nieluna, mutta se ei riitä maankäyttösektorin vuoden 2030 EU-velvoitteen täyttämiseen. Samalla myös kansallisen ilmastolain mukaisesta vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteesta jäädään kauas. Jos hakkuutasoa ei lasketa tilanteessa, jossa suojelualueita laajennetaan, 70 Mm3:n vuotuiset hakkuut kasvattavat hakkuupainetta talouskäyttöön jäävissä metsissä, mikä heikentää pitkän aikavälin nielukehitystä. Samalla reilun 60 Mm3 vuotuisten hakkuiden mahdollistama luonnon monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden suotuisa kehitys talouskäytössä olevissa metsissä pysähtyy tai alkaa heiketä. Hakkuiden kasvattaminen 80 Mm3:iin vuodessa olisi ristiriidassa lyhyellä aikavälillä ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamisen kanssa sekä olisi pidemmällä aikavälillä ilmastotoimien ja luontotavoitteiden saavuttamisen kannalta haitallinen.
Suomen ilmastotavoitteiden saavuttaminen ja metsäluonnon elinvoimaisuuden turvaaminen samanaikaisesti edellyttää sekä hakkuiden vähentämistä että metsien suojelupinta-alan laajentamista selvästi nykyisestä tasosta talousmetsien metsämaalla. Hakkuiden vähentämisen vaikutus teollisuuden ainespuun käyttöön riippuu myös muista tekijöistä, muun muassa siitä, kyetäänkö puun energiakäyttöä vähentämään. Talousmetsien luonnon monimuotoisuuden tilan vahvistaminen edellyttää luonnonhoitotoimien lisäämistä, sillä nykyiset metsäalan yhteiset metsänhoidon suositukset, vaikka niitä noudatettaisiin täsmällisesti, eivät riitä turvaamaan monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä talousmetsissä.