Suomen ilmastopaneelin Ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuus –hankkeessa pyritään lisäämään ymmärrystä siitä, mitä oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan ilmastopolitiikan yhteydessä. Oikeudenmukaisuuden arvioinnin perustana toimivat perus- ja ihmisoikeudet sekä oikeudenmukaisuuden kolmijako. Kolmijaossa oikeudenmukaisuutta tarkastellaan jako-oikeudenmukaisuuden, tunnustavan oikeudenmukaisuuden ja menettelytapojen oikeudenmukaisuuden kautta. Jako-oikeudenmukaisuuden yhteydessä on nostettu esiin myös hyvittävä oikeudenmukaisuus, jolla tarkoitetaan toteutuneiden haittojen kompensointia tai niiden vaikutusten lievittämistä erilaisten jakovaikutuksia tasaavien keinojen avulla. Tässä muistiossa keskitytään jako-oikeudenmukaisuuteen, jossa kiinnitetään huomiota politiikkatoimien vaikutusten jakautumiseen yhteiskunnassa, esimerkiksi alueiden välillä.
Ilmastopolitiikalla voi olla epäoikeudenmukaisia vaikutuksia, jos osa ihmisistä kärsii kohtuuttomasti muita enemmän ilmastopolitiikan seurauksista. Toisaalta ilmastopolitiikalla voidaan myös vähentää epäoikeudenmukaisuutta, esimerkiksi vähentämällä fossiilisiin polttoaineisiin liittyviä haitallisia ympäristövaikutuksia ja parantamalla ilmastonmuutokseen sopeutumista erityisen haavoittuvien alueiden tai ihmisryhmien kohdalla. Euroopan komissio on nostanut vihreän kehityksen ohjelmassaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kestävyyden keskeiseksi teemaksi.
Huomattava osa suorista kasvihuonekaasupäästöistä tulee energiasektorin kautta. Energiasektorin osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on noin 70 prosenttia. Hiilineutraaliuden saavuttaminen edellyttää merkittäviä muutoksia energiasektorilla, jotka heijastuvat laajemmin koko yhteiskuntaan. Tässä muistiossa tarkastellaan hiilineutraaliuteen tähtäävän energiasiirtymän vaikutuksia aluetasolla Suomessa. Näkökulmana ovat energia- ja taloudelliset vaikutukset, sekä miten muutoksessa mahdollisesti syntyvää alueellista taloudellista epäoikeudenmukaisuutta voitaisiin korjata esimerkiksi uusien energiainvestointien kohdentamisella ja näitä hidastavien esteiden poistamisella. Painopiste on turpeessa, joka on tärkeä paikallinen kotimainen polttoaine, ja jonka käyttöä tulisi Sanna Marinin hallitusohjelman mukaan vähentää vähintään puoleen vuoteen 2030 mennessä.