Taustaa
Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma (myöhemmin KAISU) on strateginen asiakirja, jossa hallitus linjaa taakanjakosektorilla tehtäviä päästövähennystoimia kansallisten ilmastotavoitteiden ja Euroopan unionin (myöhemmin EU) velvoitteiden saavuttamiseksi. Näistä nopeimmin vastaan tulee EU:n taakanjakoasetuksen (2018/842) mukainen päästövähennysvelvoite vuodelle 2030, joka on Suomen tapauksessa 50 prosentin päästövähennys vuoden 2005 tasosta eli 17,1 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (Mt CO2-ekv., jatkossa lyhyemmin Mt). Velvoite koostuu Suomelle jyvitetyistä päästökiintiöistä vuosille 2021–2030. Vuotuisella suoriutumisella on merkitystä, sillä velvoitteen täyttymistä arvioidaan lopulta vuosittaisten kiintiöiden yhteenlaskettuna kokonaisuutena. Tulevien vuosien 2026–2030 kiintiöt asetetaan vuoden 2025 loppuun mennessä.
EU-velvoitteiden ohella kansallinen ilmastolaki (423/2022) viitoittaa Suomen tavoiteltua päästövähennysuraa: lain mukaisesti Suomen tavoitteena on vähentää taakanjako- ja päästökauppasektorin yhteispäästöjä 60 prosenttia vuoteen 2030 ja 80 prosenttia vuoteen 2040 mennessä (vrt. vuoden 1990 taso) sekä saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä.
Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma on osa ilmastolain (423/2022) suunnittelujärjestelmää, jonka mukaisesti valtioneuvosto hyväksyy KAISUn kerran vaalikaudessa. Nyt lausunnoilla oleva KAISU3-luonnos on kolmas suunnitelma laatuaan. Vaalikautisen valmistelusyklin lisäksi ilmastolaki asettaa suunnitelmalle tietyt sisällölliset vaatimukset (11 §) sekä velvoittaa valmistelijan kuulemaan Suomen ilmastopaneelia suunnitelmaluonnoksen lausuntomenettelyssä (13 §).
Suomen ilmastopaneelin näkemykset
Suomen ilmastopaneeli kiittää mahdollisuudesta lausua keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaluonnoksesta (myöhemmin KAISU3-luonnos). Ilmastopaneeli esittää lausunnossa huomioitaan KAISU3-luonnoksessa hyödynnettyjen nykytoimi- ja lisätoimiskenaarioiden (ns. WEM- ja WAM-skenaariot) uskottavuudesta, KAISU3-toimenpidekokonaisuuden riittävyydestä sekä luonnoksen merkittävimmistä epävarmuuksista. Lisäksi Ilmastopaneeli tarkastelee luonnoksen sektorikohtaisia toimenpidekokonaisuuksia. Lopuksi Ilmastopaneeli lausuu poikkisektoraalisista toimista sekä KAISU3-luonnoksen ympäristö- ja talousvaikutuksista ja sosiaalisista vaikutuksista.
Ideaalitilanteessa päästövähennystoimet mitoitetaan niin, että kansalliset ilmastotavoitteet ja EU-velvoitteet saavutetaan pienimmin mahdollisin kustannuksin eli kustannustehokkaasti. KAISU3-luonnoksen tietopohja yksittäisten toimien kustannuksista päästöjen vähentämisessä on rajallinen, mutta Ilmastopaneeli arvioi suunniteltujen toimenpiteiden kustannustehokkuutta niiltä osin kuin tietoa on saatavilla.
KAISU3-luonnos käsittelee taakanjakosektorin toimenpiteitä ja tavoitteita. Päästökauppa-, taakanjako- ja maankäyttösektorin tavoitteet ovat kuitenkin toisiinsa kytkeytyneitä, ja päästövähennysten riittävyyden arvioiminen yhdellä sektorilla edellyttää kokonaisuuden tarkastelua.
Ilmastopaneelin pääviestit
- Yleisarvionaan Ilmastopaneeli katsoo, että KAISU3-luonnoksen toimenpidekokonaisuus on riittämätön taakanjakosektorin päästövähennystavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi jo ilman maankäyttösektorin alijäämän siirtymisen riskiä taakanjakosektorille.
- Toimenpidekokonaisuuden päästövähennysten tavoitetasoa tulisi nostaa ja toimeenpanoa edistää etupainotteisesti. Tämä on perusteltua päästövähennystoimien epävarmuuksien sekä niiden vaikutusten realisoitumisen viiveiden vuoksi.
- Toimenpidekokonaisuuden riittämätöntä ohjausvaikutusta tulisi lisätä ottamalla käyttöön etenkin taloudellisia ohjauskeinoja, jotka vahvistavat toimenpiteiden kustannustehokkuutta ja liiketoimintamahdollisuuksia. KAISU3-luonnos nojautuu rahoituspohjaltaan epävarmoihin tukimuotoihin, mikä lisää epävarmuutta päästövähennystavoitteiden saavuttamisesta.
- Keskeisiä päästöjä vähentäviä lisäisiä toimenpiteitä ovat:
- Liikenne: Sähköistymisen nopeuttaminen (täyssähköautojen arvonlisäveron poisto, CO2-perusteisten autoveron ja ajoneuvoveron nostaminen, myönteinen viestintä sähköautoista) ja jakeluvelvoitteen nostaminen aiemman lainsäädännön mukaiselle tasolle
- Maatalous: Typpilannoituksen tarkentuminen ja vähentäminen, nautojen lisäaineruokinta ja turvepeltojen vettämistoimien laajentaminen
- Työkoneet: vähäpäästöisten työkoneiden hankintatuet, teollisuusalueiden latausinfrastruktuurin tuet ja jakeluvelvoitteen nosto 30 prosenttiin
- Teollisuus, rakennusten erillislämmitys, muut päästöt: sähköistymiseen perustuvien ratkaisujen vauhdittaminen kohdennettujen tukien avulla ja jakeluvelvoitteen nosto 30 prosenttiin
- Maankäyttösektorin heikentynyttä tilannetta, kytköstä taakanjakosektoriin ja kumuloituvan alijäämän riskiä ja vaikutuksia ei käsitellä KAISU3-luonnoksessa riittävästi. Tämä antaa osittain virheellisen kuvan suunniteltujen lisätoimenpiteiden ja päästökauppasektorin jouston käytön riittävyydestä taakanjakosektorin tavoitteiden saavuttamiseksi.
- Taakanjakosektorin toimia ei tulisi nähdä vain kuluerinä, vaan myös taloudellisen toimeliaisuuden mahdollistajana tilanteessa, jossa Suomi hakee uusia kasvun edellytyksiä. Toimenpiteillä voidaan lisäksi saavuttaa säästöjä toisaalla, esimerkiksi kansanterveydellisten rinnakkaishyötyjen myötä.
- Suunnitelman poikkisektoraalisia toimenpiteitä tulisi täsmentää ja toimien toteutuminen taata esimerkiksi taloudellisilla kannustimilla.
- Suunnitelman valmisteluprosessia voisi parantaa sidosryhmien laajemmalla ja läpinäkyvämmällä osallistamisella sekä suunnitelman selkeämmällä esitystavalla. Ehdotettujen toimenpiteiden oikeudenmukaisuutta voisi tarkastella vielä systemaattisemmin esimerkiksi Ilmastopaneelin laatimia oikeudenmukaisuuden arviointikysymyksiä hyödyntäen. Etenkin tunnustavaan oikeudenmukaisuuteen ja epäoikeudenmukaisuuksia hyvittäviin toimenpiteisiin olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota.
Ilmastopaneelin lausunto on kokonaisuudessaan luettavissa pdf-tiedostona. Siirry tiedostoon sivun ylälaidasta (esikatsele uudella välilehdellä tai lataa pdf-tiedosto).